Talkooporukka voi olla tyytyväinen. Vasemmalta Jouko Nousiainen, Markku Tuominen, Erkki Rantalainen, Kirsi Olkkonen, Veikko Lampinen, Seppo Puhakka, Merja Pönniö ja Seppo Anttalainen. 

Maan parhaiten säilynyttä, Ruotsin vallan aikana Ristiinaan rakennettua everstinvirkataloa on entisöity kunnianhimoisesti kymmenisen vuotta. Kesällä 2025 ovet avautuvat myös matkailijoille.

Valtakunnallisestikin merkittävä kulttuurihistoriallinen rakennus, Brahelinnan everstinvirkatalo, valmistui honkahirsistä vuonna 1739 upseerien käyttöön. Lähellä Ristiinan kirkkoa sijaitsevan puurakennuksen kaltaisia rakennettiin Suomeen 1730-luvulla kymmenkunta. Nykyään niitä on jäljellä kaksi.

Savon prikaatin komentaja, eversti Georg Magnus Sprengtporten perusti omalla kustannuksellaan virkataloonsa säätyläisperheiden pojille tarkoitetun sisäoppilaitoksen, ”sotakoulun” vuonna 1777.  Opettajiksi hän määräsi joukko-osastonsa etevimmät upseerit. Suomalainen upseerikoulutus sai alkunsa Ristiinassa. Oppilaat olivat 13-14 -vuotiaita aatelisperheiden poikia. Sprengtporten otti oppilaitaan mukaansa virkamatkoille jopa Tukholmaan asti.

Sprengtporten aloitti Ristiinassa nykymuotoisen, maastossa tapahtuvan jalkaväen taistelukoulutuksen.  Hän myös kehitti ja opetti maastokartoitusta, eli karttoja alettiin hyödyntää sodankäynnissä, vierailijaryhmiä sotakoululla vetävä Jouko Nousiainen kertoo.

Sprengtportenin kausi Ristiinassa jäi nelivuotiseksi hänen riitaannuttuaan kuninkaan kanssa. Sotakoulu sijaitsi vain 10 kilometrin päässä silloisesta Venäjän rajasta ja muodosti etuvartion Venäjää vastaan. Koulusta kehittyi myös kulttuurin kehto, jossa kävi suomalaisia ja ruotsalaisia kulttuuripersoonia. Vuosien varrella pihapiirissä oli jopa 30-40 rakennusta.

Paikalliset pitivät everstinvirkataloa linnana sen koon ja isojen ikkunapintojen takia. Heidän omissa asumuksissaan ei juuri ollut ikkunoita eikä savupiippuakaan.

”Ristiinan vanha sotakoulu on nyt entisöity mahdollisimman alkuperäiseen kuntoon vanhaa kunnioittaen”, rakennustalkoissa tiiviisti mukana ollut Jaakko Syrjäläinen kuvaa.

Talo entisöitiin monipuoliseksi pitäjätaloksi

Vuonna 1799 sotakoulun rakennus siirrettiin kauemmaksi tiestä nykyiselle paikalleen. Siinä se on toiminut nimismiehen kansliana ja virka-asuntona, emäntäkouluna, kansalaisopistona ja päiväkotina.

Kun Ristiinan kunta liitettiin osaksi Mikkelin kaupunkia vuonna 2013, ristiinalaiset alkoivat ideoida vanhasta sotakoulusta pitäjätaloa, jossa yhdistykset voisivat toimia. Maininta vanhan sotakoulun kunnostuksesta saatiin mukaan kuntaliitossopimukseen.

”Haluamme tästä elinvoimatekijän, talon, joka elää. Paikkaan liittyy kiinnostavaa sota- ja kulttuurihistoriaa. Täällä kävi jo alkuvuosina ulkomaisia upseereita seuraamassa opetusta. Nykyään talon ohi kulkee matkailijoita Astuvansalmelle ja kalliomaalauksille, joten on luontevaa perustaa tänne kalliotaiteeseen liittyvä opastuskeskus”, Nousiainen kertoo.

Parhaillaan kartoitetaan vuoden kuluttua avattavaan taloon tulevia palveluja. Kalliotaidekeskukselle on varattu kaksi huonetta. Sprengtportenin työhuone entisöitiin alkuperäiselle paikalleen. Talosta löytyy moderni keittiö sekä erilaisiin tilaisuuksiin ja etätöihin sopivia tiloja.

Sotakoulu on mukana laajassa matkailua kehittävässä Päämaja-hankkeessa, joka tuo esille Mikkelin seudun historiallisia kohteita matkailijoille.

”Ristiinan lähistöllä on käyty maamme historian kannalta merkittäviä taisteluita. Täytyy myös muistaa, että itsenäisyysjulistusta kirjoitettiin lähellä Astuvansalmea, Kallioniemessä, senaattori Emil Nestori Setälän kesäpaikassa. Ruralia-instituutti on kehittänyt myös Sprengtporten-virtuaalimuseon verkkoon”, Nousiainen kertoo.

Sotakoulun entisöintitalkoissa mukana olleen paikallisen pursiseuran jäsenet ovat olleet vuosien varrella mukana järjestämässä kuljetuksia Astuvansalmen kalliomaalauksille.

”Kuningas Kustaa kolmannen aikaan Ristiina oli laivastoasema, joten purjehduksellakin on täällä pitkät perinteet”, Syrjäläinen kertoo. 1770-luvulla Ristiinaa piti kotisatamanaan kuninkaallisena sisämaalaivaston tykkijollia.

Tuhansien talkootuntien talo

Talkoot käynnistyivät joulukuussa 2015 Mikkelin kaupungin tuella. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijat julkaisivat parin vuoden kuluttua Ristiinan Brahelinna eilen, tänään, huomenna -raportin everstinvirkatalon rakennushistoriasta, inventoinnista ja käyttösuunnitelmasta.

”Halusimme, että tästä hankkeesta syntyy pysyvä lopputulos. Jälki, joka näkyy seuraavat 100 vuotta”, yksi hankkeen puuhamiehistä, Markku Tuominen, kuvaa.

Talkooporukka on pysynyt sitkeästi koossa vuosikymmenen. Aluksi avattiin lattia mullalle ja poistettiin jätemaa ja kivet kellarista. Rakennuksen kattoparrut olivat notkollaan kymmenisen senttiä, joten myös laipio avattiin. Vintiltä poistettiin valtavat määrät multaeristettä.

”Talkooporukka on saanut tunnustusta kaupungiltakin, että onpa onnistunut toteutus. Taustalla näkyy se, että ristiinalaisten isänmaahenkisyys on vahvaa”, alusta saakka mukana ollut Erkki Rantalainen muistuttaa.

Kaupungin ja Ruralia-instituutin lisäksi käytännön talkootöihin lähti mukaan 14 paikallista yhdistystä. Mukana ovat olleet muun muassa yrittäjäjärjestö, Ristiina-seura, Ristiinan reserviupseerit, Etelä-Savon rakennusperintöyhdistys, Suomen kalliotaideyhdistys, Ristiinan pursiseura ja Someen Erä-Ässät. Rahoitusta hanke on saanut eri lähteistä, kuten Veej´jakaja-toimintaryhmältä.

”Talkoisiin lähteneiltä yhdistyksiltä edellytettiin 500 euron kynnysrahaa, mikä oli hyvä veto ja sitoutti ihmiset mukaan. Talkoita on tehty viime vuosina päivän verran viikossa, ja mukana on ollut 8-15 ihmistä. Paikan päällä tehtyjä talkootunteja kertyy kaikkiaan yli 6000. Yhteisöllisyys on ollut tärkeä osa tekemistä”, puuhamiehistä Tuominen ja Nousiainen arvioivat.

Parhaillaan vietetään kahta juhlavuotta: sotakoulun valmistumisesta tulee kuluneeksi 285 vuotta ja Ristiinan kunnan perustamisesta 375 vuotta. Tulevana kesänä talo ei vielä avaa oviaan suurelle yleisölle, koska heinäkuussa vaihdetaan runkovesiputkisto ja sitä varten on avattava piha-aluetta.

Laaja yhteistyöverkosto tukena

Kymmenenvuotinen talkooponnistus saa ydintiimin muistelemaan laajaa joukkoa omien alojensa ammattilaisia, jotka ovat olleet mahdollistamassa onnistumista.

Hankkeen käynnistysvaiheessa keskeinen rooli oli idean isällä, professori Jari Valkosella. Arkkitehtisuunnitelmat laati rakennusarkkitehti Marja Luostarinen.  Mikkelin kaupungin puolelta hanketta ovat vauhdittaneet kaupunkikehitysjohtaja Jouni Riihelä ja työryhmässä vielä eläköitymisensä jälkeenkin jatkanut kaupungin tilakeskuksen johtaja Riitta Väänänen. Ruralian tutkijat HT Torsti Hyyryläinen, väitöskirjatutkija Manu Rantanen ja tutkijatohtori Inna Kopoteva toivat tieteellistä pohjaa projektille.

”Tämä kohde on esimerkki ristiinalaisesta talkootyöstä, jonka keskiössä ovat olleet yhdistykset, kaupunki, yritykset ja yliopisto”, tiimissä tiiviisti työskennellyt Kirsi Olkkonen muistuttaa.

Ristiinan Brahelinnalla on pitkä historia

Ristiinassa on ollut asutusta tuhansia vuosia. Astuvansalmen kalliomaalausten arvioidaan olevan 6000 vuotta sitten tehtyjä. Itsenäinen kunta Ristiinasta muodostettiin vuonna 1649. Nimensä kunta sai Suomen silloisen kenraalikuvernööri Pietari Brahen vaimon mukaan.

Brahe teki Ristiinasta savolaisläänityksen hallintopaikan ja rakennutti sinne Brahelinnan. Hän oli innostunut Brahelinnastaan ja kirjoitteli Tukholmasta kirjeitä voudille siitä, minkälaisia kasveja hän haluaa puutarhaan istutettavan ja toivoipa hän sinne kymmentä poroakin. Brahen suku rahoitti myös Ristiinan kirkon rakentamista.

1680-luvulla Brahelinna siirtyi Savon jalkaväkirykmentin käyttöön ja siitä tuli sotilasvirkatalo. Alkuperäinen kolmikerroksinen hirsirakenteinen rakennus tuhoutui isonvihan aikaan 1700-luvun alkupuolella.  Vanhan linnan kunnostuksen sijaan päätettiin rakentaa uusi sotilasvirkatalo, ns. vanha sotakoulu, 1730-luvulla puolen kilometrin päähän.

Alkuperäisen Brahelinnan jäljitelmä rakennettiin 1970-luvun puolivälissä matkailukäyttöön lähelle ympärysmuurin raunioita. Rakennuksessa toimi alkuun ravintola, mutta nykyään rakennus on yksityiskäytössä.

Savon prikaatin everstinvirkatalon pitkää historiaa kuvaavat sen monet kutsumanimet, kuten Ristiinan Brahelinna/Brahenlinna, Brahelinnan everstinvirkatalo ja vanha sotakoulu.

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Mikkelin seudun metallinkierrätysyrityksissä eletään taannoisten huippuvuosien jälkeen tasaisten materiaalivirtojen aikaa. Toimijajoukko kasvaa kesäkuussa Puijon Romulla.

Parikymmentä vuotta kiertotalousalalla toiminut mikkeliläinen Mikael Pitkänen valmistautuu avaamaan kesäkuussa Puijon Romulle oman toimipisteen EcoSairilan alueelle. Puijon Romu on perinteikäs, yli 60-vuotias perheyritys, joka toimii laajalla alueella Pohjois-Savossa. Yrityksellä on myös Kuopiossa oma kaapeleiden granulointilaitos.

Mikkelissä yritys keskittyy palvelemaan niin yrityksiä kuin yksityisiä asiakkaita, joilta ostetaan metalliromua kierrätystä varten. Mikkelissä yritys esikäsittelee metalleja, minkä jälkeen ne ohjataan eteenpäin kotimaisille käsittelylaitoksille sekä suoraan teollisuuden raaka-aineeksi.

”Teemme myös teollisuudelle purkutyötä eli haemme vaikka vanhentuneen linjaston, laitamme sen kuljetuskuntoon ja viemme pois käsiteltäväksi”, Mikkelin yksikön päällikkönä keväällä aloittanut Pitkänen kuvaa.

Yrityksellä on EcoSairilan alueella noin hehtaarin tontti metalliraaka-aineen käsittelyä ja varastointia varten. Miljoonainvestointiin omalla tontilla kuuluvat kaksikerroksinen toimistorakennus ja katettu halli.

Materiaalin käsittelyä varten Mikkeliin on hankittu materiaalikoneita, kaivuri, trukki ja pyöräkuormuri. Yksikkö käyttää isoihin kuormiin EcoSairilan yhteisvaakaa ja pienempien erien punnitsemiseen omia vaakojaan. Tarvittaessa konekantaa lisätään.

