fbpx
Kolme iloista miestä seisoo työvaatteissa lautapinojen edessä

Vientiyritys Misawa Homes of Finland toimii Mikkelissä, koska täällä on tarjolla energiaa ja luonnonvaroja

Tässä juttusarjassa esittelemme Mikkeliin sijoittuneita yrityksiä. Misawa Homes of Finlandin saha on toiminut Mikkelissä vuodesta 1994. Mikkeliin sijoittumisessa ratkaisivat tehokas energian saanti sahalaitokselle, laadukkaat luonnonvarat ja kaupungin johdon aktiivisuus. 

Misawa Homes of Finlandin saha Mikkelin Pursialassa on mikkeliläisittäin ja myös koko valtakunnan mittakaavassa harvinainen yritys.

Sahalla valmistetaan puutavaraa suomalaisesta kuusesta. Koko tuotanto, joka on pääasiassa erikoismittaista lankkua, viedään Japaniin jatkojalostettavaksi liimapuuksi, ja sitä käytetään pääosin Misawa Homes -yrityksen rakentamien pientalojen rungoissa.

Misawan saha perustettiin Mikkeliin vuonna 1994. Se oli aikanaan toinen japanilainen yhtiö Suomessa.

Toimitusjohtaja Hitoshi Hayashin mukaan yhtiö päätyi aikoinaan etsimään paikkaa sahalle Suomesta, sillä se ei saanut tarvitsemaansa laatua toimittajiltaan Pohjois-Amerikasta ja Kanadasta.

– Toimimme aiemmin Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta tuolloin siellä oli epävakaat markkinat ja myös puutavaran hinta nousi. Tutkimme eri alueita, joilla voisimme toimia. Suomessa markkinoiden riski oli pienempi ja tarjolla oli laadukasta ja tasalaatuista puutavaraa, Hayashi sanoo.

Laadukkaan puun lisäksi sekin puolsi Suomeen tuloa, että puun korjuuketju oli tehokas ja puuta osattiin Suomessa käsitellä.

Misawa Homes of Finlandin tehdaspäällikkö Pasi Lähdelahti muistelee, että iso tekijä Misawan sijoittumisessa Mikkeliin 1990-luvulla oli se, että silloinen kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta ja apulaiskaupunginjohtaja Eero Kaitainen olivat yhtiön suuntaan aktiivisia.

– Mikkelissä tehtiin aktiivisesti töitä, jotta sahalle löytyisi hyvä paikka, Lähdelahti sanoo.

Paikka löytyi Pursialasta, jossa samalla paikalla oli aiemminkin sijainnut vanha saha, ja uuden sahan tarvitsema infrastruktuuri tontille kulkevine ratoineen oli valmiina.

Energiaa viereiseltä laitokselta, puumassaa energiaksi

Kolme merkittävää seikkaa ratkaisi Mikkeliin sijoittumisen.

Yksi tärkeimmistä syistä on yhteistyö Etelä-Savon Energian (Ese) kanssa, josta on ollut molemmille yhtiöille hyötyä. Misawa Homesin saha sijaitsee aivan Esen lämpölaitoksen vieressä.

– Käytämme Eseltä saatavaa sähkö- ja lämpöenergiaa, ja myymme meiltä puumassaa ja sahanpurua energiaksi Eselle, Hitoshi Hayashi kertoo.

Esen laitoksesta kulkee sahalle rakennettu putki, jota pitkin energia kulkee. Vastineeksi Misawa tuottaa puumassallaan noin 8–10 prosenttia Mikkelin lämpöenergiasta.

Toinen syy, jonka vuoksi Misawa halusi Mikkeliin, olivat luonnonvarat.

– 1990-luvulla kuusitukkia oli meilläpäin hyvin tarjolla, Pasi Lähdelahti sanoo.

Suomalaisen kuusen veroista ei kasva monessa paikassa maailmassa, ja Mikkelin ympäristössä sitä on ollut hyvin saatavilla.

Luonnonvaroista huolehtiminen on Misawalle erityisen tärkeää. Yhtiössä on ollut jo vuosien ajan tapana käydä istuttamassa puita Etelä-Savon metsiin yhdessä asiakkaidensa kanssa.

Kolmas ratkaiseva asia oli Mikkelin sijainti Suomen kartalla. Lähin merisatama on suhteellisen lähellä kaupunkia: Mikkelistä on vain noin 150 kilometrin matka Kotkan satamaan, jonne kuljetusliike vie valmiin puutavaran ja josta se lähtee aluksella merta pitkin ensin Saksaan ja sitten Japaniin.

Samat kolme syytä tuovat Misawa Homesille hyötyjä, joiden vuoksi sen kannattaa toimia Mikkelissä edelleen.

– Pystymme tuottamaan puutavaraa tehokkaasti ja tiukkojen laatuvaatimusten mukaisesti. Eteläsavolainen kuusi on vahvaa ja tasalaatuista, apulaisjohtaja Kengo Ara kehuu.

Kolme miestä istuu vierekkäin neuvottelupöydän äärellä, takanaan kaksi taulua
Tehdaspäällikkö Pasi Lähdelahti, toimitusjohtaja Hitoshi Hayashi ja apulaisjohtaja Kengo Ara pitävät Mikkeliä hyvänä paikkana toimia. – Pystymme tuottamaan täällä puutavaraa tehokkaasti ja tiukkojen laatuvaatimusten mukaisesti. – Japani ikääntyy ja uuden rakentaminen vähenee, eli myös tilaukset meiltä vähenevät. Seuraavien 30 vuoden haasteena onkin löytää uusia asiakkaita, sanoo toimitusjohtaja Hitoshi Hayashi (keskellä). Kuva Saku Niilo-Rämä

70 000 kuutiota puutavaraa Japaniin

Misawa Homes -yrityksellä on Japanissa seitsemän talotehdasta. Yritys on osa isoa Toyota-konsernia, johon kuuluvat muun muassa teräsvalmistaja, kuljetusyritys, vakuutusyhtiö ja tietokonepeliyritys.

Mikkelissä sahan tuotannon läpi kulkee keskimäärin 17 täysperävaunullisen rekan puumäärä vuorokaudessa. Kuusitukit lajitellaan ja sahataan erikoismittoihin. Laudat pinotaan, kuivataan puutavarakuivaamoissa Esen voimalaitoksen tuottamalla lämmöllä ja paketoidaan ennen kuljetusta Kotkaan ja siitä eteenpäin.

Erikoismittoihin sahattua lautaa käytetään Japanissa pääasiassa japanilaisten pientalojen rakentamiseen. Eteläsavolainen kuusi päätyy yleensä talon runkoelementteihin, joko lattioihin, seiniin tai kattoon piiloon verhoiltuna.

– Sahatavaraa käytetään jonkin verran myös laivojen rakentamisessa, Hayashi sanoo.

Misawa Homes of Finlandin toiminta on ollut pitkään hyvin vakaata. Kengo Ara esittelee yhtiön lukemia vuodelta 2022: tuolloin Mikkelin sahalta vietiin kaikkiaan 70 000 kuutiota puutavaraa Japaniin ja yhtiön liikevaihto oli reilut 21 miljoonaa euroa. Viime vuosina liikevaihto on ollut 22–24 miljoonaa euroa ja liikevoittoprosentti muutaman prosentin luokkaa.

Maaliskuussa neljä viikkoa kestäneet poliittiset lakot vaikuttivat kuitenkin myös Misawan sahan tuotantoon. Lakon takia tavaraa ei saatu lähtemään eteenpäin, varastot täyttyivät ja tuotanto jouduttiin keskeyttämään. Tuotannon henkilökunta jouduttiin jalkauttamaan huhtikuun alussa.

Työvoiman löytäminen melko haastavaa

Työntekijöitä Misawan sahalla on ollut perustamisesta lähtien keskimäärin 35. Suurimmillaan työntekijöiden määrä oli vuonna 1997, kun sahalla siirryttiin kahteen vuoroon ja työntekijöitä oli 40.

Tällä hetkellä sahalla on työntekijöitä noin 37. Kaksi johtajaa on työkomennuksella Japanista, muu henkilökunta tulee lähempää, Mikkelistä ja lähialueilta.

Pasi Lähdelahti tunnustaa, että Mikkeliin on melko haastavaa löytää työvoimaa.

– Nuoremmissa työntekijöissä vaihtuvuus on isompaa. Kun vanhempia työntekijöitä jää eläkkeelle, uutta yhtä pysyvää työvoimaa on haastavampaa löytää tilalle.

Misawa on käyttänyt rekrytoinneissa henkilövuokrausfirmaa, josta työntekijöitä on ollut ensin vuokralla ja sitten otettu vakituiseksi.

Tällä hetkellä sahalla ei ole virallisesti avoimia työpaikkoja, mutta jos sopivia tekijöitä löytyisi, yksi palkattaisiin heti huolto- ja kunnossapitotehtäviin.

– Tehtävässä tarvitaan erikoistaitoja, joita ei ole ihan kenellä tahansa, Pasi Lähdelahti sanoo.

Mikkelissä ei ole tällä hetkellä sahateollisuuden koulutusta, eikä Misawalla ole koettu tarpeelliseksi tehdä yhteistyötä mikkeliläisten oppilaitosten kanssa muulla tavoin.

Myös yhteistyö kaupungin kanssa on ollut melko vähäistä, sillä yhtiö on toiminut vakaasti eikä esimerkiksi isoja laajentumisia ole suunnitteilla. Misawalla ollaan silti erityisen ylpeitä yrityspalkinnosta, jonka Mikkelin kaupunki myönsi yhtiölle vuonna 2018.

– Juhlimme syksyllä 30-vuotisjuhliamme, ja kaupunginjohtaja on kutsuttu juhliin, Hitoshi Hayashi sanoo.

Seuraavien vuosien haasteena löytää uusia asiakkaita

Misawan tulevaisuus Mikkelissä näyttää melko pysyvältä. Tulevaisuudessa on kuitenkin isoja kysymysmerkkejä.

– Japani ikääntyy ja uuden rakentaminen vähenee, eli myös tilaukset meiltä vähenevät. Tämä on meille melko iso ongelma. Seuraavien 30 vuoden haasteena onkin löytää uusia asiakkaita, sanoo toimitusjohtaja Hitoshi Hayashi.

– Yhtiön johtaja kuitenkin tykkää todella paljon Misawan Mikkelin-yksiköstä ja haluaa säilyttää sen, hän lisää.

Hayashin mukaan esimerkiksi Yhdysvallat ja Australia ovat potentiaalisia maita, joista voisi olla mahdollista löytää uusia asiakasyrityksiä.

Talonrakennusala on kasvussa myös Iso-Britanniassa, jossa Hayashi on hiljattain käynyt työmatkalla markkinoimassa laadukasta suomalaista puutavaraa.

 

Teksti: Elina Jäntti

Kuvat: Saku Niilo-Rämä

 

Tiedätkö kohteen, josta tullaan purkamaan lasiväliseiniä tai ikkunoita? Käytetään niitä uudelleen!

Tähän artikkeliin on KIELO-hankkeen toimesta koottu vinkkejä ikkunalasien ja lasiväliseinien uudelleenkäyttöön, sillä tätä tuotetta löytyy myös Mikkelin seudun purkukohteista.

Helsingin kiertotalousklusteri on tehnyt kattavasti tutkimusta ikkunoiden uudelleenkäytöstä. Uudelleenkäyttö avaa uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia myös eteläsavolaisille purku- ja rakennusalaan liittyville toimijoille.

Miksi lasiväliseiniä pitäisi käyttää uudelleen?

Lasiväliseinä itsessään on ikuinen ja helppohoitoinen rakennusosa.

Lasin valmistuksessa käytetään hiekkaa, joka on arvokas luonnonvara ja sen määrä maailmalla on vähenemässä. Tekniikka&Talous-lehden keväällä 2024 julkaiseman artikkelin mukaan hiekan salakuljetus on maailman kolmanneksi suurin mafiabisnes väärennösten ja huumeiden jälkeen sekä 500-kertaisesti isompaa kuin asekauppa.

Ympäristöministeriön Rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmä -julkaisun mukaan uudelleenkäytettävien rakennusosien hiilijalanjälki on 0 kgCO₂e (A1-A3) uudessa rakennuksessa. Eli uudelleenkäytön avulla voidaan pienentää merkittävästi uuden rakennuskohteen hiilijalanjälkeä ja vähentää neitseellisten luonnonvarojen kulutusta.

 

Mitä keinoja lasiväliseinien uudelleenkäyttöön on?

Hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kannalta olisi paras käyttää lasiväliseinärakenteita sellaisenaan tai pienin muutoksin jo olemassa olevassa kohteessa. Mikäli tämä ei ole mahdollista, asiantuntevan suunnittelijan avulla seinät voidaan hyödyntää toisessa kohteessa.

 

Vanhat lasiväliseinät eivät täytä nykyisiä ääneneristävyysvaatimuksia, miten uudelleenkäyttö onnistuu?

Lasin laminoinnilla ja tiivisteiden lisäyksellä päästään lähemmäs nykyisiä ominaisuuksia. Uudessa rakennuskohteessa uudelleenkäytettäville rakennusosille tulee tehdä rakennuspaikkakohtainen varmentaminen niiden kelpoisuuden osoittamiseksi, koska niillä ei ole CE-merkintää.

Esimerkiksi sisärakentamiseen erikoistunut Inlook Oy tarjoaa palvelua, jossa lasiväliseinien ääneneristävyysominaisuuksia voidaan mitata laboratorio-olosuhteissa. Myös uudelleenkäytettyjä rakennusosia ja uudelleenkäytön kokonaispalvelua tarjoavalla Spolia Design Oy:lla on kokemusta lasirakenteiden uudelleenkäytön prosessista: – irrotus – kunnostus – varastointi – laadun varmistus – toimitus asiakkaalle.

 

Haittaako, jos kohde on sisäilmaongelmainen?

Ei haittaa, jos materiaaleissa ei ole näkyvää mikrobikasvustoa. Kovat pinnat ovat puhdistettavissa Työterveyslaitoksen Ohje korjausten jälkeiseen siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen työpaikoilla – ohjeistuksen mukaisesti. Kun puhdistus tehdään ammattimaisesti, tuotteiden jatkokäyttö on mahdollista. Puhdistuksen jälkeen pinnoille voidaan tehdä myös uusi pintakäsittely, kuten hionta ja maalaus.

 

Minulla ei ole lasiväliseinille tiedossa uutta käyttökohdetta, mitä teen?

Ei hätää! Inlook Oy ja Spolia Design Oy ovat kiinnostuneita keskustelemaan mahdollisesta yhteistyöstä. Aiheesta kannattaa ottaa yhteyttä myös kierrätysoperaattori Risainiin, jonka liiketoimintamalli on resurssitehokas menetelmä purku- ja saneerauskohteiden rakennusosien myynnin edistämiseen ja projektin tulosten raportointiin.

 

Haluan kohteeseen uudet lasiväliseinät. Voiko lasiväliseiniä valmistaa purkukohteiden ikkunalaseista?

Kyllä voi, Inlook Oy on tehnyt purkukohteen lasiruuduista uusia lasiväliseiniä.

Tästä voit tutustua heidän ja Helsingin kiertotalousklusterin yhteisen projektin esittelyvideoon (Inlook Oy:n osuus alkaa kohdasta n. 29min 30s): https://www.helsinkikanava.fi/fi_FI/web/helsinkikanava/player/vod?assetId=288910601

 

Eikö purkuikkunoiden käyttäminen lasiväliseinien valmistuksessa ole kallista verrattuna perinteiseen valmistustapaan?

Hieman kalliimpaa. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että suurin osa lasiväliseinän hinnasta tulee lasista. Tulevaisuudessa menetelmät yleistyvät ja toimijoita tulee lisää, jolla on positiivinen vaikutus hintaan.

 

Uudelleenkäyttö ei onnistu eikä siitä ole olemassa onnistuneita esimerkkejä.

Väärin! Kiertotalous tuo mukanaan yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Rakennusmateriaaleja voitaisiin tarjota esimerkiksi palveluina ja tuotteiden kunnostus sekä huolto luovat lisää työpaikkoja.

5,5 miljoonaa vuokrattavaa neliömetriä omistava Castellum Ab on parantanut kilpailukykyään asettamalla tavoitteekseen vastuullisuusohjelmaansa, että kaikissa heidän omistamissaan kiinteistöissä tullaan suosimaan ensisijaisesti rakennusosien uudelleenkäyttöä tilojen saneerauksessa vuoteen 2030 mennessä. Heillä on jo Ruotsissa, Göteborgissa käytössä yhteinen välivarasto käytetyille materiaaleille ja sisäinen tietokanta-alusta, josta kohteiden suunnittelijat voivat selata saatavilla olevia tuotteita. Halutessasi voit katsoa tallenteen Castellumin kiertotaloustoimenpiteiden esityksestä ympäristöministeriön Vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarissa täällä (Castellumin esitys alkaa kohdasta n. 4h 22min 30s). Eli rakennukset tulisikin nähdä rakennusosapankkeina.

Nummelasta käsin valtakunnallisesti toimiva Muotolevy Oy tarjoaa kiinteistöasiakkailleen järjestelmäseinien elinkaaripalvelua, joka kiertotalousratkaisuna tarjoaa järjestelmäseinien ja -ovien uudelleen- ja uusiokäytön tulevien tilamuutosten yhteydessä.

– Järjestelmäseinä on oikeasti järjestelmäseinä vasta, kun sitä käytetään uudelleen ja uudelleen elinkaarensa loppuun ympäristövastuullisesti, sanoo Kare Suojanen Muotolevyltä.

 

Kehen voin ottaa yhteyttä, jos haluan lisätietoja?

Anders Åström, Inlook Group Oy, anders.astrom@inlook.fi p. 050 041 5049

Castellum Oy https://castellum.fi/yritys/vastuullisuus/

Jenina Luotolampi, Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy, jenina.luotolampi@mikseimikkeli.fi p. 050 345 9403

Kare Suojanen, Muotolevy Oy, kare.suojanen@muotolevy.fi p. 050 588 6837

Petri Salmi, Spolia Design Oy, petri@spolia.fi p. 040 707 8191

Sirpa Rivinoja, Risain Oy, sirpa@risain.fi p. 040 030 0556

 

Kuva ikkunalasista työpöydällä.
Ehjänä purettu ikkunalasi odottaa työpöydällä karmeja. Kuva: Inlook Oy
Kuvassa puretuista ikkunalaseista valmistettu lasiväliseinäelementti.
Ehjänä puretuista ikkunalaseista valmistettu lasiväliseinäelementti Inlookin tehtaalla. Kuva: Inlook Oy

Teksti: Jenina Luotolampi, Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy, Kuvat: Inlook Oy

Artikkeli on osa KIELO – Kiertotalousloikka rakennusmateriaalien uudelleenkäytön parantamiseksi Mikkelissä -hankkeen toimenpiteitä. KIELO-hanke on Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:n ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun yhteinen ryhmähanke. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama ja tuen on myöntänyt Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Nainen ja mies seisovat vanhan ison hirsirakennuksen edessä, jossa sijaitsee Jalkaväkimuseo

Mikkelin valtakunnalliset erikoismuseot kiinnostavat: Jalkaväkimuseoon löytävät nyt kaikenikäiset

Mikkelissä sijaitsee useita valtakunnallisestikin merkittäviä muistiorganisaatioita sekä erikoismuseoita. Sotahistoriasta kertoo tiedekeskuksen keinoin Sodan ja Rauhan keskus Muisti. Perinteisemmät sotahistoriamuseot Jalkaväkimuseo ja Päämajamuseo uudistavat näyttelyitään täksi kesäksi.

Jalkaväkimuseon historia ulottuu 1960-luvun alkuun, kun Jalkaväen säätiö alkoi suunnitella museon perustamista Mikkeliin. Museo avattiin lopulta juhlallisesti Savon prikaatin vuosipäivää edeltävänä päivänä 12.6.1982. Avajaisissa esiteltiin yleisölle perusnäyttely.

Museo sijaitsee Mikkelin varuskunnan entisellä ns. vanhalla kasarmialueella kahdessa historiallisessa puurakennuksessa. Jalkaväkimuseon säätiön ylläpitämän museo säilyttää jalkaväen historiaa, perinteitä ja kulttuuria sekä välittää asiantuntijatietoa.

”Vielä 1990-luvullakin museossa saattoi olla vierailulla samana päivänä 4-5 veteraaniryhmää eri puolilta maata. 2000-luvun alussa kävijämäärät laskivat, mutta ovat siitä elpyneet. Historian suosituin näyttely on tähän mennessä ollut Nainen sodassa”, vuonna 2016 museonjohtajaksi tullut Markku Riittinen kertoo.

Mies seisoo näyttelyn oviaukolla, vieressään vanha kuva sotilaasta
Kuva Päivi Kapiainen-Heiskanen

Ennen koronaa vuonna 2019 museossa vieraili peräti 11000 kävijää. Koronavuosina museo oli suljettuna vain kaksi kuukautta, mutta henkilökunta teki töitä koko ajan. Maanpuolustusjärjestöt tuovat omia ryhmiään edelleen museokäynneille.  Pandemiavuosina museon löysivät lapsiperheet ja erilaiset pien- ja koululaisryhmät. Nykyään museossa käykin kaikenikäisiä.

”Olemme ylpeästi vitriinimuseo. Meillä on esillä vanhoja esineitä ja kerromme niihin liittyviä tarinoita. Meillä on kirjanpidossa noin 2000 esinettä. Lisäksi meillä on käytännössä pysyvästi lainassa Puolustusvoimien Sotamuseolta noin 4000 esinettä. Lainoja on myös yksityisiltä ihmisiltä sekä muun muassa Turun museolta 40 vuoden laina-ajalla.”

Museota pyörittää Riittisen lisäksi FM, museoassistentti Riikka Sinokki, joka muun muassa suunnittelee ja toteuttaa yhteistyökumppaneiden kanssa digitaalisia ja toiminnallisia palveluita.

”Meillä on nykyään näyttelyissä digitaalisia elementtejä ja annamme kävijöiden kokeilla vaikkapa ekoaseen käyttöä. Lapset ja nuoret voivat vaikkapa värittää tietokoneella suojeluskuntamerkkejä. Meillä on myös vuoden 1918 tapahtumiin liittyvä sisällissotatesti.”

Museon pyörittämiseen osallistuu vuosittain myös yli 100 vapaaehtoista, joista moni on mukana pitkin vuotta. Museo työllistää myös suuren joukon harjoittelijoita oppilaitoksista.

Kokoelma karttuu lahjoituksista

Museo kertoo tarinaa suomalaisen jalkaväen historiasta Ruotsin vallan ajasta alkaen. Tällä hetkellä kokoelmia haluttaisiin kartuttaa erityisesti Ruotsin vallan aikaisilla esineillä sekä jääkäreiden varusteilla, mikä niistä joku haluaisi luopua.

”Meitä kiinnostavat erityisesti esineet, joiden tarina tunnetaan eli haluamme kertoa, kuka esineen on tehnyt, missä ja miten sitä on mahdollisesti käytetty. Esine on sitä arvokkaampi, mitä enemmän siitä tiedetään. Meillä on myös virallinen asekeräilijästatus. Myös aseista meitä kiinnostavat tällä hetkellä vain Ruotsin vallan aikaiset.”

Museo järjestää kuukausittain asiantuntijaluentoja, jotka vetävät 40-130 kuuntelijaa. Uutta on, että tilaisuuksia voi seurata verkon välityksellä suorana youtube-kanavalla ja myöhemmin niitä voi seurata tallenteina.

Jalkaväkimuseo liittyi vuonna viime vuonna osaksi digimuseo-verkostoa. Näyttelyihin on rakennettu digitaalisia ns. hot spot -pisteitä, joissa kävijä saa halutessaan lisätietoja esineistä teksteinä ja kuvina.

Museo sain eduskunnalta ns. joululahjarahaa 50 000 euroa, jolla toteutetaan Ihantalan taistelusta kertova uutuusnäyttely sekä jatketaan museon digitalisointia.

”Ihantalan taistelu saa oman huoneen, jossa teknologia mahdollistaa taistelun seuraamisen läheltä.”

Jalkaväkimuseo on mukana mittavassa Päämaja-hankkeessa, joka tutustuttaa matkailijaa laajasti alueen sotahistoriaan. Mikkeli on edelleen merkittävä kaupunki, sillä täällä toimii Maavoimien esikunta ja varuskunta, joka hallinnoi turvallisuus- ja puolustusjärjestelmiä.

Kuva Jalkaväkimuseosta sisällä, edustalla vanhaa kalustoa ja seinillä roikkuu paitoja
Kuva Päivi Kapiainen-Heiskanen

Kävijälle tarjoutuu mahdollisuus päästä Mannerheimin jalanjäljille. Hän voi myös tutustua vaikkapa Karkialammen varuskunta-alueeseen, Porrassalmen taisteluun, Ristiinan Sotakkouluun ja lukuisiin museoihin.

”Mikkelissä on vuosikymmenten varrella suorittanut varusmiespalvelustaan kymmeniä tuhansia suomalaisia, joten pyrimme yhdessä tarjoamaan heille elämyksiä yön yli -reissuihin. Karkialammilla on mahdollista jopa yöpyä puolijoukkueteltassa ja entisistä kasarmin tuvista on tehty hostellihuoneita.”

Museo on mukana laajassa Päämaja-hankkeessa, joka kehittää Mikkelin seudun matkailua. Matkailun kehittäjille Riittisellä ja Sinokilla on yksi toive. Tarvittaisiin matkanjärjestäjiä palveleva toimija tai palvelu, joka räätälöisi toivotun palvelupaketin ja hoitaisi kaikki varaukset kohteisiin.

”Meiltä toivotaan ns. yhden luukun palvelupistettä meiltä, mutta siihen emme veny nykyhenkilökunnalla ja se edellyttäisi luvitusta. Palvelupaketeille olisi kysyntää. Maailmalla järjestetään vaikkapa sokkomatkoja. Mikkelissä voitaisiin tarjota Sotilas Savolaisen sokkomatkoja, joiden kohteet selviävät vasta matkalla. Myös varuskuntien perinneruokien varaan voisi rakentaa Maistuva matka -tarjontaa. Menussa voisi olla sotilaiden tuntemia ruokia, kuten piikkilankaestettä, vorsmackia tai vääpelin räkää.”

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Käytettyjen rakennusosien pop up -myyntitapahtuma Mikkelissä elokuussa

Tarvetta rakennus- tai sisustusmateriaaleille? Tule tekemään edullisia ostoksia!

Kierrätyskeskus Uutta Elämää Group, Mikkelin kaupunki ja Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy järjestävät elokuun alussa kaikille avoimen käytettyjen rakennus- ja sisustusmateriaalien pop up -myyntitapahtuman Mikkelin keskustassa. Tapahtuma on osa Mikkelin kiertotalouspäiviä.

Tapahtuman tarkka ajankohta päivämäärineen ja kellonaikoineen, sijainti sekä muut tapahtuman yksityiskohdat, kuten myytävät tuotteet päivittyvät osoitteeseen: https://www.mikseimikkeli.fi/tapahtumat heinäkuun lopussa.

Ota sivusto seurantaan ja valmistaudu tekemään vastuullisia löytöjä! 🙂

 

Tapahtuma on osa KIELO – Kiertotalousloikka rakennusmateriaalien uudelleenkäytön parantamiseksi Mikkelissä -hankkeen toimenpiteitä. KIELO-hanke on Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:n ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun yhteinen ryhmähanke. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama ja tuen on myöntänyt Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Kuva punamullalla käsitellyistä ulkoseinälautanipusta.

Päiväkotitoimintojen siirto koulun yhteyteen ja kuivurirakennus uudelleenkäytetyistä rakennusosista ovat käytännön esimerkkejä kiertotaloudesta

Mäntyharjulaisella Arkkitehtisuunnittelu Pakkanen Oy:n Jukka Pakkasella on käytännön kokemusta omista sekä muiden rakennusprojekteista, joissa on toimittu kiertotalousperiaattein.

Päiväkotitoimintojen siirto koulurakennukseen paransi tilojen käyttöastetta

Pakkanen on ollut suunnittelemassa Orimattilan Vuorenmäen koulun tilamuutoksia vuonna 2021, jossa tuotiin kouluun päiväkoti muuttamalla opetustiloja päiväkotikäyttöön. Tässä projektissa aloite rakennusosien uudelleenkäytöstä tuli rakennuttamispäällikkö Kai Tevalta ja tilojen käyttäjiltä. He toivoivat, että saneerauksessa pystyttäisiin hyödyntämään mahdollisimman paljon olemassa olevia rakenteita, kuten väliovia, ikkunoita ja kiinteitä kalusteita.

Yhteistyötä tehtiin tiiviisti suunnittelijan ja tilan käyttäjien välillä. Projektissa päästiin kaikkia miellyttävään lopputulokseen, koska lopputulos palvelee tilojen käyttäjiä, paransi tilojen käyttöastetta, jätemäärä väheni ja saatiin kustannussäästöä.

 

Kuva koulurakennuksesta
Vuorenmaan koulurakennukseen tehtiin tilamuutos muuntamalla opetustilat päiväkotikäyttöön. Kuva: Jukka Pakkanen, Arkkitehtisuunnittelu Pakkanen Oy

Arkkitehtipiirustus tilamuutoksesta
Kuvakaappaus Vuorenmaan koulun tilamuutoksesta arkkitehdin tekemästä pohjapiirustuksesta. Kuva: Jukka Pakkanen, Arkkitehtisuunnittelu Pakkanen Oy

Rakennusosien uudelleenkäyttö voi tuoda kustannussäästöjä projektiin

Pakkanen on seurannut sivusta mielenkiinnolla tuttunsa rakennusprojektia maaseudulla. Maatalousyhtymä Matti ja Timo Ahokas rakensivat Orimattilaan viljankuivaamorakennuksen pääosin uudelleenkäytetyistä rakennusmateriaaleista kesällä 2020. Kohteen suunnitteli arkkitehti Jukka Koskinen Orimattilasta.

Kuivurirakennuksen siilot saatiin pystyyn nostetuista merikonteista. Järeämpi runkorakenne edellytti järeämpiä perustuksia, jonka vuoksi perustukset päädyttiin valamaan neitseellisestä betonista. Julkisivuverhouksessa käytettiin uudelleen entisten varastorakennuksien peltejä. Käytetyt pellit oli saatu ostettua yksityishenkilöiltä. Itse kuivauslaitteisto ja tarvittavat oheislaitteet hankittiin käytettynä. Rungon ja julkisivun puutavara sahuutettiin oman metsän puista. Rakennukselle haluttiin pitkä käyttöikä ja se varmistettiin asentamalla uusi aaltopeltikatto.

Kuivurirakennuksen toteutus tällä tavoin oli jonkin verran nopeampaa verrattuna perinteiseen toteutustapaan. Kustannuksiltaan hanke oli noin 30 % vastaavan valmispaketin hinnasta.

Kuva viljankuivausrakenuksesta ennen pellitystä.
Viljankuivausrakennuksen viljasiiloina toimii pystyyn nostetut merikontit. Kuva: Jukka Pakkanen, Arkkitehtisuunnittelu Pakkanen Oy

 

Kuva viljankuivausrakennuksesta Suomen maaseudulla.
Viljankuivausrakennuksen julkisivut on verhoiltu uudelleenkäytetyllä aaltopellillä. Kuva: Jukka Pakkanen, Arkkitehtisuunnittelu Pakkanen Oy

Olemassa olevien rakennusten kunnossapito on myös kiertotaloutta

Jukka Pakkanen on toteuttanut kiertotalouden mukaisia toimenpiteitä myös kotonaan Mäntyharjulla kunnostamalla vanhaa omakotitaloaan perinteitä kunnioittaen. Omakotitalon peruskorjauksessa esimerkiksi entiset ponttaamattomat lattialaudat on kiinnitetty hiottuna takaisin paikoilleen alapohjarakenteiden korjauksen jälkeen. Lattian rouhea ulkoasu on viimeistelty valkoisella läpikuultavalla vahakerroksella.

Talon pääsisäänkäynnillä rustiikkiseksi jätetty entinen ulko-ovi kertoo rakennuksen historiasta. Jukan mukaan kuistin alkuperäinen vinolaudoitus oli myös tarkoitus säilyttää näkyvänä seinäpintana, mutta tervapaperista oli imeytynyt terveydelle haitallista kreosoottia puuverhoukseen niin paljon, että laudoitus piti purkaa ja asentaa tilalle uusi. Uudelleenkäyttö ei siis aina ole mahdollista, mutta siihen on hyvä pyrkiä.

Kuva vanhasta lattialaudoituksesta hionnan ja vahauksen jälkeen.
Vanhat lattialaudat hiottiin, kuultovahattiin ja kiinnitettiin takaisin paikoilleen alapohjan korjaustöiden jälkeen. Kuva: Jukka Pakkanen, Arkkitehtisuunnittelu Pakkanen Oy

 

Kuva patinoituneesta ovesta ja vinolaudoituksesta.
Talon historia on jätetty tarkoituksella näkyviin talon sisäänkäynnin vinolaudoituksessa ja alkuperäisen oven patinassa. Kuva: Jukka Pakkanen, Arkkitehtisuunnittelu Pakkanen Oy

Seuraavana projektina hänellä on suunnitelmissa hyödyntää ehjänä purkamansa julkisivulaudat autotallin julkisivuverhouksessa. Punamultakäsittelyllä puun käyttöikää saa pidennettyä huomattavasti verrattuna nykyään käytettävään lateksimaaliin.

Pakkanen uskoo, että kiertotalous tulee yleistymään entisestään eikä näe rakennusosien uudelleenkäytölle estettä, elleivät ne aiheuta tilojen käyttäjille terveyshaittaa. Kotimaan lisäksi maailmalta löytyy myös hyviä esimerkkejä, kuten tuoreimmassa Betoni-lehden artikkelissa esiteltiin Berliiniin rakennettua Spore-monitoimitilaa, jonka julkisivussa on hyödynnetty purkutiiliä ja sisätiloissa entisen eläinsairaalan allaskalusteita.

Olemassa olevan säilyttäminen, kunnostaminen, mielikuvituksen käyttäminen ja pieni vaivannäkö auttaa säästämään rahaa, luonnonvaroja sekä energiaa, vähentää jätettä ja edistää kiertotaloutta. Kierrättämällä ja uudelleenkäyttämällä voimme rakentaa yhdessä kestävämpää tulevaisuutta, Pakkanen kannustaa.

 

Betoni-lehden 02/2024 artikkeliin Berliinissä sijaitsevasta Spore-monitoimitilasta voit tutustua täällä (s. 22): https://betoni.com/lehti/betonilehti/2-2024/

Lisätietoja:
Jukka Pakkanen, p. 050 522 9173, jukka@arkkitehtisuunnittelu.com https://arkkitehtisuunnittelu.com/
Jenina Luotolampi, p. 050 345 9403, jenina.luotolampi@mikseimikkeli.fi

 

Teksti: Jenina Luotolampi, Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy, Kuvat: Jukka Pakkanen, Arkkitehtisuunnittelu Pakkanen Oy

Artikkeli on osa KIELO – Kiertotalousloikka rakennusmateriaalien uudelleenkäytön parantamiseksi Mikkelissä -hankkeen toimenpiteitä. KIELO-hanke on Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:n ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun yhteinen ryhmähanke. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama ja tuen on myöntänyt Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Useita talkoolaisia vanhan sotakoulun rakennuksen sisällä

Kulttuurihistoriallisen rakennuksen entisöintiin löytyi paljon talkoovoimaa: Ristiinan vanha sotakoulu avaa ovensa vuoden kuluttua

Talkooporukka voi olla tyytyväinen. Vasemmalta Jouko Nousiainen, Markku Tuominen, Erkki Rantalainen, Kirsi Olkkonen, Veikko Lampinen, Seppo Puhakka, Merja Pönniö ja Seppo Anttalainen. 

Maan parhaiten säilynyttä, Ruotsin vallan aikana Ristiinaan rakennettua everstinvirkataloa on entisöity kunnianhimoisesti kymmenisen vuotta. Kesällä 2025 ovet avautuvat myös matkailijoille.

Valtakunnallisestikin merkittävä kulttuurihistoriallinen rakennus, Brahelinnan everstinvirkatalo, valmistui honkahirsistä vuonna 1739 upseerien käyttöön. Lähellä Ristiinan kirkkoa sijaitsevan puurakennuksen kaltaisia rakennettiin Suomeen 1730-luvulla kymmenkunta. Nykyään niitä on jäljellä kaksi.

Savon prikaatin komentaja, eversti Georg Magnus Sprengtporten perusti omalla kustannuksellaan virkataloonsa säätyläisperheiden pojille tarkoitetun sisäoppilaitoksen, ”sotakoulun” vuonna 1777.  Opettajiksi hän määräsi joukko-osastonsa etevimmät upseerit. Suomalainen upseerikoulutus sai alkunsa Ristiinassa. Oppilaat olivat 13-14 -vuotiaita aatelisperheiden poikia. Sprengtporten otti oppilaitaan mukaansa virkamatkoille jopa Tukholmaan asti.

Sprengtporten aloitti Ristiinassa nykymuotoisen, maastossa tapahtuvan jalkaväen taistelukoulutuksen.  Hän myös kehitti ja opetti maastokartoitusta, eli karttoja alettiin hyödyntää sodankäynnissä, vierailijaryhmiä sotakoululla vetävä Jouko Nousiainen kertoo.

Sprengtportenin kausi Ristiinassa jäi nelivuotiseksi hänen riitaannuttuaan kuninkaan kanssa. Sotakoulu sijaitsi vain 10 kilometrin päässä silloisesta Venäjän rajasta ja muodosti etuvartion Venäjää vastaan. Koulusta kehittyi myös kulttuurin kehto, jossa kävi suomalaisia ja ruotsalaisia kulttuuripersoonia. Vuosien varrella pihapiirissä oli jopa 30-40 rakennusta.

Paikalliset pitivät everstinvirkataloa linnana sen koon ja isojen ikkunapintojen takia. Heidän omissa asumuksissaan ei juuri ollut ikkunoita eikä savupiippuakaan.

”Ristiinan vanha sotakoulu on nyt entisöity mahdollisimman alkuperäiseen kuntoon vanhaa kunnioittaen”, rakennustalkoissa tiiviisti mukana ollut Jaakko Syrjäläinen kuvaa.

Suomalaisen upseerikoulutuksen aloittanut Sprengtporten tervehtii rakennuksen ulkoseinän laatassa.
Suomalaisen upseerikoulutuksen aloittanut Sprengtporten tervehtii rakennuksen ulkoseinän laatassa. Kuva Päivi Kapiainen-Heiskanen

Talo entisöitiin monipuoliseksi pitäjätaloksi

Vuonna 1799 sotakoulun rakennus siirrettiin kauemmaksi tiestä nykyiselle paikalleen. Siinä se on toiminut nimismiehen kansliana ja virka-asuntona, emäntäkouluna, kansalaisopistona ja päiväkotina.

Kun Ristiinan kunta liitettiin osaksi Mikkelin kaupunkia vuonna 2013, ristiinalaiset alkoivat ideoida vanhasta sotakoulusta pitäjätaloa, jossa yhdistykset voisivat toimia. Maininta vanhan sotakoulun kunnostuksesta saatiin mukaan kuntaliitossopimukseen.

”Haluamme tästä elinvoimatekijän, talon, joka elää. Paikkaan liittyy kiinnostavaa sota- ja kulttuurihistoriaa. Täällä kävi jo alkuvuosina ulkomaisia upseereita seuraamassa opetusta. Nykyään talon ohi kulkee matkailijoita Astuvansalmelle ja kalliomaalauksille, joten on luontevaa perustaa tänne kalliotaiteeseen liittyvä opastuskeskus”, Nousiainen kertoo.

Parhaillaan kartoitetaan vuoden kuluttua avattavaan taloon tulevia palveluja. Kalliotaidekeskukselle on varattu kaksi huonetta. Sprengtportenin työhuone entisöitiin alkuperäiselle paikalleen. Talosta löytyy moderni keittiö sekä erilaisiin tilaisuuksiin ja etätöihin sopivia tiloja.

Sotakoulu on mukana laajassa matkailua kehittävässä Päämaja-hankkeessa, joka tuo esille Mikkelin seudun historiallisia kohteita matkailijoille.

”Ristiinan lähistöllä on käyty maamme historian kannalta merkittäviä taisteluita. Täytyy myös muistaa, että itsenäisyysjulistusta kirjoitettiin lähellä Astuvansalmea, Kallioniemessä, senaattori Emil Nestori Setälän kesäpaikassa. Ruralia-instituutti on kehittänyt myös Sprengtporten-virtuaalimuseon verkkoon”, Nousiainen kertoo.

Sotakoulun entisöintitalkoissa mukana olleen paikallisen pursiseuran jäsenet ovat olleet vuosien varrella mukana järjestämässä kuljetuksia Astuvansalmen kalliomaalauksille.

”Kuningas Kustaa kolmannen aikaan Ristiina oli laivastoasema, joten purjehduksellakin on täällä pitkät perinteet”, Syrjäläinen kertoo. 1770-luvulla Ristiinaa piti kotisatamanaan kuninkaallisena sisämaalaivaston tykkijollia.

Tuhansien talkootuntien talo

Talkoot käynnistyivät joulukuussa 2015 Mikkelin kaupungin tuella. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijat julkaisivat parin vuoden kuluttua Ristiinan Brahelinna eilen, tänään, huomenna -raportin everstinvirkatalon rakennushistoriasta, inventoinnista ja käyttösuunnitelmasta.

”Halusimme, että tästä hankkeesta syntyy pysyvä lopputulos. Jälki, joka näkyy seuraavat 100 vuotta”, yksi hankkeen puuhamiehistä, Markku Tuominen, kuvaa.

Talkooporukka on pysynyt sitkeästi koossa vuosikymmenen. Aluksi avattiin lattia mullalle ja poistettiin jätemaa ja kivet kellarista. Rakennuksen kattoparrut olivat notkollaan kymmenisen senttiä, joten myös laipio avattiin. Vintiltä poistettiin valtavat määrät multaeristettä.

”Talkooporukka on saanut tunnustusta kaupungiltakin, että onpa onnistunut toteutus. Taustalla näkyy se, että ristiinalaisten isänmaahenkisyys on vahvaa”, alusta saakka mukana ollut Erkki Rantalainen muistuttaa.

Kaupungin ja Ruralia-instituutin lisäksi käytännön talkootöihin lähti mukaan 14 paikallista yhdistystä. Mukana ovat olleet muun muassa yrittäjäjärjestö, Ristiina-seura, Ristiinan reserviupseerit, Etelä-Savon rakennusperintöyhdistys, Suomen kalliotaideyhdistys, Ristiinan pursiseura ja Someen Erä-Ässät. Rahoitusta hanke on saanut eri lähteistä, kuten Veej´jakaja-toimintaryhmältä.

”Talkoisiin lähteneiltä yhdistyksiltä edellytettiin 500 euron kynnysrahaa, mikä oli hyvä veto ja sitoutti ihmiset mukaan. Talkoita on tehty viime vuosina päivän verran viikossa, ja mukana on ollut 8-15 ihmistä. Paikan päällä tehtyjä talkootunteja kertyy kaikkiaan yli 6000. Yhteisöllisyys on ollut tärkeä osa tekemistä”, puuhamiehistä Tuominen ja Nousiainen arvioivat.

Parhaillaan vietetään kahta juhlavuotta: sotakoulun valmistumisesta tulee kuluneeksi 285 vuotta ja Ristiinan kunnan perustamisesta 375 vuotta. Tulevana kesänä talo ei vielä avaa oviaan suurelle yleisölle, koska heinäkuussa vaihdetaan runkovesiputkisto ja sitä varten on avattava piha-aluetta.

Vanha sotakoulu ulkoa päin
Sotakoulu avaa ovensa kesällä 2025 yleisölle. Kuva Päivi Kapiainen-Heiskanen

Laaja yhteistyöverkosto tukena

Kymmenenvuotinen talkooponnistus saa ydintiimin muistelemaan laajaa joukkoa omien alojensa ammattilaisia, jotka ovat olleet mahdollistamassa onnistumista.

Hankkeen käynnistysvaiheessa keskeinen rooli oli idean isällä, professori Jari Valkosella. Arkkitehtisuunnitelmat laati rakennusarkkitehti Marja Luostarinen.  Mikkelin kaupungin puolelta hanketta ovat vauhdittaneet kaupunkikehitysjohtaja Jouni Riihelä ja työryhmässä vielä eläköitymisensä jälkeenkin jatkanut kaupungin tilakeskuksen johtaja Riitta Väänänen. Ruralian tutkijat HT Torsti Hyyryläinen, väitöskirjatutkija Manu Rantanen ja tutkijatohtori Inna Kopoteva toivat tieteellistä pohjaa projektille.

”Tämä kohde on esimerkki ristiinalaisesta talkootyöstä, jonka keskiössä ovat olleet yhdistykset, kaupunki, yritykset ja yliopisto”, tiimissä tiiviisti työskennellyt Kirsi Olkkonen muistuttaa.

Ristiinan Brahelinnalla on pitkä historia

Ristiinassa on ollut asutusta tuhansia vuosia. Astuvansalmen kalliomaalausten arvioidaan olevan 6000 vuotta sitten tehtyjä. Itsenäinen kunta Ristiinasta muodostettiin vuonna 1649. Nimensä kunta sai Suomen silloisen kenraalikuvernööri Pietari Brahen vaimon mukaan.

Brahe teki Ristiinasta savolaisläänityksen hallintopaikan ja rakennutti sinne Brahelinnan. Hän oli innostunut Brahelinnastaan ja kirjoitteli Tukholmasta kirjeitä voudille siitä, minkälaisia kasveja hän haluaa puutarhaan istutettavan ja toivoipa hän sinne kymmentä poroakin. Brahen suku rahoitti myös Ristiinan kirkon rakentamista.

1680-luvulla Brahelinna siirtyi Savon jalkaväkirykmentin käyttöön ja siitä tuli sotilasvirkatalo. Alkuperäinen kolmikerroksinen hirsirakenteinen rakennus tuhoutui isonvihan aikaan 1700-luvun alkupuolella.  Vanhan linnan kunnostuksen sijaan päätettiin rakentaa uusi sotilasvirkatalo, ns. vanha sotakoulu, 1730-luvulla puolen kilometrin päähän.

Alkuperäisen Brahelinnan jäljitelmä rakennettiin 1970-luvun puolivälissä matkailukäyttöön lähelle ympärysmuurin raunioita. Rakennuksessa toimi alkuun ravintola, mutta nykyään rakennus on yksityiskäytössä.

Savon prikaatin everstinvirkatalon pitkää historiaa kuvaavat sen monet kutsumanimet, kuten Ristiinan Brahelinna/Brahenlinna, Brahelinnan everstinvirkatalo ja vanha sotakoulu.

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Romupiha, missä on vioittuneita autoja sekä junan veturi, mitkä ovat tulleet purettavaksi

Metalliromu kiertää rahaksi

Mikkelin seudun metallinkierrätysyrityksissä eletään taannoisten huippuvuosien jälkeen tasaisten materiaalivirtojen aikaa. Toimijajoukko kasvaa kesäkuussa Puijon Romulla.

Parikymmentä vuotta kiertotalousalalla toiminut mikkeliläinen Mikael Pitkänen valmistautuu avaamaan kesäkuussa Puijon Romulle oman toimipisteen EcoSairilan alueelle. Puijon Romu on perinteikäs, yli 60-vuotias perheyritys, joka toimii laajalla alueella Pohjois-Savossa. Yrityksellä on myös Kuopiossa oma kaapeleiden granulointilaitos.

Mies seisoo työvaatteet ja kypärä päässä nojaten romulavaan
Kesäkuussa EcoSairilan alueella aloittaa toimintansa Puijon Romun yksikkö, jota vetää kiertotalouden parissa eri yrityksissä pitkään työskennellyt mikkeliläinen Mikael Pitkänen. Puijon Romu toimii Mikkelin seudun lisäksi myös naapurikaupunkien alueella. Kuva Päivi Kapiainen-Heiskanen

Mikkelissä yritys keskittyy palvelemaan niin yrityksiä kuin yksityisiä asiakkaita, joilta ostetaan metalliromua kierrätystä varten. Mikkelissä yritys esikäsittelee metalleja, minkä jälkeen ne ohjataan eteenpäin kotimaisille käsittelylaitoksille sekä suoraan teollisuuden raaka-aineeksi.

”Teemme myös teollisuudelle purkutyötä eli haemme vaikka vanhentuneen linjaston, laitamme sen kuljetuskuntoon ja viemme pois käsiteltäväksi”, Mikkelin yksikön päällikkönä keväällä aloittanut Pitkänen kuvaa.

Yrityksellä on EcoSairilan alueella noin hehtaarin tontti metalliraaka-aineen käsittelyä ja varastointia varten. Miljoonainvestointiin omalla tontilla kuuluvat kaksikerroksinen toimistorakennus ja katettu halli.

Materiaalin käsittelyä varten Mikkeliin on hankittu materiaalikoneita, kaivuri, trukki ja pyöräkuormuri. Yksikkö käyttää isoihin kuormiin EcoSairilan yhteisvaakaa ja pienempien erien punnitsemiseen omia vaakojaan. Tarvittaessa konekantaa lisätään.

Puijon Romu varautuu lajittelemaan, tarvittaessa leikkaamaan ja kierrättämään kaikkia metalliraaka-aineita. Metalliromulla on peräti yli 100 erilaista nimikettä. Perinteikkäässä emoyrityksessä on kehitetty vastuullisuutta vuosia, ja toiminnan perustana ovat käytössä oleva laatu-, työturvallisuus- ja ympäristösertifikaatit.

”Erilaiset materiaalivirrat tekevät työstä mielenkiintoista. Romumetallin kysyntä on kasvussa. Esimerkiksi perusteräksen kysyntä on moninkertaistunut 30 vuoden kuluessa. Eniten käsittelemme sekapeltiä ja toimitamme sitä murskauslaitoksella, mistä se menee terästeollisuudelle. Yli kolme millimetriä paksut raudat leikkaamme oikeaan kokoon ja toimitamme teräs- ja valimoteollisuudelle.”

Pitkänen on ollut yhteyksissä seudun teollisuuslaitoksiin. Yritystä kiinnostavat erilaiset hukkamateriaalierät ja purkutyömaiden raaka-aineet. Yksityisasiakkaille ja yhdistyksille toimitetaan myös vaihtolavoja metallinkeräystä varten.

”Haluamme hallinnoida kumppanuussopimuksia Mikkelin ympäryskunnissa yhteistyössä muiden paikallisten toimijoiden kanssa yhteistyötä tehden”, Pitkänen vakuuttaa.

Puijon Romu haluaa keskittää Mikkelin ja sen naapurikaupunkien metalliromuvirrat Mikkeliin, mistä ne kuljetetaan ympäri Suomea loppukäsittelyä varten.

Yritys kiinnostui EcoSairilan alueesta, koska sinne rakentuu ympäristöalan yritysten yhteenliittymä, klusteri.

”Synergiaetua tuovat naapurissa toimivat jätekeskus ja jätevedenpuhdistuslaitos. Kaikki kaavoitus- ja lupa-asiat ovat hoituneet nopeasti. Alamme on tiukasti säädelty, mikä näkyy meilläkin esimerkiksi öljynerotus- ja sulamisvesikaivojen rakentamisena. Varaudumme myös vaaratilanteisiin, kuten tulipaloihin, ja alue aidataan huolellisesti sekä asfaltoidaan määräysten mukaisesti.”

Pitkänen arvioi, että kannattavuus syntyy siitä, miten tehokkaasti rahanarvoisia materiaalivirtoja saadaan käsiteltyä omalla lajittelupihalla. Yksikkö työllistää kesästä alkaen Pitkäsen lisäksi konekuskin, pihahenkilön ja mahdollisesti toimistoassistentin.

”Siksi tarvitsemme hyvällä asenteella olevia työntekijöitä. Oleellista on, paljonko ostamme sisään ja kuinka pieneksi hukkaprosentti jää. Uskon syntypaikkalajitteluun, sillä monet materiaalivirrat sisältävät eri lajien metalleja. Kun lajittelupihaa hyödynnetään tehokkaasti, se tuo tulosta. Tämä on rahaintensiivistä touhua. Alamme ostaa metallieriä vasta, kun investointimme on valmistunut kesäkuussa.”

Mikkelin Romu uskoo ketterään kaupantekoon

Uudistetun t-tien varrella, noin neljän kilometrin päässä Mikkelin keskustasta pohjoiseen toimiva Mikkelin Romu noutaa asiakkailtaan metalliromua, rakennusjätettä ja puuraaka-ainetta.

Toinen yrityksen omistajista, yrittäjä Hannu Vesanka luonnehtii kahta viime vuotta hyviksi vuosiksi, ja uskoo, että pientä kasvua syntyy tänäkin vuonna, vaikka suhdanteet vaihtelevat nyt nopeasti.

Hymyilevä mies seisoo ison hallin edustalla pipo päässä ja huomiovaatteissa
Mikkelin Romun tontilta löytyy monenlaista metalli- ja puuaineista kierrätettäväksi. Yrittäjä Hannu Vesanka muistuttaa, että materiaalivirrat myös kiertävät nopeasti. Yrityksen historian ensimmäiset veturit päätyivät Mikkeliin huutokaupasta. Värimetallien kierrätykselle on olemassa omat tilat. Kuva Päivi Kapiainen-Heiskanen

”Rakentaminen on täälläkin selvästi hiljentynyt ja kaikki liittyy kaikkeen tällä alalla. Tilanteet voivat muuttua nopeastikin.”

Alalla on ollut viime vuosina tyypillistä, että ajoittain jostain metalliraaka-aineesta tulee pulaa, mikä näkyy romumetallia kierrättävissä yrityksissä.

”Esimerkiksi katalysaattoreilla oli hetken kova hinta, kun niistä saatiin radiumia ja palladiumia paikkaamaan kasvanutta kysyntää.”

Tällä hetkellä eri metallien kysyntä on suhteellisen tasaista. Metalliromua kerätään Mikkelin seudulta lavakeräyksenä ja koura-autolla. Lavoja toimitetaan myös kotitalouksille ja yhdistyksille kysynnän mukaan. Lavakeräys kerryttää metalliromua tasaisesti.

”Kesällä tahti kiihtyy mökkiläisten tullessa. Ihmisten tietoisuus kierrätyksen merkityksestä on noussut koko ajan. Enää ei kuusikoista löydy maaseudulla romukasoja entiseen malliin, mutta jännästi vain aina niitä jostain löytyy. Haemme kauempaakin metallia ja maksamme siitä hyvityksen. Asiakkaiden olisi kuitenkin hyvä varautua siihen, että yksittäinen kiuas tai hetekka otetaan kyytiin sitten, kun sillä suunnalla muutenkin ajellaan.”

Mikkelin Romu kerää myös rakennusjätettä. Puu ja metalli lajitellaan lajittelupihalla. Puumateriaali haketetaan paikan päällä ja toimitetaan eteenpäin. Metalli toimitetaan eteenpäin eri asiakkaille hinnan ja kysynnän mukaan.

”Myymme ja ostamme koko ajan, emmekä odottele hintapiikkejä. Meillä on periaatteena, että hirveästi ei varastoida tavaraa täällä.”

Mikkelin Romu toimii valtuutettuna romuautojen vastaanottopihana ja varaosakauppiaana. Lajittelupihalta löytyvät myös yrityksen ensimmäiset veturit, jotka kotiutettiin huutokaupasta. Romutusta odottaa melkoinen määrä eri merkkisiä autoja.

Yrityksellä on Oravinmäessä lämmin halli, missä romuautot puretaan ja kylmä halli, missä autoista erotellaan öljyt ja käytöstä poistetut autot valmistellaan romutukseen. Lisäksi yrityksellä on vastaanottohalli värimetalleille, kuten kuparille, messingille ja muille pienille metallierille.

Uusin investointi on toukokuussa toimitettava metallileikkuri. Yritys uskoo ketterään toimintaan. Asiakkaiden toiveiden mukaan jalkaudutaan noutamaan metalliromua tonteilta ja nurkista. Asiakkaille myös toimitetaan lavoja romumetallin keräämistä varten. Romua voi tulla myymään myös yrityksen toimipisteeseen Oravinmäkeen. Purkukohteisiin yritys tarjoaa purkupalvelua ja polttoleikkausta, joilla asiakas pääsee eroon niin rakennuksesta kuin siellä olevista koneista tai laitteistakin.

”Tarjoamme paikallista palvelua asiakkaiden toiveita kuunnellen. Olemme osa kiertotaloutta, jonka merkitys kasvaa koko ajan.”

Otavan Metalli luottaa vakiintuneisiin asiakassuhteisiin

Kymmenisen kilometriä Mikkelistä 5-tietä etelään sijaitsee vuonna 2009 perustettu Otavan Metalli. Yrittäjä Toni Kuosmanen osti yrityksen kokonaan itselleen yhteistyökumppaniltaan parisen vuotta sitten.

Hymyilevä mies seisoo keskellä isoja metalliromukasoja
Pitkän uran metallinkierrätyksen parissa tehnyt Otavan Metallin yrittäjä Toni Kuosmanen toivoo, että kaupunki kävisi vuoropuhelua alan yritysten kanssa. Otavan Metallilla on oma metallileikkuri, jolla teräs leikataan asiakkaalle sopivaksi. Kuva Päivi Kapiainen-Heiskanen

Otavan Metalli kierrättää romumetallia, arvometalleja, romutettavia maatalouskoneita ja autoja sekä toimittaa edelleen purkujätettä, kuten puutavaraa. Yritys on valtuutettu romuautojen kierrätyspiste. Asiakkaille toimitetaan lavoja metallinkeräystä varten, ja isot romuerät noudetaan sopimuksen mukaan.

”Viime syksystä materiaalivirtaukset ovat hiljentyneet koko maassa, kun rakennusala taantui. Myös romutettavien autojen määrä on tippunut hieman.”

Alalla vuodesta 2006 toiminut Kuosmanen on tottunut siihen, että suhdannetilanteet saattavat vaihdella nopeastikin, ja kilpailu on kovaa.

”Romumetallin hinta oli parisen vuotta sitten huipussaan ja samaan aikaan muun muassa arvometallien ja katalysaattoreiden hinta nousi korkeaksi. Tilanne innosti maaseudulla isäntiä siivoamaan nurkkia. Moni piha tyhjeni metalliromusta, eivätkä ne hetkessä kerry takaisin. Takavuosina löytyi vielä paljon hevosvetoisia maatalouskoneitakin. Nyt nuori polvi haluaa pitää pihansa siistinä romusta.”

Otavan Metallia kiinnostavat niin pienet kuin isotkin metallierät. Metallilajeista kiinnostavimpia ovat kupari, ruostumaton teräs, sekapelti, messinki ja alumiini. Romuautojen osuus yrityksen materiaalivirroista on noin 20-25 prosenttia.

”Meillä on teräsleikkuri, millä leikkaamme metallia ja toimitamme eteenpäin.”

Ympäristövastuullisuus näkyy toiminnassa säädösten ja lakien noudattamisena. Romuautojen ja maatalouskoneiden kierrätyksessä tärkeää on öljyjen ja polttoaineiden tyhjennys ja käsittely.

”Toimitamme öljyt ja polttoaineet eteenpäin yhteistyökumppanillemme. Kierrätämme myös vanhoja akkuja ja katalysaattoreita. Toivoisin asiakkaiden varmistavan, ettei romukasoissa ole mitään nesteitä ja että niissä on vain tyhjennettyjä öljytynnyreitä.”

Yrityksen omalta tontilta löytyy kahmariauto, jolla tehdään etenkin maatalouden romukasojen ja puujätteen noutoa. Lisäksi kalustoon kuuluvat trukki, materiaalinkäsittelykoneita, nosturi, teräsleikkuri ja kuljetuskalustoa.

Otavan Metallin asiakaskunta on vakiintunut, ja siihen kuuluu muun muassa konepajoja, autokorjaamoja ja sahoja.

”Hyvät asiakassuhteet ovat a&o, ja niistä haluamme pitää huolta jatkossakin. Ajoittain myös hyvistä työntekijöistä on pulaa. Toisaalta suhdanteiden muuttuessa nopeasti, työntekijämäärä vaihtelee väkisinkin. Koko ajan on ideoitava uutta ja pidettävä hyvä huoli asiakkaista.”

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Vanha vaalea rakennus isoilla ikkunoilla, jossa sijaitsee Päämajamuseo

Päämajamuseossa avautuu Mannerheim ylipäällikkönä -näyttely

Mikkelissä avattiin vuonna 1974 Päämajamuseo tiloissa, joista johdettiin maamme Puolustusvoimia toisen maailmansodan ajan. Kesäksi avautuva uusi näyttely keskittyy kuvaamaan Mannerheimiä ylipäällikkönä.

Näyttelyn tekstiosuuksia kirjoittava Sodan ja Rauhan keskus Muistin sisältöjohtaja FM Pia Puntanen sanoo, että vaikka Marsalkka Mannerheimistä on kirjoitettu yli tuhat teosta ja pidetty paljon näyttelyjä, häntä on käsitelty varsin vähän hänen ammatillisuutensa kautta.

Hymyilevä nainen seisoo älytaulun vieressä Päämajamuseon tiloissa
Näyttelyn tekstiosuuksia kirjoittava Sodan ja Rauhan keskus Muistin sisältöjohtaja FM Pia Puntanen. Kuva Päivi Kapiainen-Heiskanen

”Marsalkka Mannerheimin elämästä tiedetään paljon, mutta hänen sotataitoaan ylipäällikkönä on käsitelty vähemmän. Meillä on näyttelyn pohjana Mikko Karjalaisen Mannerheimin sotataito -tutkimus. Karjalainen on tutkinut Mikkelin Päämajan toimintaa organisaationa, eli kuinka iso organisaatio toimi ja minkälaista Mannerheimin sotataito oli käytännössä.”

Keskiössä sotataito

Päämajamuseo kertoo Päämajan toiminnasta sotavuosina. Teemoja käsitellään niin sotilaallisella kuin poliittisella näkökulmalla. Museossa on nähtävillä Mannerheimin työhuone sekä Operatiivisen osaston Maavoimatoimisto sodanaikaisessa asussaan. Uusi näyttely käsittää Päämajamuseon alakerran.

”Uusi näyttely kertoo Mannerheimin työstä ja elämästä sisällissodasta talvisotaan, välirauhaan, jatkosotaan sekä presidenttinä Lapin sotaan. Näyttely peilaa Mannerheimin työtä sotataidon näkökulmasta. Johtamistaito on kiinnostava näkökulma, joka välillä unohtuu, vaikka se oli kaiken tekemisen keskiössä”, Puntanen kuvaa.

Työhuone vanhoineen huonekaluinen
Kuva Päivi Kapiainen-Heiskanen

Mannerheimin työhuoneeseen on lisätty teknologiaa havainnollistamaan esineistöä ja sen käyttötarkoituksia. Oma osionsa kertoo ylipäällikön arjesta Mikkelistä ja paikoista, joissa hän liikkui. Omana kokonaisuutenaan ovat myös Mannerheimin nuoruusvuodet Venäjän keisarillisessa armeijassa.

Mannerheimista on liikkunut vuosikymmeniä erilaisia myyttejä ja legendoja. Näyttely sivuaa myös sitä, minkälainen henkilö kaikkien tarinoiden takana lopulta oli.

”Käsittelemme näyttelyssä sitä, miten myytti syntyi ja muuttui eri aikoina ja kysymme, että oliko myyttiä lopulta edes olemassakaan.”

Näyttelykierto yhdistää kohteet

Mikkelin kaupungin museoihin kuuluva Päämajamuseo toimii samoissa tiloissa ja tiiviissä yhteistyössä Sodan ja Rauhan keskus Muistin kanssa. Vuonna 1995 avattu Viestikeskus Lokki on toistaiseksi suljettu, mutta sitä esittelevä näyttely on osa Päämajamuseota.

Uutta näyttelyä on valmisteltu kaupungin museotoimen ja Muistin yhteisessä työryhmässä. Näyttelyarkkitehtinä on toiminut Tarja Kunttunen ja graafisesta ulkoasusta vastaa Mia Huttu. Puntanen pitää Päämajamuseota hyvänä brändinä, joka on sotaa käsittelevän teeman ydintä.

”Muisti ja Päämajamuseo muodostavat kävijälle yhden kohteen. Kävijä aloittaa Muistin puolelta, käy Päämajamuseossa ja palaa Muistiin. Näyttelykierto toimii luontevasti. Uudesta ylipäällikköä käsittelevästä näyttelystä tulee ikään kuin ydin tähän kokonaisuuteen. Mannerheim ylipäällikkönä -näyttely päättää Päämajamuseon vuonna 2021 alkaneen näyttelyuudistuksen.”

Nainen näyttää ison älyseinän kuvia
Päämajan organisaatio jatkosodassa. Kuva Päivi Kapiainen-Heiskanen

Mikkeli oli luonteva paikka Päämajalle

Päämaja aloitti toimintansa Mikkelissä talvisodan sytyttyä. Mannerheim vietti Mikkelin seudulla suurimman osan sota-ajasta. Puntanen näkee, että Päämajan perustamiselle Mikkeliin oli aikanaan vahvat perusteet.

”Siinähän oli maantieteellisiä syitä. Mikkelin sijainti oletettuun rintamaan nähden oli sopiva. Mikkeli oli läänin pääkaupunki, joten täällä oli tarjota riittävät viesti- ja liikenneyhteydet. Kaupunki sijaitsee teiden risteyksessä, on lentokenttä ja junarata. Ratkaisevaa oli, että Naisvuori voi toimia pommisuojana ja siellähän toimi jatkosodassa viestikeskus Lokki.”

Talvisodan jälkeen Mikkelissä perustettiin Maavoimien esikunta, joka toimi muutamia kuukausia.

”Savon prikaatin lakkauttamisen jälkeen Mikkelissä aloitti uudelleen Maavoimien esikunta vuonna 2008.”

Mannerheim ylipäällikkönä -näyttely avautuu 18.6.

Kävijä pääsee kokemaan Päämajamuseon ja Sodan ja rauhan keskus Muistin samalla käynnillä ja samalla pääsylipulla.

Museokokonaisuuden markkinointia uusille ja tutuille kävijöille vauhdittaa meneillään oleva Päämaja-hanke.

”Päämaja-hankkeessa kehitetään yleisesti Mikkelin Päämaja-bändiä ja tehdään tuotteistusta, markkinointia ja myynnin edistämistä. Päämajan sijainti Mikkelissä ja siitä kertova Päämajamuseo ovat luonnollisesti asian ytimessä. Päämajamuseolla on kävijöille tarjolla omia tuotteita Muistin museokaupassa. Esillä on myös laaja valikoima ajankohtaista kirjallisuutta ja tutkimustietoa.”

Pia Puntaselle itselleen Mannerheim-näyttelyn kokoaminen on tavallaan ympyrän sulkeutuminen hänen omalla historoitsijan urallaan. Puntanen kirjoitti aikoinaan Mikkelin Päämajasta pro gradu -työnsä yliopistoon. Tutkimustaan varten hän haastatteli nauhurin kanssa muun muassa Mannerheimin adjutantti eversti Osvald Rafael Bäckmania museota varten. Aikanaan c-kaseteille tallentuneet haastattelut on digitoitu, ja niitä hyödynnetään kesällä avattavassa näyttelyssä.

Sodan ja rauhan keskus Muisti ja Päämajamuseo ovat kesäkaudella avoinna päivittäin.

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Kuva keltaisesta hirsirakennuksesta aurinkoisena kesäpäivänä

Rakentamisen ja purkamisen kiertotalous esillä Mäntyharjun kesäkauden avaustapahtumassa

KIELO – Kiertotalousloikka rakennusmateriaalien uudelleenkäytön parantamiseksi Mikkelissä -hanke osallistui 25.5.2024 Mäntyharjun Iso-Pappilan alueella pidettyihin Mäntyharjun kesäkauden avajaisiin.

Xamkin ja MikseiMikkelin asiantuntijat toivat tapahtumaan kiertotalousnäkökulmaa niin purkamisen kiertotalouden, kuin biojätteen lajittelun ja vesien tilan seurannan näkökulmastakin. Em. aiheiden lisäksi Iso-Pappilan hirsirakennuksen viileydessä kuultiin vinkkejä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi omassa pihassa luonnonhoidon ja vihersuunnittelun ammattilaiselta Vihermissiolta.

Mäntyharjun Kirkonkylän koulun purku yhtenä hankkeen monitorointikohteista

Xamkin projektihenkilöstöstä Salla Pulliainen ja Henri Kettunen esittelivät tapahtuman vierailijoille Mäntyharjun kirkonkylän koulun purkamisen ympäristövaikutuksia. Xamk toteutti alkuvuodesta koulun raskaspurusta aiheutuvan pölyn leviämisen seurantaa, ja dokumentoi purkamista droonikuvauksen avulla. Sekä pölymittausten tulokset, että purkamisesta koostettu video olivat nähtävillä tapahtumassa. Erityisesti koulun purusta kertova video sai monet kuntalaiset pysähtymään esittelypisteen äärelle, ja videon herättämät ajatukset toimivat hyvänä pohjana keskusteluille purkamisen kiertotaloudesta ja sen ympäristövaikutuksista.

Kuva esittelypöydästä, jossa tietokone, jonka näytöllä purkukohteen dronekuvaa.
KIELO-hankkeen esittelypisteellä oli nähtävillä Mäntyharjun kirkonkylän koulun purkamisesta koostettu video (Kuva: Salla Pulliainen, Xamk).

Purkamisen tiukka aikataulu hidasteena rakennusosien uudelleenkäytössä

Kirkonkylän koulun osalta hankkeessa ei päästy kehittämään kiertotaloutta tukevia purku-urakan kilpailutuskriteereitä. Kohteen rakennusosien myyntiä ehdotettiin muutamalle alan toimijalle, mutta he eivät olleet kiinnostuneita kohteesta kiireidensä vuoksi. Vaihtoehtona liiketoiminnalle pohdittiin, että olisiko esimerkiksi Etelä-Savon ammattiopisto Esedun talonrakentamisen opiskelijat voineet purkaa rakenteita ehjänä ja hyödyntää niitä esimerkiksi uuden pyöräkatoksen rakentamisessa, mutta valitettavasti tiukan purkuaikataulun takia yhteistyö ei toteutunut. Kohteen kevyelle irtaimelle oli kunnan järjestämän myyntitapahtuman ansiosta löydetty uusia käyttökohteita.

Kuva puisesta koulurakennuksesta
Mäntyharjulla sijainneen Kirkonkylän koulun julkisivu oli puuverhoiltu. (Kuva: Jenina Luotolampi, Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy).

 

Kuva koulurakennuksen sisäliikuntasalin puupaneloinneista.
Mäntyharjulla sijainneen Kirkonkylän koulun liikuntasalin puupanelointia (Kuva: Jenina Luotolampi, Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy).

Tapahtuman kävijät suhtautuivat myönteisesti rakentamisen kiertotalouteen

Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:n KIELO-hankkeen esittelypisteellä projektipäällikkö Jenina Luotolampi esitteli tapahtuman kävijöille inspiroivia valokuvia rakennusmateriaalien uudelleenkäyttökohteista mm. Tanskasta, Norjasta sekä Suomesta. Tämän lisäksi kävijöiden kanssa keskusteltiin hankkeessa toteutetuista toimenpiteistä ja siitä, miten yksityishenkilöt voivat edistää rakentamisen kiertotaloutta (kts. esite 5 helppoa keinoa edistää rakentamisen kiertotaloutta).

Pikaisen haastattelun perusteella kävijöillä ei ollut tiedossa tulevia remontti- tai purkuprojekteja. Jos projekteja oli ollut, ne olivat liittyneet kiinteistöjen kunnossapitoon, joka luetaan myös yhdeksi kiertotaloustoimenpiteeksi. Rakennusosien uudelleenkäyttöön suhtauduttiin myönteisesti ja muutamalla kävijällä aiheesta löytyi omakohtaista kokemusta, sillä omissa projekteissa oli käytetty uudelleen esim. ikkunoita kasvihuoneiden rakentamisessa ja purkutiiliä piharakennusten muurauksessa. Toiveissa oli markkinapaikka, jonne ylijäämä- ja purkumateriaaleja voisi laittaa myyntiin.

Tapahtumaa avaamassa olleella kunnanjohtaja Juho Järvenpäällä oli myös kokemusta purkumateriaalien uudelleenkäytöstä omissa yksityisissä rakennusprojekteissaan. Hän jäi pohtimaan, että voitaisiinko uudelleenkäytettyjä rakennusosia käyttää Mäntyharjun kunnan tulevissa uudiskohteissa.

Lue paikallisen toimittajan tekemä artikkeli tapahtumapäivän tunnelmista Pitäjän Uutisten sivuilta osoitteesta: https://www.pitajanuutiset.fi/paikalliset/6795780

 

Seuraavan kerran hanke jalkautuu Puumalaan Veeran markkinoille la 15.6.2024 klo 10-14, Satamatorilla tavataan!

 

Teksti ja kuvat: Jenina Luotolampi, Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy & Salla Pulliainen, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

Tapahtuma ja artikkeli ovat osa KIELO – Kiertotalousloikka rakennusmateriaalien uudelleenkäytön parantamiseksi Mikkelissä -hankkeen toimenpiteitä. KIELO-hanke on Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:n ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun yhteinen ryhmähanke. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama ja tuen on myöntänyt Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Hymyilevä nainen istuu tuolissa, jonka takana seinällä on kaksi taulua.

Yöveden Ateljeekoti kiinnostaa lähiruoan ja taiteen ystäviä

Ristiinan Himalansaaressa sijaitsevasta Yöveden Ateljeekodista tuli kuvataiteilija Katja Antonoffin sielunmaisema jo lapsena. Parisen vuotta sitten hän muutti Hyvinkäältä Mikkeliin ja kehittää nyt ateljeekodista monipuolista matkailukohdetta.

Katja Antonoffin lääkärivanhemmat järjestivät paikassa ensimmäiset taidekurssit 90-luvun alussa omille kollegoilleen. Sinisen Saimaan taideinstituutti -nimellä kurssitoimintaa pyöritettiin vuodet 1993-2014.

”Äitini oli akvarellimaalari. Hän kiersi kesäisin kursseilla ympäri maata, ja minä olin usein mukana. Lopulta vanhempani alkoivat järjestää täällä taidekursseja Lääkäreiden kulttuuriseuran kanssa, että osallistujat saivat keskittyä kaikessa rauhassa kollegoiden seurassa taiteen tekemiseen. Niillä kursseilla minäkin innostuin akvarellimaalauksesta.”.

Yöveden Ateljeekoti toimii vuonna 1893 valmistuneessa entisessä Himalansaaren koulussa, Saimaan saaressa, keskellä ikivanhaa kulttuurimaisemaa. Naapurissa on idyllinen Himalansaaren kirkko vuodelta 1914 ja lähellä on myös laivalaituri.

”Olen pyörittänyt ja kehittänyt täällä liiketoimintaa kahden vuoden ajan osakeyhtiöpohjalta. Isäni on edelleen mukana toiminnassa tärkeänä taustatukena. Hän muun muassa lämmittää rantasaunan asiakkaille ja kertoo saunojille alueen rikkaasta historiasta. Lähellä on laivalaituri, joten tänne on luontevaa tulla isoillakin veneillä. Kirkko sopii hyvin vaikkapa kesähäiden järjestämiseen ja täällä voi järjestää hääjuhlat ja muita juhlatilaisuuksia toiveiden mukaan.”

Viime kesänä Antonoff kehitti yhdessä majoitusta tarjoavan Tuukkalan tilan ja luontoelämyksiä järjestävän Uhkua Oy:n kanssa kolme yöpymistä sisältävän pyöräilypaketin.

”Ideana on pyöräillä sähköpyörillä rento kulttuurireitti ja yöpyä kolme yötä pääkohteissa.  Majoittumisen ja saunomisen lisäksi täällä Ateljeekodissa tehdään myös taidetta, jonka saa aukkopahviin kehystettynä mukaansa.”

Monenlaisia taidekursseja

Yöveden Ateljeekodilla on ollut yli vuoden ajan verkkokauppa, jossa on esillä laaja kurssitarjonta. Akvarelli- ja temperamaalaukseen sekä kuvanveistoon erikoistunut Katja Antonoff opettaa itse akvarellikurssilaisia.

Akvarellimaalauskurssi on heinäkuussa, jolloin maalataan viiden päivän ajan sekä sisällä talossa että ulkona luonnon keskellä. Kaikilla kesän ja syksyn kursseilla vieraillaan myös Astuvansalmen kalliomaalauksilla. Marraskuun valo -kurssilla tutkitaan marraskuun herkkää valoa maalaamisen ja kirjoittamisen keinoin.

”Tulevana kesänä meillä on täällä myös päivän kestävä elävän mallin maalauskurssi. Kirjoittajille on tarjolla laaja valikoima erilaisia kursseja elämänkerran ja novellien kirjoittamisesta laulujen tekoon. Meillä on myös kirjoittajaretriittejä sekä hyvinvointia lisääviä taideterapeuttisia kursseja.”

Ihannemäärä kurssilaisia yhdelle kurssille on 10-12, jos he majoittuvat Ateljeekodilla. Tarjolla on huoneita ja aittoja, joissa voi majoittua 1-2 henkilöä. Majoittuvat kurssilaiset pääsevät nauttimaan täysihoidosta ja saunomaan rantasaunassa.

Ateljeekodin hulppeassa salissa on myös esillä Antonoffin myyntinäyttely.

”Voin vuokrata salia myös muille taiteilijoille myyntinäyttelyiden pitoa varten.”

Majoitusta matkailijoille

Ateljeekodin majoitustiloja voivat varata myös muut matkailijat ja pienryhmät.

Touko-kesäkuussa Ateljeekodista voi varata yksittäisiä huoneita aamiaisella, mutta myös koko Ateljeekoti on mahdollista vuokrata.

Myös heinäkuun puolivälistä alkaen koko Ateljeekodin voi varata omalle ryhmälle. Silloin tarjolla ei ole aamiaista, vaan miljööstä saa nauttia rauhassa oman porukan kesken. Majoitus varataan Airbnb-alustan kautta.

”Meillä on majoittunut myös karavaanareita, ja suunnitelmissa onkin vetää lähitulevaisuudessa sähköt pihapiirissä olevalle kentälle.”

Ainutlaatuisia tapahtumia

Kesän alussa 2.6. Yöveden Ateljeekoti järjestää avoimet ovet -tyyppisen tilaisuuden, jossa ristiinalaistaiteilija Anne Mäkeläinen kertoo omasta urastaan ja näyttää Annen amatsoni -dokumenttifilmin. Samalla pääsee tutustumaan esillä olevaan taiteeseen.

”Avoimet ovet -tapahtumassa pidän kahvilaa, esittelen paikkaa ja kerron mielelläni täällä olevista palveluista ja kurssitarjonnasta. Toivon, että paikalliset asukkaat, tällä seudulla vapaa-aikaansa viettävät ja veneilijät oppisivat käymään täällä.”

Katja Antonoff tekee yhteistyötä D.O. Saimaa -alkuperämerkin kehittäjiin kuuluvan keittiömestari Ilkka Arvolan kanssa. Ateljeekoti on mukana myös meneillään olevassa, kulttuuria ja lähiruokaa yhdistävässä Taste Saimaa -teemavuodessa.

”Lokakuussa järjestimme täällä illallistilaisuuden, josta saatiin hyvät kokemukset. Illallinen ateljeessa järjestetään tänä vuonna kolmena lauantaina elo-, syys- ja lokakuussa. Illallisille voi osallistua kuka vaan, ja se varataan verkkokaupastamme etukäteen. Järjestämme mielellämme myös ryhmille illallistilaisuuksia. Niitä voi tiedustella suoraan minulta. Olisi hienoa saada löytää yhteistyökumppaneita, joiden kanssa voisi järjestää myös yhteiskuljetuksia vesitse.”

Lähiruoka näkyy monella tapaa.

”Kasvatan itse tänne pavut, vihannekset ja sipulit, teen kurpitsapikkelsit ja kerään sienet. Kesällä täällä kuopsuttelee maata kolme kanaa. Haluan, että asiakkaille on tarjolla paikallista lähiruokaa ja valitsen kaupastakin lähellä tuotettuja tuotteita. On hienoa, että naapureilta saamme joskus muikkujakin pöytään.”

Hankkeet vauhdittavat tuotteistusta

Katja Antonoff päätti Mikkeliin muutettuaan tutustua paikallisiin toimijoihin ja etsiä aktiivisesti yhteistyökumppaneita. Hän on päätynyt mukaan moniin kehittämishankkeisiin, jotka liittyvät tapahtumatuotantoon, ruokamatkailuun ja digipalveluiden kehittämiseen.

”Parhaillaan kehitän palvelujen tarinallistamista Tuote ja tarina -koulutuksessa. Osana tätä testasimme toukokuussa yrityksille tyky-päiväksi räätälöidyn ohjelman, joka sisälsi lähiruokaa ja akvarellimaalausta. Maalaaminen oli aluksi vapaata värin ja veden leikkiä. Yhteisissä katselmuksissa syntyy hienoja oivalluksia, kun maalauksista nousee esille erilaisia hahmoja tai maisemia. Päivän lopuksi valmiit teokset kehystetään aukkopahviin kotiin vietäväksi. Palautteissa kiiteltiin päivän olleen yhteisöllinen, hauska ja kynnyksen maalaamiseen pysyneen matalana. Samalla tuli testattua uusi, yrityksille suunnattu tuote.”

Ateljeekoti on mukana myös Mikkelin seudun kulttuurimatkailua kehittävässä laajassa Päämaja-hankkeessa.

Uudet ideat muhivat jo

Tällä hetkellä Katja Antonoff työskentelee talvikaudella opettajana, mutta hänen haaveensa on siirtyä lähivuosina kokonaan matkailuyrittäjäksi.

Toivelistalla on myös monitaiteellisen festivaalin järjestäminen.

”Tätä varten luon yhteistyökumppanuuksia ja etsin rahoitusta. Festivaalinkin järjestämisen kannalta tärkeää olisi tarjota yhteiskuljetuksia niin maanteitse kuin vesitse.”

Pohjoismaiden laajimmat kalliomaalaukset, Astuvansalmen kalliomaalaukset, sijaitsevat linnuntietä vain kahden kilometrin päässä.

”Päiväretken pystyisi hyvin järjestämään niin, että siihen sisältyisi käynti kalliomaalauksilla ja Himalansaaren kirkossa, minkä jälkeen voisi olla taidekierros ja lounas tai illallinen täällä. Mielelläni kuulisin tahoista, joita kiinnostaisi räätälöidä kuljetuksia ja järjestää opastuksia kalliomaalauksille.”

Antonoff toivoo, että Yöveden Ateljeekodista tulee paikka, johon erilaiset kävijäryhmät uskaltavat ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä.

”Haluaisin, että asiakkaat uskaltaisivat soittaa, voiko tänne tulla tutustumaan, saako varata omalle porukalle illallisen tai pystyisikö heille räätälöimään oman kurssin. Näytän tiloja mielelläni, kun olen täällä ja pystyn esittelemään myös Himalansaaren kirkkoa.”

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen