Mikkeliläisen Miia Taivalantin perustama lähi- ja luomuruokakauppa Tuorepuoti sai vauhdikkaan alun, kunnes ennakoimattomat koettelemukset yllättivät.

Puoti perustettiin paikallisen ruokapiirin ihmisten toiveista saada tuotteita useammin. Ikänsä yrittäjämäisesti töitä paiskinut Miia Taivalantti avasi Tuorepuodin ripeästi ruokapiiristä löytyneen yhtiökumppanin kanssa kaupungin keskustan tehdaskiinteistön alakertaan. Tutun ruokapiirin tuottajat innostuivat toimittamaan puotiin tuotteitaan.

Mikkelin Seudun Uusyrityskeskus Dynamon tapahtumasta löytyi sparraajaksi kokenut yritysneuvoja Lasse Karjalainen, jonka kanssa tehtiin laskelmia. ELY-keskus myönsi uusille yrittäjille tukea. Tiloihin tehtiin iso remontti ja hankittiin kylmälaitteita.

”Jätti-isojen avajaisten vetonauloina olivat Olga Temonen ja Pete Lattu. Myöhemmin olimme elvyttämässä Rapu ja Muikku -tapahtumaa ja myimme maitokärryistä picnic-paketteja Jurassic Rockin asiakkaille. Pakko oli keksiä kaikenlaista, että pysyttiin pinnalla.”

Itsekin tv-tuotannoissa työskennellyt Taivalantti keksi teettää alueellisia tv-mainoksia.

”Ihmiset kyllä puhuivat silloin, että teillä täytyy mennä hyvin, kun tv-mainonta on järkyttävän kallista, mutta ei se ollut mikään valtava satsaus kuitenkaan.”

Yllättäviä vastoinkäymisiä

Puoti veti hyvin asiakkaita. Liikevaihto kasvoi kuukausittain noin 20 prosenttia. Moni teki kerralla viikon ostokset, joten korit vaihdettiin kärryiksi, ja yrittäjät alkoivat laajentaa.

”Sitten tuli ensimmäinen vastoinkäyminen. Sairastuin kaulavaltimon repeämään, vakavaan sairauteen. Jos hyytymä olisi edennyt aivoihin, olisin kuollut. Olin pois töistä kuukauden, vaikka en sen jälkeenkään ollut ihan kunnossa.”

Jotta puoti näkyisi Viitostielle, investoitiin kalliiseen valomainokseen. Kauaa ei mainos ehtinyt seinällä vanheta, kun vastoinkäymiset jatkuivat.

”Puoli vuotta myöhemmin löytyi uusi repeämä nikamavaltimosta.”

Sitten yllätti tieto, että rakennus aiotaan purkaa, ja tilat on tyhjennettävä. Vähintään viideksi vuodeksi luvattu vuokrasopimus irtisanottiin sopimuskauden puolivälissä.

”Remontti ja markkinointi olivat meille valtava satsaus ja nyt piti löytää nopeasti uusi tila. Pyysimme kaupungilta apua, mutta sitä ei tullut. Kiinnostuimme vanhasta paloasemasta, mutta siihen olisi pitänyt tehdä 30 000 euron oviremontti. Kaupunki ei tullut siinä vastaan, emmekä olisi saaneet lisälainaa oviremonttiin.”

Lopulta Jukka Toivakka tarjosi tilaa Kauppakeskus Akselin yläkerrasta.

”Akseli oli ihana paikka, mutta tila oli pienempi ja jouduimme mukauttamaan kylmälaitteet sinne. Ihmiset eivät löytäneet tiloihin. Vakioasiakkaat eivät seuranneet perässä lupauksista huolimatta, vaikka tarjosin ilmaisia parkkipaikkoja. Meillä ei ollut enää varaa markkinoida, emmekä maksaneet loppuaikoina enää itsellemme palkkaakaan.”

Vaikka vuokranantaja jousti, rahat alkoivat loppua ja yhtiökumppani lähti palkkatöihin.

”Sitten loppui jaksamiseni. Yksi aamu purskahdin itkuun ja tajusin, että ei tämä ole enää tämän arvoista. Avioliittokin oli katkolla, ja meillä oli pienet lapset.”

Yritysneuvoja kannatteli

Miia Taivalantti kasvoi yrittäjäperheessä, ja hänen perheensä joutui tekemään konkurssin 1990-luvun lamavuosina. Vanhempien talo oli nyt Tuorepuodin lainojen panttina.

”Soitin isälle tilanteesta ja hän totesi vain, että pitikö sen käydä sinullekin. Teknisesti en tehnyt konkurssia. Sain sovittua pankin, Finnveran ja ihanien lähiruokatuottajien kanssa asiat. Konkurssissa olisin säästänyt 30 000 euroa, mutta tuottajat olisivat jääneet nuolemaan näppejään, enkä halunnut tehdä sitä.”

Kokenut yritysneuvoja Sakari Brusila tuki yrityksen alasajossa.

”Yritin kaataa yrityksen niin hallitusti kuin mahdollista. Tein yksin tuplavuoroa sinnillä. Se oli mustaa aikaa. Olin fyysisesti ja henkisesti loppu. Sakari kannatteli minua ja neuvoi minne pitää ottaa yhteyttä milloinkin.”

Ulosottoon meni lopulta vain ELY-keskuksen tuki silloisten tukiehtojen takia.

”Sitä luuli, että se oli ihana tuki, jota ei tarvinnut maksaa takaisin, mutta ehtojen mukaan toiminnan piti jatkua viisi vuotta tuen viimeisestä maksupäivästä. Nykyisin määräaika on kolme vuotta.”

Koettelemuksista oppineena hän muistuttaa, ettei yritys ole kolmas lapsi, vaan siitä pitää pystyä luopumaan, jos tilanne niin vaatii.

”Lasse sanoi minulle, yrityksen loppuvaiheessa, kun tuskailin epäonnistumistani, että olen paljon parempi yrittäjä kuin moni muu, kun uskallan katsoa yritystä ulkopuolelta. Ei ollut enää voimia, enkä ollut valmis rikkomaan perhettäkään enää enempää.”

Muutto toi uudet tuulet

Kun tuli hetki sulkea yrityksen ovet lopullisesti, tilanne vaikutti toivottomalta.

”Oli tyhjyys, helvetinmoiset velat ja jaksaminen nolla, mutta oli pakko saada töitä. Pääsin Maaseutukuriiriksi tekemään maaseutuhankkeiden viestintää määräaikaisena ja jäin sen jälkeen tyhjän päälle. Silloin kysyin mieheltä, että haenko töitä Mikkelistä vai pohjoisesta.”

Lopulta perhe myi kesämökin, kuittasi sillä Miian velat ja muutti pohjoiseen Pyhätunturille.

”Olin siellä työttömänä vuoden ja pääsin vasta silloin toipumaan sairauksista ja stressistä.”

Paikkakunnan vaihdos auttoi osaltaan Miia Taivalanttia toipumaan. Post-traumaattiseen stressireaktioon hän toivoi keskusteluapua, mutta lääkärillä oli vain tarjota lääkeresepti.

”En kuitenkaan ottanut lääkkeitä, vaan käsittelin post-traumaattista stressireaktiota itse, juttelin asiasta ystävien kanssa, puhdistauduin ja painelin pitkin pohjoisen metsiä ja tuntureita. Ne asiat oli pakko käsitellä. Kun vaihtoi maisemaa, pääsi kaikesta irti. En joutunut kävelemään koko ajan Tuorepuodin valomainoksen ohi. Meille tuli lopulta 1,5 vuotta sitten avioero, eikä ihme, kun toinen antaa työlle kaiken energian ja saunassakin pohtii vain työasioita.”

Vaikka hän tekee palkkatöitä edelleen sata lasissa, kokemukset ovat opettaneet pitämään huolta omasta jaksamisesta.

”Harvalta yksinyrittäjältä kukaan kysyy, miten sinä jaksat? Jonkun pitäisi kysyä sitä. Yksinyrittäjän kannattaisi myös kysyä itseltään, mitä yritykselle on valmis antamaan. Siitä olen onnellinen, että välit lähiruokatuottajiin säilyivät ja muutama piipahtaa tuomassa tuotteitaan täällä pohjoisessa käydessään.”

Uusissa tehtävissä Tuorepuoti tulee nyt mieleen uudesta näkökulmasta.

”Kyllä oma kokemus on mielessä, kun mietin, miten auttaa kivijalkakauppoja. Häpeää en tunne. Koen, että tämä oli minun semi-yliopistoni yrittäjän noususta ja laskusta.”

Teksti: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Kuvat: Miia Taivalantin kuva-arkisto

Tähän päättyy sarjamme talousvaikeuksiin joutuneista yrittäjistä. Mikäli itse kamppailet jaksamisen tai taloushaasteiden kanssa, alta löydät yrittäjille suunnattuja tukipalveluja.

Yrittäjän tukipalvelut:

Yrittäjän tukiverkko -hanke on Etelä-Savon Yrittäjien hanke (syksyyn 2021 saakka) yhteistyössä Suomen Yrityskummien ja vakuutusyhtiö LähiTapiolan kanssa. Tukiverkon asiantuntija keskustelee, tukee yrittäjää sekä tarvittaessa ohjaa eteenpäin esim. kriisikeskukseen tai Talousapu-neuvontaan. Katso lisää: https://www.yrittajat.fi/etela-savon-yrittajat

Yrityskummit Etelä-Savo tarjoaa apua ja tukea mm. liiketoiminnan uudelleen suuntaamiseen ja tervehdyttämiseen. Katso lisää: https://www.yrityskummit.fi/fi/etela-savo

Yritys-Suomi Talousapu neuvontapalvelu auttaa talous- ja maksuvaikeuksissa olevia yrittäjiä normaalin puhelinmaksun hinnalla arkisin klo 9-16 numerossa 0295 024 880.

Suomen Yrittäjien neuvontapalvelu palvelee yrittäjäjärjestön jäseniä. Neuvonta kattaa myös maksukyvyttömyysasiat. Avoinna arkisin klo 8-20 numerossa 09 229 222.

Mikkelin seudun yritysten koronalinja palvelee yrityksiä koronapandemiasta johtuvissa asioissa. Tarjolla luottamuksellista apua ja neuvontaa arkisin klo 9-16 numerossa 010 340 3080.

Suomen Vertaisyrittäjät ry tarjoaa anonyymiä, luottamuksellista keskusteluapua yrittäjille päivystävästä puhelimesta 045 250 3366.

Mieli ry:n kriisipuhelin palvelee 24/7 numerossa 09 2525 0111. Keskusteluapua mm. yrityksen taloushuoliin ja selviämiseen liittyvissä asioissa.

”Viime keväästä olen tuntenut suurta sympatiaa yrittäjiä kohtaan omien kokemusteni pohjalta”, kymmenisen vuotta sitten oman yrityksensä lopettamaan joutunut mikkeliläinen Saara Isoaho sanoo.

Hän aloitti italialaisen vaateketjun itsenäisenä yrittäjänä perustaen ensin myymälän Mikkeliin vuonna 2006. Pakollisia investointeja olivat myymäläkalusteet ja tietojärjestelmät.

Myymälä ehti toimia kahdessa eri tilassa ennen kuin vuoden 2008 talouskriisi iski juuri, kun yritys odotti muuttoa Kauppakeskus Akseliin.

”Kun tuttava lopetti oman liikkeensä Kuopiossa, tein siitä kaupat syys-lokakuun vaihteessa, että ottaisin sen vastuulleni keväällä 2009. Kun kuuntelin uutisia lokakuun alussa, tajusin, että nyt alkoi taantuma. Kaupankäynti pysähtyi kuin seinään. Ihan kuin rahat olisivat loppuneet maailmasta.”

Isoahon myymälöitä hiljensivät myös toriparkkien rakennusprojektit molemmissa kaupungeissa. Mikkelissä väki sentään pääsi liikkumaan, mutta Kuopion keskustan hiljeneminen vei 30 prosenttia myynnistä.

”Siihen aikaan otettiin käyttöön myös alv-tilit ja maksukäytännöt muuttuivat niin, ettei arvonlisäverovelkaa saanut olla yhtään.”

Mallistojen ostoon hän ei tarvinnut lainaa, koska sesongin aikana pystyi lyhentämään malliston ostovelan pois myynneistä. Kulurakenne oli kuitenkin raskas. Työntekijöitä oli kymmenkunta, joista pääosa Kuopiossa.

”Pikkuhiljaa tilanne alkoi pahentua, jarrujen painaminen oli vaikeaa, kun ei ollut oikein mitään, mistä voisi tinkiä. Oli isot vuokra- ja palkkakulut, pankkilainaa ja ostovelkaa mallistosta. Sitten aloin jäädä jälkeen Italian mallistomaksuista. Ostot tehtiin aina yhdeksän kuukautta ennen sesonkia eli rahan joutui sijoittamaan varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi, jos syksy oli älyttömän lämmin, talvivaatteet myytiin vasta alennusmyynnissä. Suomessa on vielä vähän hassu alennusmyyntikulttuuri, kun kesä- ja talvivaatteet myydään alennuksella siinä vaiheessa, kun sesonki on parhaimmillaan.”

Yhtenä virheenä hän pitää nyt sitä, ettei jäänyt pieniin tiloihin, vaan meni kauppakeskusten kalliisiin tiloihin.

”Isoissa tiloissa on oltava henkilökuntaa. Vaikka kuinka eli kädestä suuhun, kulut olivat isot. Hiljaiset ajat syövät vaatebisneksessä nopeasti sen, mitä on kertynyt.”

Vuodet 2009-2010 olivat haastavia,  ja mallistoista jäi paljon myytävää alennusmyyntiin.

”En ollut ylimitoittanut ostoja, mutta taantuma näkyi myynnissä. Iso lumipallo alkoi vieriä silloin 2010. Liikkeitä tekohengitettiin kuitenkin niin, että otettiin lisää lainaa. Samoihin aikoihin tuli vielä avioerokin. Vuonna 2011 Mikkelin päässä kaikki oli sovittu ja vuokranantajat tulivat paljon vastaan. Tajusin, että nyt loppuvat rahat. Vuonna 2011 tein päätöksen sulkea Mikkelin-liikkeen ja vuokranantajat tulivat siinä paljon vastaan.”

Italialaisketjun kanssa oli jo sovittu, että myös Kuopion-myymälä pyritään paketoimaan kauniisti, koska sen vuokrasopimusta ei voinut katkaista ennen vuoden 2011 loppua.

”Mikkelin myymälän sain ajettua alas hallitusti. Viikkoa ennen talvimalliston tuloa ketju ilmoitti, ettei lähetäkään Kuopioon enää tavaraa, vaan yli 200 000 euron ostovelka pitää maksaa heti. Minulle jäi käsiin tyhjä 200-neliöinen liiketila, jonka vuokra oli 11 000 euroa kuukaudessa. Ei sitä tilannetta edes tajunnut. Kaikki kaatui niin yllättäen, ettei siinä tilanteessa ehtinyt ajatella järkevästi tai pelata itselleen aikaa.”

Saara Isoaho miettii nyt, että hänen olisi kannattanut ostaa Italiaan maksetuilla rahoilla jokin erä tavaraa myytäväksi niin, että kuluja olisi saanut katettua. Paniikkinappulaa tuli painettua liian herkästi.

”Ymmärrän kyllä italialaisten tempun, mutta minulle ei jäänyt siinä vaihtoehtoja. Tiesin kyllä, että velkaa oli niin, ettei siinä hyvä heilunut, mutta kaiken myötä velkaannuin reippaasti lisää.”

Joka tapauksessa hän näkee nyt, että yritys olisi pitänyt lopettaa vuonna 2010, kun vaaran merkit näkyivät.

”Vinkkinä sanoisin muillekin, että kädet kannattaa nostaa pystyyn, kun tilanne vaatisi tosi isoa muutosta vaikka asiakkaiden käyttäytymisessä. Ei kannata ajatella, että kyllä tämä tästä joskus, kun vain yritän. Lisävelkaantuminen tulee tosi kalliiksi.”

Vuoden 2011 lopulla alkoivat muutkin velkojat herätä.

”Sieltä tuli Finnvera ja pankit syliin, kun oli pankki- ja vuokravakuuksia. Summa oli niin absurdi, että ajattelin, etten siitä selviä ikinä. Jäin aivan totaalisesti yksin, enkä tiennyt mistä pyytää apua. Kirjanpitäjäkään ei osannut kaikkea neuvoa. Ensimmäisenä hoidin kunnialla työntekijöiden palkat, siitä ei sieluni antanut periksi. Pankki oli joustavin ja sain onneksi lisälainaa, että selvisin vuokravakuuksista. Italiakin sentään puolitti velat. Oli sitä, tätä ja tota. Myin myös asuntoni pois lyhentääkseni velkoja. Oppirahoja jäi maksettavaksi yli 200 000 tuhatta, mutta en siis tehnyt konkurssia, koska siihen pesällä ei ollut varoja. Velkajärjestelyyn en lähtenyt, koska minulla oli henkilötakaajat. En ajanut firmaa hallitusti alas, mutta en myöskään missään vaiheessa menettänyt luottotietojani, vaan pyrin neuvottelemaan asiat.”

Suurin yllätys oli, että yrittäjällä ei ollut mitään työttömyysturvaa, kun hän ei ollut ymmärtänyt liittyä Yrittäjien työttömyyskassaan. Kymmeneen kuukauteen rahaa ei siis tullut mistään, ja se aika muistuu mieleen kaoottisena.

”Rahavaikeuksien kanssa taistellessa siinä kärsivät myös ihmissuhteet. Vertaistuki puuttui. Sitä ahdistui ja masentui. Olen elänyt tämän asian kanssa pian 10 vuotta, mutta nykyään asiat ovat hyvin. Olen ollut kahdeksan vuotta lääkealalla töissä, ja velkataakka on hallinnassa. Olen kiitollinen siitä, että minulla on vakituinen ja hyvä työ. Se tuo turvaa. Palkasta leijonanosa menee velkoihin, mutta summakin on enää viisinumeroinen. Aina on ollut ajatus, että kyllä minä tämän selätän, vaikka hinta on ollut kova.”

Korona-ajan hän näkee taloustaantumana, joka yllätti hänen kaltaisensa pienyrittäjät.

”Nyt voi mennä loistavia liikeideoita tämän takia pieleen, ja ihmiset velkaantuvat.”

Ennen yrittäjäksi ryhtymistä hän kävi yrittäjäkurssin. Vaikkei hän itse löytänytkään tiukassa tilanteessa apua, hän on huomannut, että onneksi nykyään yrittäjillä on paljon laajempi tuki- ja neuvontaverkosto ympärillään.

”En kadu yrittäjäksi ryhtymistä. Se oli mukavaa aikaa. Minulla oli huippukivat ihmiset töissä. Se aika opetti, mihin kaikkeen kykenen ja mistä kaikesta selviän. Minussa elää edelleen sisäinen yrittäjä. Voin vannoa, että palaan joskus yrittäjäksi, mutta jollekin toiselle alalle. Nostan hattua niille, joilla riittää rohkeutta lähteä näinäkin aikoina yrittäjiksi. Nyt syntyy varmasti erilaista yrittäjyyttä, jolla on tulevaisuutta.”

Saara Isoaho työskentelee nyt lääkealalla. Artikkeli on tuotettu osana Yritykset koronakriisin yli -hanketta, jota rahoittaa Etelä-Savon ELY-keskus.

Teksti ja media: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Yrittäjän tukipalvelut:

Yrittäjän tukiverkko -hanke on Etelä-Savon Yrittäjien hanke (syksyyn 2021 saakka) yhteistyössä Suomen Yrityskummien ja vakuutusyhtiö LähiTapiolan kanssa. Tukiverkon asiantuntija keskustelee, tukee yrittäjää sekä tarvittaessa ohjaa eteenpäin esim. kriisikeskukseen tai Talousapu-neuvontaan. Katso lisää: https://www.yrittajat.fi/etela-savon-yrittajat

Yrityskummit Etelä-Savo tarjoaa apua ja tukea mm. liiketoiminnan uudelleen suuntaamiseen ja tervehdyttämiseen. Katso lisää: https://www.yrityskummit.fi/fi/etela-savo

Yritys-Suomi Talousapu neuvontapalvelu auttaa talous- ja maksuvaikeuksissa olevia yrittäjiä normaalin puhelinmaksun hinnalla arkisin klo 9-16 numerossa 0295 024 880.

Suomen Yrittäjien neuvontapalvelu palvelee yrittäjäjärjestön jäseniä. Neuvonta kattaa myös maksukyvyttömyysasiat. Avoinna arkisin klo 8-20 numerossa 09 229 222.

Mikkelin seudun yritysten koronalinja palvelee yrityksiä koronapandemiasta johtuvissa asioissa. Tarjolla luottamuksellista apua ja neuvontaa arkisin klo 9-16 numerossa 010 340 3080.

Suomen Vertaisyrittäjät ry tarjoaa anonyymiä, luottamuksellista keskusteluapua yrittäjille päivystävästä puhelimesta 045 250 3366.

Mieli ry:n kriisipuhelin palvelee 24/7 numerossa 09 2525 0111. Keskusteluapua mm. yrityksen taloushuoliin ja selviämiseen liittyvissä asioissa.

Katso myös aiemmin tuotetut Sakari Brusilan ja Pirjo Taurun tarinat aiheesta.

Mikkeliläinen Pirjo Tauru toteutti unelmansa omasta ravintola-alan yrityksestä. Vaikka kolmivuotinen yrittäjyys päättyi konkurssiin, hän kokee oppineensa paljon uutta ja saaneensa uudenlaista vahvuutta.

Pirjo Tauru ehti ehtinyt olla viitisen vuotta töissä 2000-luvun alussa mikkeliläisessä Kahvila Vaahterassa. Kun yritys tuli myyntiin, yksi sen vakioasiakkaista innostui ja kysyi, lähtisikö Tauru pyörittämään paikkaa yhdessä hänen kanssaan.  Yhtiökumppani oli kokenut yrittäjä, vaikkei hän tuntenutkaan ravintola-alaa. Tauru puolestaan on kouluttautunut alalle ja työskennellyt siellä pitkään, joten parivaljakko perusti yhteisen osakeyhtiön, Pitaresta Oy:n, ja teki kaupat ravintolasta. Uusi yritys jatkoi yhtiökumppanille tutun tilitoimiston asiakkaana.

”Moni kyllä varoitteli, että oletko ihan varma. Sanoin, että tätä minä haluan. Työmotivaationi on ollut aina ihan älytön ja olen tehnyt työtä kuin yrittäjä.”

Kiinteät kulut yllättivät

Lounas veti väkeä. Illalla pyöritettiin ravintolaa olohuonetyyppisesti, oli karaokea ja bändi-iltoja.

”Kun aloitimme, lounaalla kävi noin 30 asiakasta ja parhaimmillaan yli 90. Hyvin porukat löysivät paikan. Yhtiökumppani oli rahoittaja-sijoittaja ja minä pyöritin toimintaa. Ensimmäiset viisi kuukautta tein töitä ympäri vuorokauden, nukuin välillä pihalla autossa tai ravintolassa. Vedin itseni tosi sippiin.”

Lounasaikaan oli apuna työntekijä. Lopulta palkattiin apua myös iltoihin ja viikonloppuihin.

”Vähän helpottui, kun pystyi jakamaan vastuuta. Mieskin tuli sitten firmaan töihin illoiksi ja viikonlopuiksi.”

Hälytyskellot alkoivat soida yrittäjän päässä, kun tili meni nollille. Vakuutusmaksut ja muita kiinteitä kuluja tuli.

”Sovin vakuutusyhtiön ja verottajan kanssa, että maksuja suoritettiin pienemmissä erissä ja yritin siirtää maksuja. Oli myös saatava pidettyä panimon tili auki, että saatiin tuotteita myyntiin. Meillä meni kuitenkin tosi hyvin. Liikevaihto oli 30 000 euroa ja ylikin kuukaudessa, että rahaa tuli ja meni.”

Yrityksen perustamisvaiheessa Tauru kävi aloittavan yrittäjän kurssin, mutta kun vaikeuksia alkoi tulla, hän ei tiennyt, mistä olisi voinut kysyä apua. Alhainen hinnoittelu oli lopulta asia, joka koitui kohtalokkaaksi.

”Kurssilla olin tehnyt laskelmat, mutta eivät ne vastanneet todellisuutta. Olin liian kiltti ja kaikki hinnat olivat liian alhaisia. Halusin, että kaikkien olisi helppo tulla ja hyvä olla. En osannut laskea, mitä kaikkia kuluja on, enkä osannut hakea apua yritysneuvojilta.”

YEL-maksuja hän maksoi alusta saakka yli keskimääräisen tason ja itselleen palkkaakin paitsi viimeisenä vuonna.

”Olin todella väsynyt ja stressaantunut. En saanut nukuttua ja koko ajan mielessä oli työ. Sitten alkoivat olla synkät ajatukset, että itselle teen kaikkea, ajan kallioon. Kun mennään kädestä suuhun, eikä tiedä, millä huomenna laskut maksaa, silloin olisi pitänyt hakea apua. Mutta olin niin loppu ja tuntui, että kukaan ei ymmärrä, enkä saa mistään apua.”

Apu löytyi viime tipassa

Lopulta Taurulle tuli mieleen sana (Mikkelin Seudun Uusyrityskeskus) Dynamo ja netistä löytyi numero sinne.

”Tavastin Heli vastasi. Sanoin, että en tiedä, onko tämä oikea paikka tai numero, mutta olen tilanteessa, etten tiedä, miten selviän. Hän rauhoitteli, että sinua autetaan. Oli juhlapyhät alkamassa, mutta hän lupasi, että laittaa lapun Miksein yritysneuvoja Mari Meriläiselle, että hän soittaa sinulle heti arkipäivänä, kun tulee töihin.”

”Mari auttoi minua yrityksen kanssa, mutta myös ihmisenä. Tavattiin, oli pitkiä keskusteluja, itkettiin ja hän ymmärsi tilanteeni. Tuli ääretön helpotus, etten ole enää yksin. Yrittäjille sanoisin, että jos alkaa tulla vaikka pieniä tuntemuksia omassa mielentilassa, hakekaa apua. Osaavat ihmiset auttavat aidolla sydämellä.”

Ensin mietittiin, saisiko yrityksen vielä eteenpäin, mutta yrittäjän voimat olivat lopussa. Yrittäjyyden loppuaikoina Tauru muistaa oman luonteensakin muuttuneen. Pinna oli lyhyt ja tuli itkukohtauksia.

”Sanoinkin, että en enää tunnista itseäni. Olen iloinen ihminen, en tällainen ilkeä, joka töksäyttää. Oma persoona muuttui. Meillä oli Vaahterassa kantisporukka, jolta sain paljon tukea ja pidetään vieläkin yhteyttä.”

Firma laitettiin myyntiin ja yksi kiinnostunut kävi katsomassakin. Hän oli tulossa työharjoitteluun tutustumaan yritykseen, mutta sitten iskivät koronarajoitukset. Kiinteistöstä paljastui jo aiemmin tapahtunut kosteusvaurio, jonka takia vessat oli remontoitava.

”Sitten alkoi taistelu siitä, kuka vessaremontit maksaa. Oli koronavuosi ja vessarempat. Yritysneuvojan kautta syntyi yhteys yrityskummiin, jonka kanssa päädyttiin konkurssiin. En meinannut antaa millään periksi ja tuli hirveä syyllisyys, mitä asiakkaat ja työntekijät ajattelevat, kunnes tajusin, ettei ole muuta ulospääsyä. Kun päätös oli tehty, pesänhaltija otti pesän hoitaakseen ja me luovutettiin avaimet. Mun osalta se oli siinä. Minulta jäi saamatta vuoden palkat, mutta kun se raha ei minulla koskaan ollutkaan, en sitä harmittele.”

Jos yritystä ei olisi vedetty konkurssiin, Pirjo Tauru uskoo, että hänelle olisi tullut avioero.

”Enkä tiedä, missä olisin vai olisinko enää ollenkaan. Vaikka loppupeleissä hain tosi myöhään apua, se tuli nopeasti ja asiat menivät eteenpäin. Kaikki ottivat minut tosiaan, ymmärsivät ja tiesivät, mitä tehdä.”

Stressi jäi marjapellolle

Muutaman kuukauden Pirjo Tauru ehti olla kotona, kunnes toukokuun alussa hän aloitti Juvalla Teittisen marjatilalla töissä, kun ulkomaalaista työvoimaa ei saatu koronan takia.

”Ajattelin, että saan palkkaa, kun yrittäjänä en saanut mitään vuoteen. Sain tehdä töitä, olla ulkona, ei ollut stressiä mistään. Heidän pellolleen jäivät kaikki stressini. Se oli pelastukseni, koska en osaa olla jouten.”

Yritystä perustaville hän vinkkaa, että kannattaa perustaa yritys ihmisen kanssa, jonka tuntee kunnolla.

”Kannattaa punnita asioita ja kuunnella muitakin ihmisiä, eikä lähteä sinisilmäisesti liikkeelle hirveällä innolla. Rahaa pitää olla itselläkin, että on omavarainen. Ihan sama firma mikä firma, yllättäviä menoja on paljon ainakin alkuvaiheessa. Meillä oli se, että vaikka työntekijöitä tuli lisää, ei lisätty vakuutusmaksuja, mutta kun ei kukaan neuvonut. Tilitoimiston kanssakaan ei ollut palavereja asioista.”

Syksyllä hän pääsi töihin mikkeliläiseen ravintolaan, ja nyt hän työskentelee mikkeliläisen hoivakodin keittiöön. Elämänusko on palannut. Unelma yrittäjyydestä on koettu, eikä hän kadu mitään.

”Kyllä asiat vieläkin tulevat välillä uniin ja hävettää, mitä tein asiakkaille. Konkurssi-sana koetaan häpeällisenä, mutta mulle konkurssi oli pelastus. Tärkeää minulle on, että olen nyt hyvässä kunnossa ja tervejärkinen. Oma yritys oli unelmani, mitään en kadu, mutta en myöskään ryhdy enää yrittäjäksi. Kaiken jälkeen olen nyt rohkeampi ja vahvempi ihminen.”

Teksti ja media: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Artikkeli on tuotettu osana Yritykset koronakriisin yli -hanketta, jota rahoittaa Etelä-Savon ELY-keskus.

Yrittäjän tukipalvelut:

Yrittäjän tukiverkko -hanke on Etelä-Savon Yrittäjien hanke (syksyyn 2021 saakka) yhteistyössä Suomen Yrityskummien ja vakuutusyhtiö LähiTapiolan kanssa. Tukiverkon asiantuntija keskustelee, tukee yrittäjää sekä tarvittaessa ohjaa eteenpäin esim. kriisikeskukseen tai Talousapu-neuvontaan. Katso lisää: https://www.yrittajat.fi/etela-savon-yrittajat

Yrityskummit Etelä-Savo tarjoaa apua ja tukea mm. liiketoiminnan uudelleen suuntaamiseen ja tervehdyttämiseen. Katso lisää: https://www.yrityskummit.fi/fi/etela-savo

Yritys-Suomi Talousapu neuvontapalvelu auttaa talous- ja maksuvaikeuksissa olevia yrittäjiä normaalin puhelinmaksun hinnalla arkisin klo 9-16 numerossa 0295 024 880.

Suomen Yrittäjien neuvontapalvelu palvelee yrittäjäjärjestön jäseniä. Neuvonta kattaa myös maksukyvyttömyysasiat. Avoinna arkisin klo 8-20 numerossa 09 229 222.

Mikkelin seudun yritysten koronalinja palvelee yrityksiä koronapandemiasta johtuvissa asioissa. Tarjolla luottamuksellista apua ja neuvontaa arkisin klo 9-16 numerossa 010 340 3080.

Suomen Vertaisyrittäjät ry tarjoaa anonyymiä, luottamuksellista keskusteluapua yrittäjille päivystävästä puhelimesta 045 250 3366.

Mieli ry:n kriisipuhelin palvelee 24/7 numerossa 09 2525 0111. Keskusteluapua mm. yrityksen taloushuoliin ja selviämiseen liittyvissä asioissa.

Katso myös Sakari Brusilan konkurssitarina:
https://mikseimikkeli.fi/yrittaja-ei-jaa-yksin-talousvaikeuksien-kanssa/

Konkurssilain koronapykälät lakkasivat voimasta tammikuun lopussa, minkä arvioidaan lisäävän konkurssien määrää kesään mennessä. Kolmisenkymmentä vuotta sitten konkurssin läpikäynyt Sakari Brusila on kulkenut vuosia talousvaikeuksiin joutuneiden yrittäjien rinnalla ja saattohoitanut yrityksiä.

Synnyinkunnassaan Rantasalmella nykyään asuva, agronomitaustainen Sakari Brusila on ollut vuodesta 2015 yksi Talousavun velkaneuvonnan päivystyksen kahdestakymmenestä asiantuntijasta. Tavallisesti hän päivystää puhelimessa 2-4 kertaa kuukaudessa, ja puheluita tulee kullakin päivystyskerralla noin 6-10. Viime vuoden koronakeväänä neuvonnan tarve kasvoi niin, että palvelu oli poikkeuksellisesti avoinna neljä kertaa viikossa ja päivittäin puheluja tuli noin 50.

”Nyt tilanne on rauhoittunut. Päivystän noin 2-3 kertaa kuukaudessa, ja puheluita tulee 10-15 kerralla. Yleensä keskustellaan siitä, miten konkurssia haetaan ja minkälainen prosessi se on. Toiminimiyrittäjät voivat myös päästä velkajärjestelyn piiriin. Sitä varten he tarvitsevat Talousapu-neuvojalta lausunnon, jonka he toimittavat velkaneuvojille. Tällaisia lausuntoja tulee päivän päivystyksen yhteydessä tehtäväksi 2-3 eri puolille maata.”

Neuvotteluvaraa löytyy

Helmikuun alusta syyskuun loppuun on voimassa väliaikaislaki, jonka mukaan yritys voi kiistää velkojan konkurssihakemuksen 30 päivän ns. maksukyvyttömyysolettaman perusteella. Käytännössä yritys voi vastustaa konkurssihakemusta omalla näkemyksellään siitä, miksi yritys on maksukyvytön vain tilapäisesti. Myös koronakriisin voi ilmoittaa tilapäisen maksukyvyttömyyden syyksi.

”Aiemmin käytössä ollut ns. kahdeksan päivän kirje tippui pois, ja tuli 30 päivän kirje. On ajateltu, että yrittäjä pystyy sen 30 päivän aikana järjestelemään vähän paremmin mahdollisuuksiaan. En oikein usko siihen. Jos on ajanut itsesi seinään, ei yleensä riitä voimia lähteä uudelleen voimistelemaan siinä.”

Brusila aavistelee, että tuleva konkurssiaalto ei kuitenkaan ole niin paha kuin mitä aiemmin pelättiin. Eri toimialoilla tilanteet kuitenkin vaihtelevat, ja etenkin nuoret, pienet yritykset ovat tiukoilla.

”Taiteilijat, taksit, parturi-kampaamot ovat koronan uhreja. Partureilla oli mahdoton tilanne viime keväänä, kun kukaan ei uskaltanut mennä parturiin. Usein pienet yritykset ovat olleet tiukoilla jo pidempään.”

Sekä verottaja että vakuutusyhtiöt ovat ilmoittaneet suhtautuvansa erilaisiin maksujärjestelyihin joustavasti, jos yrityksen toiminta saadaan jatkumaan jollain järkevällä tavalla.

”Ovat joustaneet hyvin tähänkin saakka, sitä ei voi kieltää. Etenkin verrattuna siihen, mikä oli tilanne 30 vuotta sitten, kun minä ajoin totaalisesti päin seinää, niin silloin verottaja ja pankit olivat ne pahimmat.”

Pitkän uran vähittäiskaupan alalla tehnyt Sakari Brusila tietää mistä puhuu, sillä hän kävi läpi konkurssin 30 vuotta sitten. Aikanaan hän pyöritti Porvoosta käsin yrittäjänä K-Maatalous ja rautakauppaa sekä autojen myyntiketjua ja työllisti parhaimmillaan 150 työntekijää. Vuoden porvoolaiseksi hänet valittiin vuonna 1989.

”Korttitalo alkoi kaatua 1991-92 laman seurauksena. Yritin neuvotella päämiehen, autojen maahantuontiyrityksen kanssa, mutta se olisi hyväksynyt vain tietyntyyppisiä ratkaisuja, ja ne ratkaisut eivät taas olleet mahdollisia. SKOP, päärahoittajakin, katosi. Istuin puoli päivää Porvoon saaristossa ja mietin, että hyppäänkö mereen. Oli huhtikuun alku, ja vesi oli niin kylmää, että en hypännyt. Minut pelasti se, että perhe pysyi kasassa.”

Pyydä apua ajoissa

Verottaja haki hänet helmikuussa 1992 henkilökohtaiseen konkurssiin eli häneltä meni käytännöllisesti katsoen kaikki.  Sattumoisin hän tapasi itseään 30 vuotta vanhemman liikkeenjohdon konsultin, josta tuli hänelle mentori ja yrityskummi, vaikkei tukihenkilöistä puhuttu niillä nimillä vielä siihen aikaan.

”Hänellä oli ideoita ja pää leikkasi kuin partaveitsi. Ajattelin, että jos minä 30 vuotta nuorempana olen lyömässä hanskat tiskiin, niin vika on minussa. Minustakin tuli myöhemmin yrityskummi. Nyt meitä mentoreita ja yrityskummeja on toista tuhatta. Yksi ongelmista kuitenkin on, että kummit ovat usein varttuneita ja vaikeuksissa olevat yrittäjät nuoria. Kynnys lähestyä 40-50 vuotta vanhempaa henkilöä on aika korkea. Tässä pitäisi saada pehmennystä aikaiseksi.”

Konkurssin jälkeen Brusila on työskennellyt koti- ja ulkomailla liikkeenjohdon konsulttina. Hän on myös kokenut velkaneuvoja ja yrityskummi. Kun hän muutama vuosi sitten asui Mikkelissä, Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy ohjasi hänen puheilleen nuoria, pari vuotta alalla olleita yrittäjiä, jotka olivat vaikeuksissa.

”He osasivat oman alansa tosi hyvin, mutta eivät tajunneet kirjanpidosta tai verotuksesta yleensä riittävästi. Siinä menivät sitten omat ja yrityksen rahat vähän sekaisin. Yrittäjä ei osannut, eikä uskaltanut kysyä kirjanpitäjältä, eikä mistään muualtakaan neuvoja ja apuja. Sitten yrittäjä oli tilanteessa, että voimat loppuivat, eikä näkynyt paljoa mahdollisuuksia. Tyypillistä oli, että oli yritetty liian pitkään yksin. Sama tulee vastaan nyt Talousavun keskusteluissa. Apua pitäisi pyytää mahdollisimman aikaisin.”

Brusila muistuttaa, miten tärkeää on valita ammattitaitoinen, auktorisoitu tilitoimisto. Valinta voi tosin olla aloittavalle yrittäjälle hankala, jollei mistään ole saatavissa suosituksia.

”Sanoinkin Mikkelin Seudun Uusyrityskeskus Dynamolle, että kun sinne tulee uusia yrittäjäkandidaatteja, pitäisi olla antaa jonkinlainen lista tilitoimistoista, joita se voi suositella. Listassa pitäisi olla sellaisia yrityksiä, jotka esimerkiksi neljä kertaa vuodessa istuvat alas yrittäjän kanssa ja käyvät läpi kirjanpidon kausituloslaskelmat läpi ja selvittävät yrittäjälle, mistä tässä on kyse.”

Brusila arvioi, että Mikkelin-vuosinaan hän saattohoiti parisenkymmentä yritystä. Muutama yritys saatiin myös pelastettua velkajärjestelyin.

”Se vaatii tietynlaista luonnetta yrittäjältä, että vaikka ajaa päin seinää, löytyy rohkeutta jatkaa. Jos yrityksen takana on ollut näkemystä, niin joku kyllä tulee ja täyttää aikanaan sen aukon.”

Etelä-Savon yrityskummit ovat aloittaneet yhteistyössä yrittäjäjärjestön ja vakuutusyhtiön kanssa Turvarengas-palvelun, jonka joukko kokeneita asiantuntijoita auttaa silloin, kun omat voimat loppuvat.

”On yrityskummeja, joilla on liiketalouden kokemusta, entisiä pankinjohtajia, tilitoimistoihmisiä ja pari lääkäriä, joilla on terapiakokemusta. Nyt pitäisi saada leviämään tieto Turvarenkaasta alueen yrittäjille.”

Konkurssin leima haalenee

Brusila korostaa, että yrittäjällä pitää ylipäätään olla ympärillään laaja joukko ihmisiä yhteiskunnan eri alueilta. Verkostoista löytyy tukea ja näkemystä. Pitäisi myös olla halua kouluttautua eteenpäin. Brusila itse on kouluttautunut myös muutosjohtamisen (turnaround management) asiantuntijaksi sekä Suomessa että ulkomailla. Konkurssista hänet nosti lopulta takaisin pinnalle ympäristönvaihdos ja oma tahto.

”Menin amerikkalaisen konsulttifirman palvelukseen ja olin pari vuotta töissä Ruotsissa ja Norjassa. Vähitellen muutimme Porvoosta Helsinkiin ja hukuimme siellä massaan.”

Konkurssin läpikäyneet yrittäjät voivat olla suuri voimavara muille, samaan tilanteeseen joutuneille, mutta helppoa heidän löytämisensä ei kuitenkaan ole.

”Yrittäjällä, joka on kokenut yrityksen toiminnan ja tuhon sisältä päin ja pystynyt hoitamaan asioita eteenpäin, olisi paljon annettavaa muille. Osa meistä ei häpeän takia kuitenkaan halua tulla esille.”

Kun 30 vuotta sitten oli vielä mielikuva, että konkurssin tehnyt on lopun ikänsä velkavankeudessa, tilanne on nykyään eri ja helpotuksia on tulossa lisää.

”Ensin elinikäinen aktiivinen perintä lyheni 15 vuoteen. Nyt ollaan muuttamassa lainsäädäntöä niin, että ilmeisesti vuonna 2023 tulee uusi laki, jonka perusteella perinnät päättyvät jo muutaman vuoden kuluttua eli vallalle tulee eurooppalainen ajattelutapa. Myös luottotietomerkintöjen voimassaoloaikaa ollaan lyhentämässä.”

Brusila on vakuuttunut, että jos yritys menee nyt koronakriisin aikana nurin, asialle löytyy ymmärrystä.

”Koronan takia ollaan yritysten saattohoitovaiheessa kesään mennessä. Nyt kuitenkin ymmärretään, että konkurssi ei ole välttämättä yrittäjän, vaan koronan vika, eikä yrittäjän tarvitse ottaa siitä häpeää niskaansa.”

Yritys-Suomi Talousapu neuvontapalvelu auttaa ja neuvoo talous- ja maksuvaikeuksissa olevia yrittäjiä. Palvelu on avoinna arkisin klo 9-16 numerossa +358 29 502 4880.

Yrittäjän tukiverkko -hanke auttaa yrittäjää tunnistamaan omaa tilannettaan, jaksamista, yrityksen tilannetta ja tulevia suunnitelmia. Katso lisää: https://www.yrittajat.fi/etela-savon-yrittajat/a/etela-savo/tietoa-etela-savon-yrittajista/hankkeet-548202

Teksti ja media: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Artikkeli on tuotettu osana Yritykset koronakriisin yli -hanketta, jota rahoittaa Etelä-Savon ELY-keskus.

Lue myös: Pirjo Taurun konkurssitarina.