Puijon Romu varautuu lajittelemaan, tarvittaessa leikkaamaan ja kierrättämään kaikkia metalliraaka-aineita. Metalliromulla on peräti yli 100 erilaista nimikettä. Perinteikkäässä emoyrityksessä on kehitetty vastuullisuutta vuosia, ja toiminnan perustana ovat käytössä oleva laatu-, työturvallisuus- ja ympäristösertifikaatit.

”Erilaiset materiaalivirrat tekevät työstä mielenkiintoista. Romumetallin kysyntä on kasvussa. Esimerkiksi perusteräksen kysyntä on moninkertaistunut 30 vuoden kuluessa. Eniten käsittelemme sekapeltiä ja toimitamme sitä murskauslaitoksella, mistä se menee terästeollisuudelle. Yli kolme millimetriä paksut raudat leikkaamme oikeaan kokoon ja toimitamme teräs- ja valimoteollisuudelle.”

Pitkänen on ollut yhteyksissä seudun teollisuuslaitoksiin. Yritystä kiinnostavat erilaiset hukkamateriaalierät ja purkutyömaiden raaka-aineet. Yksityisasiakkaille ja yhdistyksille toimitetaan myös vaihtolavoja metallinkeräystä varten.

”Haluamme hallinnoida kumppanuussopimuksia Mikkelin ympäryskunnissa yhteistyössä muiden paikallisten toimijoiden kanssa yhteistyötä tehden”, Pitkänen vakuuttaa.

Puijon Romu haluaa keskittää Mikkelin ja sen naapurikaupunkien metalliromuvirrat Mikkeliin, mistä ne kuljetetaan ympäri Suomea loppukäsittelyä varten.

Yritys kiinnostui EcoSairilan alueesta, koska sinne rakentuu ympäristöalan yritysten yhteenliittymä, klusteri.

”Synergiaetua tuovat naapurissa toimivat jätekeskus ja jätevedenpuhdistuslaitos. Kaikki kaavoitus- ja lupa-asiat ovat hoituneet nopeasti. Alamme on tiukasti säädelty, mikä näkyy meilläkin esimerkiksi öljynerotus- ja sulamisvesikaivojen rakentamisena. Varaudumme myös vaaratilanteisiin, kuten tulipaloihin, ja alue aidataan huolellisesti sekä asfaltoidaan määräysten mukaisesti.”

Pitkänen arvioi, että kannattavuus syntyy siitä, miten tehokkaasti rahanarvoisia materiaalivirtoja saadaan käsiteltyä omalla lajittelupihalla. Yksikkö työllistää kesästä alkaen Pitkäsen lisäksi konekuskin, pihahenkilön ja mahdollisesti toimistoassistentin.

”Siksi tarvitsemme hyvällä asenteella olevia työntekijöitä. Oleellista on, paljonko ostamme sisään ja kuinka pieneksi hukkaprosentti jää. Uskon syntypaikkalajitteluun, sillä monet materiaalivirrat sisältävät eri lajien metalleja. Kun lajittelupihaa hyödynnetään tehokkaasti, se tuo tulosta. Tämä on rahaintensiivistä touhua. Alamme ostaa metallieriä vasta, kun investointimme on valmistunut kesäkuussa.”

Mikkelin Romu uskoo ketterään kaupantekoon

Uudistetun t-tien varrella, noin neljän kilometrin päässä Mikkelin keskustasta pohjoiseen toimiva Mikkelin Romu noutaa asiakkailtaan metalliromua, rakennusjätettä ja puuraaka-ainetta.

Toinen yrityksen omistajista, yrittäjä Hannu Vesanka luonnehtii kahta viime vuotta hyviksi vuosiksi, ja uskoo, että pientä kasvua syntyy tänäkin vuonna, vaikka suhdanteet vaihtelevat nyt nopeasti.

”Rakentaminen on täälläkin selvästi hiljentynyt ja kaikki liittyy kaikkeen tällä alalla. Tilanteet voivat muuttua nopeastikin.”

Alalla on ollut viime vuosina tyypillistä, että ajoittain jostain metalliraaka-aineesta tulee pulaa, mikä näkyy romumetallia kierrättävissä yrityksissä.

”Esimerkiksi katalysaattoreilla oli hetken kova hinta, kun niistä saatiin radiumia ja palladiumia paikkaamaan kasvanutta kysyntää.”

Tällä hetkellä eri metallien kysyntä on suhteellisen tasaista. Metalliromua kerätään Mikkelin seudulta lavakeräyksenä ja koura-autolla. Lavoja toimitetaan myös kotitalouksille ja yhdistyksille kysynnän mukaan. Lavakeräys kerryttää metalliromua tasaisesti.

”Kesällä tahti kiihtyy mökkiläisten tullessa. Ihmisten tietoisuus kierrätyksen merkityksestä on noussut koko ajan. Enää ei kuusikoista löydy maaseudulla romukasoja entiseen malliin, mutta jännästi vain aina niitä jostain löytyy. Haemme kauempaakin metallia ja maksamme siitä hyvityksen. Asiakkaiden olisi kuitenkin hyvä varautua siihen, että yksittäinen kiuas tai hetekka otetaan kyytiin sitten, kun sillä suunnalla muutenkin ajellaan.”

Mikkelin Romu kerää myös rakennusjätettä. Puu ja metalli lajitellaan lajittelupihalla. Puumateriaali haketetaan paikan päällä ja toimitetaan eteenpäin. Metalli toimitetaan eteenpäin eri asiakkaille hinnan ja kysynnän mukaan.

”Myymme ja ostamme koko ajan, emmekä odottele hintapiikkejä. Meillä on periaatteena, että hirveästi ei varastoida tavaraa täällä.”

Mikkelin Romu toimii valtuutettuna romuautojen vastaanottopihana ja varaosakauppiaana. Lajittelupihalta löytyvät myös yrityksen ensimmäiset veturit, jotka kotiutettiin huutokaupasta. Romutusta odottaa melkoinen määrä eri merkkisiä autoja.

Yrityksellä on Oravinmäessä lämmin halli, missä romuautot puretaan ja kylmä halli, missä autoista erotellaan öljyt ja käytöstä poistetut autot valmistellaan romutukseen. Lisäksi yrityksellä on vastaanottohalli värimetalleille, kuten kuparille, messingille ja muille pienille metallierille.

Uusin investointi on toukokuussa toimitettava metallileikkuri. Yritys uskoo ketterään toimintaan. Asiakkaiden toiveiden mukaan jalkaudutaan noutamaan metalliromua tonteilta ja nurkista. Asiakkaille myös toimitetaan lavoja romumetallin keräämistä varten. Romua voi tulla myymään myös yrityksen toimipisteeseen Oravinmäkeen. Purkukohteisiin yritys tarjoaa purkupalvelua ja polttoleikkausta, joilla asiakas pääsee eroon niin rakennuksesta kuin siellä olevista koneista tai laitteistakin.

”Tarjoamme paikallista palvelua asiakkaiden toiveita kuunnellen. Olemme osa kiertotaloutta, jonka merkitys kasvaa koko ajan.”

Otavan Metalli luottaa vakiintuneisiin asiakassuhteisiin

Kymmenisen kilometriä Mikkelistä 5-tietä etelään sijaitsee vuonna 2009 perustettu Otavan Metalli. Yrittäjä Toni Kuosmanen osti yrityksen kokonaan itselleen yhteistyökumppaniltaan parisen vuotta sitten.

Otavan Metalli kierrättää romumetallia, arvometalleja, romutettavia maatalouskoneita ja autoja sekä toimittaa edelleen purkujätettä, kuten puutavaraa. Yritys on valtuutettu romuautojen kierrätyspiste. Asiakkaille toimitetaan lavoja metallinkeräystä varten, ja isot romuerät noudetaan sopimuksen mukaan.

”Viime syksystä materiaalivirtaukset ovat hiljentyneet koko maassa, kun rakennusala taantui. Myös romutettavien autojen määrä on tippunut hieman.”

Alalla vuodesta 2006 toiminut Kuosmanen on tottunut siihen, että suhdannetilanteet saattavat vaihdella nopeastikin, ja kilpailu on kovaa.

”Romumetallin hinta oli parisen vuotta sitten huipussaan ja samaan aikaan muun muassa arvometallien ja katalysaattoreiden hinta nousi korkeaksi. Tilanne innosti maaseudulla isäntiä siivoamaan nurkkia. Moni piha tyhjeni metalliromusta, eivätkä ne hetkessä kerry takaisin. Takavuosina löytyi vielä paljon hevosvetoisia maatalouskoneitakin. Nyt nuori polvi haluaa pitää pihansa siistinä romusta.”

Otavan Metallia kiinnostavat niin pienet kuin isotkin metallierät. Metallilajeista kiinnostavimpia ovat kupari, ruostumaton teräs, sekapelti, messinki ja alumiini. Romuautojen osuus yrityksen materiaalivirroista on noin 20-25 prosenttia.

”Meillä on teräsleikkuri, millä leikkaamme metallia ja toimitamme eteenpäin.”

Ympäristövastuullisuus näkyy toiminnassa säädösten ja lakien noudattamisena. Romuautojen ja maatalouskoneiden kierrätyksessä tärkeää on öljyjen ja polttoaineiden tyhjennys ja käsittely.

”Toimitamme öljyt ja polttoaineet eteenpäin yhteistyökumppanillemme. Kierrätämme myös vanhoja akkuja ja katalysaattoreita. Toivoisin asiakkaiden varmistavan, ettei romukasoissa ole mitään nesteitä ja että niissä on vain tyhjennettyjä öljytynnyreitä.”

Yrityksen omalta tontilta löytyy kahmariauto, jolla tehdään etenkin maatalouden romukasojen ja puujätteen noutoa. Lisäksi kalustoon kuuluvat trukki, materiaalinkäsittelykoneita, nosturi, teräsleikkuri ja kuljetuskalustoa.

Otavan Metallin asiakaskunta on vakiintunut, ja siihen kuuluu muun muassa konepajoja, autokorjaamoja ja sahoja.

”Hyvät asiakassuhteet ovat a&o, ja niistä haluamme pitää huolta jatkossakin. Ajoittain myös hyvistä työntekijöistä on pulaa. Toisaalta suhdanteiden muuttuessa nopeasti, työntekijämäärä vaihtelee väkisinkin. Koko ajan on ideoitava uutta ja pidettävä hyvä huoli asiakkaista.”

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Mikkelissä avattiin vuonna 1974 Päämajamuseo tiloissa, joista johdettiin maamme Puolustusvoimia toisen maailmansodan ajan. Kesäksi avautuva uusi näyttely keskittyy kuvaamaan Mannerheimiä ylipäällikkönä.

Näyttelyn tekstiosuuksia kirjoittava Sodan ja Rauhan keskus Muistin sisältöjohtaja FM Pia Puntanen sanoo, että vaikka Marsalkka Mannerheimistä on kirjoitettu yli tuhat teosta ja pidetty paljon näyttelyjä, häntä on käsitelty varsin vähän hänen ammatillisuutensa kautta.

”Marsalkka Mannerheimin elämästä tiedetään paljon, mutta hänen sotataitoaan ylipäällikkönä on käsitelty vähemmän. Meillä on näyttelyn pohjana Mikko Karjalaisen Mannerheimin sotataito -tutkimus. Karjalainen on tutkinut Mikkelin Päämajan toimintaa organisaationa, eli kuinka iso organisaatio toimi ja minkälaista Mannerheimin sotataito oli käytännössä.”

Keskiössä sotataito

Päämajamuseo kertoo Päämajan toiminnasta sotavuosina. Teemoja käsitellään niin sotilaallisella kuin poliittisella näkökulmalla. Museossa on nähtävillä Mannerheimin työhuone sekä Operatiivisen osaston Maavoimatoimisto sodanaikaisessa asussaan. Uusi näyttely käsittää Päämajamuseon alakerran.

”Uusi näyttely kertoo Mannerheimin työstä ja elämästä sisällissodasta talvisotaan, välirauhaan, jatkosotaan sekä presidenttinä Lapin sotaan. Näyttely peilaa Mannerheimin työtä sotataidon näkökulmasta. Johtamistaito on kiinnostava näkökulma, joka välillä unohtuu, vaikka se oli kaiken tekemisen keskiössä”, Puntanen kuvaa.

Mannerheimin työhuoneeseen on lisätty teknologiaa havainnollistamaan esineistöä ja sen käyttötarkoituksia. Oma osionsa kertoo ylipäällikön arjesta Mikkelistä ja paikoista, joissa hän liikkui. Omana kokonaisuutenaan ovat myös Mannerheimin nuoruusvuodet Venäjän keisarillisessa armeijassa.

Mannerheimista on liikkunut vuosikymmeniä erilaisia myyttejä ja legendoja. Näyttely sivuaa myös sitä, minkälainen henkilö kaikkien tarinoiden takana lopulta oli.

”Käsittelemme näyttelyssä sitä, miten myytti syntyi ja muuttui eri aikoina ja kysymme, että oliko myyttiä lopulta edes olemassakaan.”

Näyttelykierto yhdistää kohteet

Mikkelin kaupungin museoihin kuuluva Päämajamuseo toimii samoissa tiloissa ja tiiviissä yhteistyössä Sodan ja Rauhan keskus Muistin kanssa. Vuonna 1995 avattu Viestikeskus Lokki on toistaiseksi suljettu, mutta sitä esittelevä näyttely on osa Päämajamuseota.

Uutta näyttelyä on valmisteltu kaupungin museotoimen ja Muistin yhteisessä työryhmässä. Näyttelyarkkitehtinä on toiminut Tarja Kunttunen ja graafisesta ulkoasusta vastaa Mia Huttu. Puntanen pitää Päämajamuseota hyvänä brändinä, joka on sotaa käsittelevän teeman ydintä.

”Muisti ja Päämajamuseo muodostavat kävijälle yhden kohteen. Kävijä aloittaa Muistin puolelta, käy Päämajamuseossa ja palaa Muistiin. Näyttelykierto toimii luontevasti. Uudesta ylipäällikköä käsittelevästä näyttelystä tulee ikään kuin ydin tähän kokonaisuuteen. Mannerheim ylipäällikkönä -näyttely päättää Päämajamuseon vuonna 2021 alkaneen näyttelyuudistuksen.”

Mikkeli oli luonteva paikka Päämajalle

Päämaja aloitti toimintansa Mikkelissä talvisodan sytyttyä. Mannerheim vietti Mikkelin seudulla suurimman osan sota-ajasta. Puntanen näkee, että Päämajan perustamiselle Mikkeliin oli aikanaan vahvat perusteet.

”Siinähän oli maantieteellisiä syitä. Mikkelin sijainti oletettuun rintamaan nähden oli sopiva. Mikkeli oli läänin pääkaupunki, joten täällä oli tarjota riittävät viesti- ja liikenneyhteydet. Kaupunki sijaitsee teiden risteyksessä, on lentokenttä ja junarata. Ratkaisevaa oli, että Naisvuori voi toimia pommisuojana ja siellähän toimi jatkosodassa viestikeskus Lokki.”

Talvisodan jälkeen Mikkelissä perustettiin Maavoimien esikunta, joka toimi muutamia kuukausia.

”Savon prikaatin lakkauttamisen jälkeen Mikkelissä aloitti uudelleen Maavoimien esikunta vuonna 2008.”

Mannerheim ylipäällikkönä -näyttely avautuu 18.6.

Kävijä pääsee kokemaan Päämajamuseon ja Sodan ja rauhan keskus Muistin samalla käynnillä ja samalla pääsylipulla.

Museokokonaisuuden markkinointia uusille ja tutuille kävijöille vauhdittaa meneillään oleva Päämaja-hanke.

”Päämaja-hankkeessa kehitetään yleisesti Mikkelin Päämaja-bändiä ja tehdään tuotteistusta, markkinointia ja myynnin edistämistä. Päämajan sijainti Mikkelissä ja siitä kertova Päämajamuseo ovat luonnollisesti asian ytimessä. Päämajamuseolla on kävijöille tarjolla omia tuotteita Muistin museokaupassa. Esillä on myös laaja valikoima ajankohtaista kirjallisuutta ja tutkimustietoa.”

Pia Puntaselle itselleen Mannerheim-näyttelyn kokoaminen on tavallaan ympyrän sulkeutuminen hänen omalla historoitsijan urallaan. Puntanen kirjoitti aikoinaan Mikkelin Päämajasta pro gradu -työnsä yliopistoon. Tutkimustaan varten hän haastatteli nauhurin kanssa muun muassa Mannerheimin adjutantti eversti Osvald Rafael Bäckmania museota varten. Aikanaan c-kaseteille tallentuneet haastattelut on digitoitu, ja niitä hyödynnetään kesällä avattavassa näyttelyssä.

Sodan ja rauhan keskus Muisti ja Päämajamuseo ovat kesäkaudella avoinna päivittäin.

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen