Tässä juttusarjassa esittelemme Mikkeliin sijoittuneita yrityksiä. Misawa Homes of Finlandin saha on toiminut Mikkelissä vuodesta 1994. Mikkeliin sijoittumisessa ratkaisivat tehokas energian saanti sahalaitokselle, laadukkaat luonnonvarat ja kaupungin johdon aktiivisuus. 

Misawa Homes of Finlandin saha Mikkelin Pursialassa on mikkeliläisittäin ja myös koko valtakunnan mittakaavassa harvinainen yritys.

Sahalla valmistetaan puutavaraa suomalaisesta kuusesta. Koko tuotanto, joka on pääasiassa erikoismittaista lankkua, viedään Japaniin jatkojalostettavaksi liimapuuksi, ja sitä käytetään pääosin Misawa Homes -yrityksen rakentamien pientalojen rungoissa.

Misawan saha perustettiin Mikkeliin vuonna 1994. Se oli aikanaan toinen japanilainen yhtiö Suomessa.

Toimitusjohtaja Hitoshi Hayashin mukaan yhtiö päätyi aikoinaan etsimään paikkaa sahalle Suomesta, sillä se ei saanut tarvitsemaansa laatua toimittajiltaan Pohjois-Amerikasta ja Kanadasta.

– Toimimme aiemmin Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta tuolloin siellä oli epävakaat markkinat ja myös puutavaran hinta nousi. Tutkimme eri alueita, joilla voisimme toimia. Suomessa markkinoiden riski oli pienempi ja tarjolla oli laadukasta ja tasalaatuista puutavaraa, Hayashi sanoo.

Laadukkaan puun lisäksi sekin puolsi Suomeen tuloa, että puun korjuuketju oli tehokas ja puuta osattiin Suomessa käsitellä.

Misawa Homes of Finlandin tehdaspäällikkö Pasi Lähdelahti muistelee, että iso tekijä Misawan sijoittumisessa Mikkeliin 1990-luvulla oli se, että silloinen kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta ja apulaiskaupunginjohtaja Eero Kaitainen olivat yhtiön suuntaan aktiivisia.

– Mikkelissä tehtiin aktiivisesti töitä, jotta sahalle löytyisi hyvä paikka, Lähdelahti sanoo.

Paikka löytyi Pursialasta, jossa samalla paikalla oli aiemminkin sijainnut vanha saha, ja uuden sahan tarvitsema infrastruktuuri tontille kulkevine ratoineen oli valmiina.

Energiaa viereiseltä laitokselta, puumassaa energiaksi

Kolme merkittävää seikkaa ratkaisi Mikkeliin sijoittumisen.

Yksi tärkeimmistä syistä on yhteistyö Etelä-Savon Energian (Ese) kanssa, josta on ollut molemmille yhtiöille hyötyä. Misawa Homesin saha sijaitsee aivan Esen lämpölaitoksen vieressä.

– Käytämme Eseltä saatavaa sähkö- ja lämpöenergiaa, ja myymme meiltä puumassaa ja sahanpurua energiaksi Eselle, Hitoshi Hayashi kertoo.

Esen laitoksesta kulkee sahalle rakennettu putki, jota pitkin energia kulkee. Vastineeksi Misawa tuottaa puumassallaan noin 8–10 prosenttia Mikkelin lämpöenergiasta.

Toinen syy, jonka vuoksi Misawa halusi Mikkeliin, olivat luonnonvarat.

– 1990-luvulla kuusitukkia oli meilläpäin hyvin tarjolla, Pasi Lähdelahti sanoo.

Suomalaisen kuusen veroista ei kasva monessa paikassa maailmassa, ja Mikkelin ympäristössä sitä on ollut hyvin saatavilla.

Luonnonvaroista huolehtiminen on Misawalle erityisen tärkeää. Yhtiössä on ollut jo vuosien ajan tapana käydä istuttamassa puita Etelä-Savon metsiin yhdessä asiakkaidensa kanssa.

Kolmas ratkaiseva asia oli Mikkelin sijainti Suomen kartalla. Lähin merisatama on suhteellisen lähellä kaupunkia: Mikkelistä on vain noin 150 kilometrin matka Kotkan satamaan, jonne kuljetusliike vie valmiin puutavaran ja josta se lähtee aluksella merta pitkin ensin Saksaan ja sitten Japaniin.

Samat kolme syytä tuovat Misawa Homesille hyötyjä, joiden vuoksi sen kannattaa toimia Mikkelissä edelleen.

– Pystymme tuottamaan puutavaraa tehokkaasti ja tiukkojen laatuvaatimusten mukaisesti. Eteläsavolainen kuusi on vahvaa ja tasalaatuista, apulaisjohtaja Kengo Ara kehuu.

70 000 kuutiota puutavaraa Japaniin

Misawa Homes -yrityksellä on Japanissa seitsemän talotehdasta. Yritys on osa isoa Toyota-konsernia, johon kuuluvat muun muassa teräsvalmistaja, kuljetusyritys, vakuutusyhtiö ja tietokonepeliyritys.

Mikkelissä sahan tuotannon läpi kulkee keskimäärin 17 täysperävaunullisen rekan puumäärä vuorokaudessa. Kuusitukit lajitellaan ja sahataan erikoismittoihin. Laudat pinotaan, kuivataan puutavarakuivaamoissa Esen voimalaitoksen tuottamalla lämmöllä ja paketoidaan ennen kuljetusta Kotkaan ja siitä eteenpäin.

Erikoismittoihin sahattua lautaa käytetään Japanissa pääasiassa japanilaisten pientalojen rakentamiseen. Eteläsavolainen kuusi päätyy yleensä talon runkoelementteihin, joko lattioihin, seiniin tai kattoon piiloon verhoiltuna.

– Sahatavaraa käytetään jonkin verran myös laivojen rakentamisessa, Hayashi sanoo.

Misawa Homes of Finlandin toiminta on ollut pitkään hyvin vakaata. Kengo Ara esittelee yhtiön lukemia vuodelta 2022: tuolloin Mikkelin sahalta vietiin kaikkiaan 70 000 kuutiota puutavaraa Japaniin ja yhtiön liikevaihto oli reilut 21 miljoonaa euroa. Viime vuosina liikevaihto on ollut 22–24 miljoonaa euroa ja liikevoittoprosentti muutaman prosentin luokkaa.

Maaliskuussa neljä viikkoa kestäneet poliittiset lakot vaikuttivat kuitenkin myös Misawan sahan tuotantoon. Lakon takia tavaraa ei saatu lähtemään eteenpäin, varastot täyttyivät ja tuotanto jouduttiin keskeyttämään. Tuotannon henkilökunta jouduttiin jalkauttamaan huhtikuun alussa.

Työvoiman löytäminen melko haastavaa

Työntekijöitä Misawan sahalla on ollut perustamisesta lähtien keskimäärin 35. Suurimmillaan työntekijöiden määrä oli vuonna 1997, kun sahalla siirryttiin kahteen vuoroon ja työntekijöitä oli 40.

Tällä hetkellä sahalla on työntekijöitä noin 37. Kaksi johtajaa on työkomennuksella Japanista, muu henkilökunta tulee lähempää, Mikkelistä ja lähialueilta.

Pasi Lähdelahti tunnustaa, että Mikkeliin on melko haastavaa löytää työvoimaa.

– Nuoremmissa työntekijöissä vaihtuvuus on isompaa. Kun vanhempia työntekijöitä jää eläkkeelle, uutta yhtä pysyvää työvoimaa on haastavampaa löytää tilalle.

Misawa on käyttänyt rekrytoinneissa henkilövuokrausfirmaa, josta työntekijöitä on ollut ensin vuokralla ja sitten otettu vakituiseksi.

Tällä hetkellä sahalla ei ole virallisesti avoimia työpaikkoja, mutta jos sopivia tekijöitä löytyisi, yksi palkattaisiin heti huolto- ja kunnossapitotehtäviin.

– Tehtävässä tarvitaan erikoistaitoja, joita ei ole ihan kenellä tahansa, Pasi Lähdelahti sanoo.

Mikkelissä ei ole tällä hetkellä sahateollisuuden koulutusta, eikä Misawalla ole koettu tarpeelliseksi tehdä yhteistyötä mikkeliläisten oppilaitosten kanssa muulla tavoin.

Myös yhteistyö kaupungin kanssa on ollut melko vähäistä, sillä yhtiö on toiminut vakaasti eikä esimerkiksi isoja laajentumisia ole suunnitteilla. Misawalla ollaan silti erityisen ylpeitä yrityspalkinnosta, jonka Mikkelin kaupunki myönsi yhtiölle vuonna 2018.

– Juhlimme syksyllä 30-vuotisjuhliamme, ja kaupunginjohtaja on kutsuttu juhliin, Hitoshi Hayashi sanoo.

Seuraavien vuosien haasteena löytää uusia asiakkaita

Misawan tulevaisuus Mikkelissä näyttää melko pysyvältä. Tulevaisuudessa on kuitenkin isoja kysymysmerkkejä.

– Japani ikääntyy ja uuden rakentaminen vähenee, eli myös tilaukset meiltä vähenevät. Tämä on meille melko iso ongelma. Seuraavien 30 vuoden haasteena onkin löytää uusia asiakkaita, sanoo toimitusjohtaja Hitoshi Hayashi.

– Yhtiön johtaja kuitenkin tykkää todella paljon Misawan Mikkelin-yksiköstä ja haluaa säilyttää sen, hän lisää.

Hayashin mukaan esimerkiksi Yhdysvallat ja Australia ovat potentiaalisia maita, joista voisi olla mahdollista löytää uusia asiakasyrityksiä.

Talonrakennusala on kasvussa myös Iso-Britanniassa, jossa Hayashi on hiljattain käynyt työmatkalla markkinoimassa laadukasta suomalaista puutavaraa.

 

Teksti: Elina Jäntti

Kuvat: Saku Niilo-Rämä

 

Mikkelissä sijaitsee useita valtakunnallisestikin merkittäviä muistiorganisaatioita sekä erikoismuseoita. Sotahistoriasta kertoo tiedekeskuksen keinoin Sodan ja Rauhan keskus Muisti. Perinteisemmät sotahistoriamuseot Jalkaväkimuseo ja Päämajamuseo uudistavat näyttelyitään täksi kesäksi.

Jalkaväkimuseon historia ulottuu 1960-luvun alkuun, kun Jalkaväen säätiö alkoi suunnitella museon perustamista Mikkeliin. Museo avattiin lopulta juhlallisesti Savon prikaatin vuosipäivää edeltävänä päivänä 12.6.1982. Avajaisissa esiteltiin yleisölle perusnäyttely.

Museo sijaitsee Mikkelin varuskunnan entisellä ns. vanhalla kasarmialueella kahdessa historiallisessa puurakennuksessa. Jalkaväkimuseon säätiön ylläpitämän museo säilyttää jalkaväen historiaa, perinteitä ja kulttuuria sekä välittää asiantuntijatietoa.

”Vielä 1990-luvullakin museossa saattoi olla vierailulla samana päivänä 4-5 veteraaniryhmää eri puolilta maata. 2000-luvun alussa kävijämäärät laskivat, mutta ovat siitä elpyneet. Historian suosituin näyttely on tähän mennessä ollut Nainen sodassa”, vuonna 2016 museonjohtajaksi tullut Markku Riittinen kertoo.

Ennen koronaa vuonna 2019 museossa vieraili peräti 11000 kävijää. Koronavuosina museo oli suljettuna vain kaksi kuukautta, mutta henkilökunta teki töitä koko ajan. Maanpuolustusjärjestöt tuovat omia ryhmiään edelleen museokäynneille.  Pandemiavuosina museon löysivät lapsiperheet ja erilaiset pien- ja koululaisryhmät. Nykyään museossa käykin kaikenikäisiä.

”Olemme ylpeästi vitriinimuseo. Meillä on esillä vanhoja esineitä ja kerromme niihin liittyviä tarinoita. Meillä on kirjanpidossa noin 2000 esinettä. Lisäksi meillä on käytännössä pysyvästi lainassa Puolustusvoimien Sotamuseolta noin 4000 esinettä. Lainoja on myös yksityisiltä ihmisiltä sekä muun muassa Turun museolta 40 vuoden laina-ajalla.”

Museota pyörittää Riittisen lisäksi FM, museoassistentti Riikka Sinokki, joka muun muassa suunnittelee ja toteuttaa yhteistyökumppaneiden kanssa digitaalisia ja toiminnallisia palveluita.

”Meillä on nykyään näyttelyissä digitaalisia elementtejä ja annamme kävijöiden kokeilla vaikkapa ekoaseen käyttöä. Lapset ja nuoret voivat vaikkapa värittää tietokoneella suojeluskuntamerkkejä. Meillä on myös vuoden 1918 tapahtumiin liittyvä sisällissotatesti.”

Museon pyörittämiseen osallistuu vuosittain myös yli 100 vapaaehtoista, joista moni on mukana pitkin vuotta. Museo työllistää myös suuren joukon harjoittelijoita oppilaitoksista.

Kokoelma karttuu lahjoituksista

Museo kertoo tarinaa suomalaisen jalkaväen historiasta Ruotsin vallan ajasta alkaen. Tällä hetkellä kokoelmia haluttaisiin kartuttaa erityisesti Ruotsin vallan aikaisilla esineillä sekä jääkäreiden varusteilla, mikä niistä joku haluaisi luopua.

”Meitä kiinnostavat erityisesti esineet, joiden tarina tunnetaan eli haluamme kertoa, kuka esineen on tehnyt, missä ja miten sitä on mahdollisesti käytetty. Esine on sitä arvokkaampi, mitä enemmän siitä tiedetään. Meillä on myös virallinen asekeräilijästatus. Myös aseista meitä kiinnostavat tällä hetkellä vain Ruotsin vallan aikaiset.”

Museo järjestää kuukausittain asiantuntijaluentoja, jotka vetävät 40-130 kuuntelijaa. Uutta on, että tilaisuuksia voi seurata verkon välityksellä suorana youtube-kanavalla ja myöhemmin niitä voi seurata tallenteina.

Jalkaväkimuseo liittyi vuonna viime vuonna osaksi digimuseo-verkostoa. Näyttelyihin on rakennettu digitaalisia ns. hot spot -pisteitä, joissa kävijä saa halutessaan lisätietoja esineistä teksteinä ja kuvina.

Museo sain eduskunnalta ns. joululahjarahaa 50 000 euroa, jolla toteutetaan Ihantalan taistelusta kertova uutuusnäyttely sekä jatketaan museon digitalisointia.

”Ihantalan taistelu saa oman huoneen, jossa teknologia mahdollistaa taistelun seuraamisen läheltä.”

Jalkaväkimuseo on mukana mittavassa Päämaja-hankkeessa, joka tutustuttaa matkailijaa laajasti alueen sotahistoriaan. Mikkeli on edelleen merkittävä kaupunki, sillä täällä toimii Maavoimien esikunta ja varuskunta, joka hallinnoi turvallisuus- ja puolustusjärjestelmiä.

Kävijälle tarjoutuu mahdollisuus päästä Mannerheimin jalanjäljille. Hän voi myös tutustua vaikkapa Karkialammen varuskunta-alueeseen, Porrassalmen taisteluun, Ristiinan Sotakkouluun ja lukuisiin museoihin.

”Mikkelissä on vuosikymmenten varrella suorittanut varusmiespalvelustaan kymmeniä tuhansia suomalaisia, joten pyrimme yhdessä tarjoamaan heille elämyksiä yön yli -reissuihin. Karkialammilla on mahdollista jopa yöpyä puolijoukkueteltassa ja entisistä kasarmin tuvista on tehty hostellihuoneita.”

Museo on mukana laajassa Päämaja-hankkeessa, joka kehittää Mikkelin seudun matkailua. Matkailun kehittäjille Riittisellä ja Sinokilla on yksi toive. Tarvittaisiin matkanjärjestäjiä palveleva toimija tai palvelu, joka räätälöisi toivotun palvelupaketin ja hoitaisi kaikki varaukset kohteisiin.

”Meiltä toivotaan ns. yhden luukun palvelupistettä meiltä, mutta siihen emme veny nykyhenkilökunnalla ja se edellyttäisi luvitusta. Palvelupaketeille olisi kysyntää. Maailmalla järjestetään vaikkapa sokkomatkoja. Mikkelissä voitaisiin tarjota Sotilas Savolaisen sokkomatkoja, joiden kohteet selviävät vasta matkalla. Myös varuskuntien perinneruokien varaan voisi rakentaa Maistuva matka -tarjontaa. Menussa voisi olla sotilaiden tuntemia ruokia, kuten piikkilankaestettä, vorsmackia tai vääpelin räkää.”

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Talkooporukka voi olla tyytyväinen. Vasemmalta Jouko Nousiainen, Markku Tuominen, Erkki Rantalainen, Kirsi Olkkonen, Veikko Lampinen, Seppo Puhakka, Merja Pönniö ja Seppo Anttalainen. 

Maan parhaiten säilynyttä, Ruotsin vallan aikana Ristiinaan rakennettua everstinvirkataloa on entisöity kunnianhimoisesti kymmenisen vuotta. Kesällä 2025 ovet avautuvat myös matkailijoille.

Valtakunnallisestikin merkittävä kulttuurihistoriallinen rakennus, Brahelinnan everstinvirkatalo, valmistui honkahirsistä vuonna 1739 upseerien käyttöön. Lähellä Ristiinan kirkkoa sijaitsevan puurakennuksen kaltaisia rakennettiin Suomeen 1730-luvulla kymmenkunta. Nykyään niitä on jäljellä kaksi.

Savon prikaatin komentaja, eversti Georg Magnus Sprengtporten perusti omalla kustannuksellaan virkataloonsa säätyläisperheiden pojille tarkoitetun sisäoppilaitoksen, ”sotakoulun” vuonna 1777.  Opettajiksi hän määräsi joukko-osastonsa etevimmät upseerit. Suomalainen upseerikoulutus sai alkunsa Ristiinassa. Oppilaat olivat 13-14 -vuotiaita aatelisperheiden poikia. Sprengtporten otti oppilaitaan mukaansa virkamatkoille jopa Tukholmaan asti.

Sprengtporten aloitti Ristiinassa nykymuotoisen, maastossa tapahtuvan jalkaväen taistelukoulutuksen.  Hän myös kehitti ja opetti maastokartoitusta, eli karttoja alettiin hyödyntää sodankäynnissä, vierailijaryhmiä sotakoululla vetävä Jouko Nousiainen kertoo.

Sprengtportenin kausi Ristiinassa jäi nelivuotiseksi hänen riitaannuttuaan kuninkaan kanssa. Sotakoulu sijaitsi vain 10 kilometrin päässä silloisesta Venäjän rajasta ja muodosti etuvartion Venäjää vastaan. Koulusta kehittyi myös kulttuurin kehto, jossa kävi suomalaisia ja ruotsalaisia kulttuuripersoonia. Vuosien varrella pihapiirissä oli jopa 30-40 rakennusta.

Paikalliset pitivät everstinvirkataloa linnana sen koon ja isojen ikkunapintojen takia. Heidän omissa asumuksissaan ei juuri ollut ikkunoita eikä savupiippuakaan.

”Ristiinan vanha sotakoulu on nyt entisöity mahdollisimman alkuperäiseen kuntoon vanhaa kunnioittaen”, rakennustalkoissa tiiviisti mukana ollut Jaakko Syrjäläinen kuvaa.

Talo entisöitiin monipuoliseksi pitäjätaloksi

Vuonna 1799 sotakoulun rakennus siirrettiin kauemmaksi tiestä nykyiselle paikalleen. Siinä se on toiminut nimismiehen kansliana ja virka-asuntona, emäntäkouluna, kansalaisopistona ja päiväkotina.

Kun Ristiinan kunta liitettiin osaksi Mikkelin kaupunkia vuonna 2013, ristiinalaiset alkoivat ideoida vanhasta sotakoulusta pitäjätaloa, jossa yhdistykset voisivat toimia. Maininta vanhan sotakoulun kunnostuksesta saatiin mukaan kuntaliitossopimukseen.

”Haluamme tästä elinvoimatekijän, talon, joka elää. Paikkaan liittyy kiinnostavaa sota- ja kulttuurihistoriaa. Täällä kävi jo alkuvuosina ulkomaisia upseereita seuraamassa opetusta. Nykyään talon ohi kulkee matkailijoita Astuvansalmelle ja kalliomaalauksille, joten on luontevaa perustaa tänne kalliotaiteeseen liittyvä opastuskeskus”, Nousiainen kertoo.

Parhaillaan kartoitetaan vuoden kuluttua avattavaan taloon tulevia palveluja. Kalliotaidekeskukselle on varattu kaksi huonetta. Sprengtportenin työhuone entisöitiin alkuperäiselle paikalleen. Talosta löytyy moderni keittiö sekä erilaisiin tilaisuuksiin ja etätöihin sopivia tiloja.

Sotakoulu on mukana laajassa matkailua kehittävässä Päämaja-hankkeessa, joka tuo esille Mikkelin seudun historiallisia kohteita matkailijoille.

”Ristiinan lähistöllä on käyty maamme historian kannalta merkittäviä taisteluita. Täytyy myös muistaa, että itsenäisyysjulistusta kirjoitettiin lähellä Astuvansalmea, Kallioniemessä, senaattori Emil Nestori Setälän kesäpaikassa. Ruralia-instituutti on kehittänyt myös Sprengtporten-virtuaalimuseon verkkoon”, Nousiainen kertoo.

Sotakoulun entisöintitalkoissa mukana olleen paikallisen pursiseuran jäsenet ovat olleet vuosien varrella mukana järjestämässä kuljetuksia Astuvansalmen kalliomaalauksille.

”Kuningas Kustaa kolmannen aikaan Ristiina oli laivastoasema, joten purjehduksellakin on täällä pitkät perinteet”, Syrjäläinen kertoo. 1770-luvulla Ristiinaa piti kotisatamanaan kuninkaallisena sisämaalaivaston tykkijollia.

Tuhansien talkootuntien talo

Talkoot käynnistyivät joulukuussa 2015 Mikkelin kaupungin tuella. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijat julkaisivat parin vuoden kuluttua Ristiinan Brahelinna eilen, tänään, huomenna -raportin everstinvirkatalon rakennushistoriasta, inventoinnista ja käyttösuunnitelmasta.

”Halusimme, että tästä hankkeesta syntyy pysyvä lopputulos. Jälki, joka näkyy seuraavat 100 vuotta”, yksi hankkeen puuhamiehistä, Markku Tuominen, kuvaa.

Talkooporukka on pysynyt sitkeästi koossa vuosikymmenen. Aluksi avattiin lattia mullalle ja poistettiin jätemaa ja kivet kellarista. Rakennuksen kattoparrut olivat notkollaan kymmenisen senttiä, joten myös laipio avattiin. Vintiltä poistettiin valtavat määrät multaeristettä.

”Talkooporukka on saanut tunnustusta kaupungiltakin, että onpa onnistunut toteutus. Taustalla näkyy se, että ristiinalaisten isänmaahenkisyys on vahvaa”, alusta saakka mukana ollut Erkki Rantalainen muistuttaa.

Kaupungin ja Ruralia-instituutin lisäksi käytännön talkootöihin lähti mukaan 14 paikallista yhdistystä. Mukana ovat olleet muun muassa yrittäjäjärjestö, Ristiina-seura, Ristiinan reserviupseerit, Etelä-Savon rakennusperintöyhdistys, Suomen kalliotaideyhdistys, Ristiinan pursiseura ja Someen Erä-Ässät. Rahoitusta hanke on saanut eri lähteistä, kuten Veej´jakaja-toimintaryhmältä.

”Talkoisiin lähteneiltä yhdistyksiltä edellytettiin 500 euron kynnysrahaa, mikä oli hyvä veto ja sitoutti ihmiset mukaan. Talkoita on tehty viime vuosina päivän verran viikossa, ja mukana on ollut 8-15 ihmistä. Paikan päällä tehtyjä talkootunteja kertyy kaikkiaan yli 6000. Yhteisöllisyys on ollut tärkeä osa tekemistä”, puuhamiehistä Tuominen ja Nousiainen arvioivat.

Parhaillaan vietetään kahta juhlavuotta: sotakoulun valmistumisesta tulee kuluneeksi 285 vuotta ja Ristiinan kunnan perustamisesta 375 vuotta. Tulevana kesänä talo ei vielä avaa oviaan suurelle yleisölle, koska heinäkuussa vaihdetaan runkovesiputkisto ja sitä varten on avattava piha-aluetta.

Laaja yhteistyöverkosto tukena

Kymmenenvuotinen talkooponnistus saa ydintiimin muistelemaan laajaa joukkoa omien alojensa ammattilaisia, jotka ovat olleet mahdollistamassa onnistumista.

Hankkeen käynnistysvaiheessa keskeinen rooli oli idean isällä, professori Jari Valkosella. Arkkitehtisuunnitelmat laati rakennusarkkitehti Marja Luostarinen.  Mikkelin kaupungin puolelta hanketta ovat vauhdittaneet kaupunkikehitysjohtaja Jouni Riihelä ja työryhmässä vielä eläköitymisensä jälkeenkin jatkanut kaupungin tilakeskuksen johtaja Riitta Väänänen. Ruralian tutkijat HT Torsti Hyyryläinen, väitöskirjatutkija Manu Rantanen ja tutkijatohtori Inna Kopoteva toivat tieteellistä pohjaa projektille.

”Tämä kohde on esimerkki ristiinalaisesta talkootyöstä, jonka keskiössä ovat olleet yhdistykset, kaupunki, yritykset ja yliopisto”, tiimissä tiiviisti työskennellyt Kirsi Olkkonen muistuttaa.

Ristiinan Brahelinnalla on pitkä historia

Ristiinassa on ollut asutusta tuhansia vuosia. Astuvansalmen kalliomaalausten arvioidaan olevan 6000 vuotta sitten tehtyjä. Itsenäinen kunta Ristiinasta muodostettiin vuonna 1649. Nimensä kunta sai Suomen silloisen kenraalikuvernööri Pietari Brahen vaimon mukaan.

Brahe teki Ristiinasta savolaisläänityksen hallintopaikan ja rakennutti sinne Brahelinnan. Hän oli innostunut Brahelinnastaan ja kirjoitteli Tukholmasta kirjeitä voudille siitä, minkälaisia kasveja hän haluaa puutarhaan istutettavan ja toivoipa hän sinne kymmentä poroakin. Brahen suku rahoitti myös Ristiinan kirkon rakentamista.

1680-luvulla Brahelinna siirtyi Savon jalkaväkirykmentin käyttöön ja siitä tuli sotilasvirkatalo. Alkuperäinen kolmikerroksinen hirsirakenteinen rakennus tuhoutui isonvihan aikaan 1700-luvun alkupuolella.  Vanhan linnan kunnostuksen sijaan päätettiin rakentaa uusi sotilasvirkatalo, ns. vanha sotakoulu, 1730-luvulla puolen kilometrin päähän.

Alkuperäisen Brahelinnan jäljitelmä rakennettiin 1970-luvun puolivälissä matkailukäyttöön lähelle ympärysmuurin raunioita. Rakennuksessa toimi alkuun ravintola, mutta nykyään rakennus on yksityiskäytössä.

Savon prikaatin everstinvirkatalon pitkää historiaa kuvaavat sen monet kutsumanimet, kuten Ristiinan Brahelinna/Brahenlinna, Brahelinnan everstinvirkatalo ja vanha sotakoulu.

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen