Mikkelin kaupunginvaltuutetut tekivät kaupunginjohtaja Timo Halosen johdolla keskiviikkona 20.4. kevään 2022 toisen yritysvierailun mikkeliläisiin yrityksiin. Tällä kertaa vierailukohteina olivat Itä-Suomen Palvelutukku, Bierkühl, Matrel ja Kantolan Rengas. Tämä on artikkelisarjan toinen yritystarina.

Kaupunginjohtaja Timo Halosen mukaan vuoden 2022 tavoite on, että yritykset eri toimialoilta tulevat tutuiksi valtuutetuille. Toisella vierailulla läsnä olleet valtuutetut kiittivät erityisesti avointa ja suoraa keskustelua yrittäjien kanssa. Vierailujen käytännön järjestelyistä vastaa Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy.

Bierkühl toivoo, että kaupungin vetovoimaa saataisiin parannettua

Mikkelin Rantakylässä tulijoita tervehtivät Bierkühl Oy:n Pentti Hiltunen ja Sirkka Sikanen. Hiltunen toimii yrityksen toimitusjohtajana ja Sikanen BosCleantec-tuotteiden tuotepäällikkönä.

Vuonna 1992 perustettu Bierkühl Oy tunnetaan osaamisesta ja laadusta. Mikkelin Rantakylässä Pellonlaidalla sijaitseva yritys valmistaa tuotteita pääasiassa juomateollisuudelle. Yhtiön asiakkaita ovat mm. Carslberg, Hartwall, Olvi, AS A. Le Coq, Oras ja Metos. Vuodesta 2016 alkaen uusi aluevaltaus Bierkühlille on ollut myös Bos Cleantec -tuoteperhe, joka tarjoaa ratkaisuja alipaineistukseen, pölynhallintaan ja ilmanpuhdistukseen. Näitä tuotteita myydään mm. rakennusliikkeille, vuokraamoille, saneeraajille ja IV-liikkeille.

”Bierkühlin nimihän tuli aikanaan siitä, että eräs lakimies oli mukana perustamassa firmaa. Lakimiehen kanssa ajateltiin, että laitetaan saksankielinen nimi, niin se kuulostaa luotettavalta ja menee ostajille varmasti läpi”, Hiltunen kertoo virne suupielessään.

Tänään yritys työllistää 1800 neliömetrin tuotantotiloissaan itse 8 henkilöä ja teettää lisäksi osia alihankintana. Bierkühlin liikevaihto on noin 2 miljoonaa euroa. Noin kolmannes liikevaihdosta tulee viennistä. Myös Mikkeliin toimitetaan tuotteita esimerkiksi Matrel Oy:lle. Tulevaisuudessa kasvua tavoitellaan ns. vihreältä linjalta, eli Bos Cleantec -tuotteista.

”Pienenä yrityksenä meille tärkeää on hyvä työvoima. Meidän väki on moniosaajia. Toisaalta meillä on haasteena perehdytys, sillä pienessä yrityksessä perehdytys on iso asia ja satsaus”, Hiltunen kertoo.

Yritys on vuonna 2022 ottanut käyttöön uuden laserleikkauskoneen, joka oli malliaan ensimmäinen Suomeen tilattu. Investointi maksoi 600 000 euroa ja tähän saatiin myös ELY-tukea. Uudella laitteella valmistettuja tuotteita hyödynnetään omassa tuotannossa sekä myydään ulos muille alueen yrityksille.

Tulevaisuutta on alettava suunnittelemaan – ratkaisu muutaman vuoden kuluessa

Bos Cleantec -tuoteperhettä vetävä Sirkka on jäämässä Bierkühlilta lähiaikoina eläkkeelle. Työyhteisöä valmentavan ja ohjaavan Sirkan eläköityminen koetaan suurena menetyksenä yritykselle. Myös Hiltunen miettii omaa tulevaisuuttaan.

”Olen tällä hetkellä kaupunginjohtaja Timo Halosen ikäinen, eli 62-vuotias. Meidänkin yrityksen tulevaisuutta on alettava suunnittelemaan ja ratkaisu on tavoitteena löytää muutaman vuoden kuluessa. Yksi vaihtoehto olisi löytää yritykselle teollinen ostaja, joka osaa arvostaa yrityksen tuotteita, asiakkaita, hyvin pidettyä konekantaa ja henkilöstöä”, Hiltunen kertoo.

Äkkiseltään Pentti ei varmaankaan töistään luovu. Ainakin Sirkan puheiden perusteella Pentti suunnittelee ja piirtää edelleen itse tuotteita muiden töiden ohella.

Nyt akuuttina asiana ovat kuitenkin maailmanmarkkinat.

”Raaka-aineiden hinnat ovat ihan hullut, näin ei voi jatkua”, Pentti Hiltunen toteaa. Tällä hetkellä terästuotteiden hintoja saatetaan korottaa jopa kolmekin kertaa päivässä.

Terveisiä kaupungille

Vierailun varmistuttua Pentti oli laittanut terveisensä Mikkelin kaupungin päättäjille ylös. Viimeaikaisena kokemuksena on jäänyt harmittamaan tontin puustonraivaukseen haettu lupa, joka saamiseen meni 9 kuukautta.

Rantakylän seudulla Hiltunen kiinnittää huomiota Vanhan Otavantien ja Vanhamäentien risteykseen, joka on Vuolingon kasvaneen asukasmäärän, uuden koulun ja lisääntyneen raskaan liikenteen vuoksi vaarallinen. Risteykseen tulisi saada valot tai se tulisi muuttaa liikenneympyräksi.

Vaarallinen on myös Vanhamäentien ja Vuolingonkadun välinen kadunpätkä, jolla ei ole suojatietä eikä hyvää valaistusta. Reitti on suosittu liikenneväylä työmatkalaisten ja koululaisten keskuudessa.

Myös Vuolingon alikulkusillan korkeudesta pitäisi varoittaa liikennemerkein jo hyvissä ajoin Rantakylässä, sillä kuorma-autot eivät mahdu sillasta ali. Sillan kohdalla on alamäki, josta peruuttaminen pois raskaan liikenteen ajoneuvolla on vaarallista ja vaikeaakin eritoten talvipakkasilla. Samalla alueella Vanhamäentien ja Vuolingontien risteyksen valaistusta tulisi parantaa jalankulkijoiden turvallisuuden lisäämiseksi.

Edelleen Hiltunen listaa terveisiksi hulevesimaksujen määräytymisperusteet. Maksujen suuruutta kokonaisuutena Hiltunen ei näe ongelmana, vaan kyse on maksujen määräytymisen oikeudenmukaisuudesta. Esimerkiksi Jyväskylän mallia Hiltunen pitää parempana.

Kaupungin toiminnassa Hiltunen toivoo, että kaupungin vetovoimaa saataisiin parannettua. Hyviä hankkeita on saatava vietyä eteenpäin ja poliittista vääntöä näistä vähennettävä. Toiminta ja asiakasystävällisyyden taso pitäisi saada paremmaksi kuin naapurikunnissa.

Teksti ja kuvat: Jukka Kumpusalo

Mikkelin kaupunginvaltuutetut tekivät kaupunginjohtaja Timo Halosen johdolla keskiviikkona 20.4.2022 kevään toisen yritysvierailun mikkeliläisiin yrityksiin. Tällä kertaa vierailukohteina olivat Palvelutukku Itä-Suomi, Bierkühl, Matrel ja Kantolan Rengas.

Kaupunginjohtaja Timo Halosen mukaan vuoden 2022 tavoite on, että yritykset eri toimialoilta tulevat tutuiksi valtuutetuille. Toisella vierailulla läsnä olleet valtuutetut kiittivät erityisesti avointa ja suoraa keskustelua yrittäjien kanssa. Vierailujen käytännön järjestelyistä vastaa Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy.

”Meillä on niin paljon osaamista ja uskoa paikallisuuteen”, vierailulla mukana ollut Katriina Noponen kertoo.

Tällä kertaa vierailukierros aloitettiin Palvelutukku Itä-Suomi Oy:stä, joka on yksityinen Itä-Suomen alueella toimiva elintarviketukku. Mikkelissä kotipaikkaansa pitävän palvelutukun toimipisteet ovat Mikkelissä ja Kuopiossa. Ovella valtuutettuja tervehtivät palvelutukun toimitusjohtaja Tarja Kankkunen sekä logistiikkapäällikkö Jani Kaartinen.

”Yrityksellämme tulee tänä vuonna täyteen 35 vuotta. Äitini perusti yrityksen vuonna 1987 ja itsellenikin tulee yrityksen palveluksessa 20 vuotta täyteen”, Tarja Kankkunen kertoo.

Palvelutukku Itä-Suomen asiakkaita ovat mm. erilaiset suurkeittiöt, lounasravintolat, kioskit, kahvilat ja leipomot.

”Toimimme kolmessa vuorossa 24 tuntia vuorokaudessa. Elintarvikkeiden toimitussykli on lyhyt ja useimmat yöllä saapuneet tavarat lähtevät heti aamulla asiakkaille”, Kaartinen kertoo.

Yrityksellä on tällä hetkellä palveluksessaan 15 vakinaista työntekijää. Omaa kuljetuskalustoa ei ole, vaan tuotteiden kuljetukseen asiakkaille käytetään paikallisten kuljetusliikkeiden kalustoa, jota tarvitaan 4–6 jakeluauton verran päivittäin.

”Aloitushetkellä olimme puhdas vihannestukku, mutta nykyään olemme täyden palvelun elintarviketukku, josta saa kaikkea mitä kokki tarvitsee”, Kankkunen kertoo. Yrityksen tuotevalikoimassa on tällä hetkellä noin 8000 tuotetta, esimerkiksi vehnäjauhoja valikoimassa on lähes 30 eri laatua.

Palvelutukun nykyiset tilat ovat valmistuneet vuonna 2011 ja uusin laajennus valmistui vuonna 2017. Jatkossakin laajennustarpeita mahdollisesti on ja keskustelua on kaupungin kanssa käyty hyvässä hengessä.

Viime vuonna yrityksen liikevaihto oli 6,9 miljoonaa euroa ja terminaalista lähti asiakkaille 1,65 miljoonaa kiloa tavaraa. Yrityksellä on noin 100–200 asiakastoimitusta päivässä.

Tuotteiden jalostusvaatimukset kasvussa

Elintarvikkeiden jalostusvaatimukset ovat Kankkusen mukaan ajan saatossa kasvaneet. Ammattikeittiöiden keittiöhenkilökunnan vähentyessä käytetään yhä enemmän puolivalmisteita. Esimerkiksi multaperunaa ei ole toimitettu ammattikeittiöihin enää 15 vuoteen. Myös pakasteiden kysyntä on kasvussa.

Jo toistakymmentä vuotta Etelä-Savossa on ollut erilaisia hankkeita lähiruoan ja lähikalan käyttämisestä.

”Tällaiset aloitteet ovat kannatettavia, mutta julkisen keittiön vaateet säännöllisiin toimituksiin asettavat aikamoisen haasteen lähikalan tuotannolle. Kalan jalostusprosessi on myös kallis ja usein käyttöön tähtäävät hankkeet kaatuvat lopputuotteen hintaan. Vaikka olisi lähiruokaa, se ei saisi maksaa kovin paljoa enempää”, Kankkunen kertoo.

Ukrainan sodan aiheuttama hintojen nousupaine on vasta tulossa

Ukrainan sota on aiheuttanut globaalisti hintojen nousupainetta. Energian, viljojen ja lannoitteiden hinnat ovat nousseet merkittävästi. Jo viime kesänä viljasato oli huonoin tällä vuosituhannella. Ohrasato, joka on sika- ja nautatuotannon kannalta tärkeä, oli heikoin 50 vuoteen. Ukraina ja Venäjä ovat yhdessä maailman suurin viljan viejä. Nyt tavarat eivät virtaa ulos kummastakaan maasta. Esimerkiksi kotimaisen lihantuotannon rehu- ja lannoitekulut ovat 3–4 kertaistumassa viime vuoteen verrattuna. Muutos tuo lihan tuotantokuluihin 30 % nousupainetta.

”Näen positiivisena tällä hetkellä sen, että koko Suomi on mukana talkoissa ja toimitussopimuksia on avattu ja neuvoteltu tässä tilanteessa uudelleen”, Kankkunen kertoo. Kulunousut päätyvät kuitenkin lopulta kuluttajan maksettavaksi. Kevään ja kesän aikana ravintolaruoan kuluttajahinnoissa arvioidaan olevan noin 10–20 % nousupainetta.

Terveisiä Mikkelin kaupungille

”Kaupungin virkamiehille ja valtuutetuille haluaisin sanoa, että arvostakaa sitä, että on paikallinen tukku joka valikoimassaan suosii paikallisia tuottajia. Tällöin myös hiilijalanjälki pellosta pöytään on pieni ja paikallisten tuottajien osuus lautasella on mahdollisimman suuri”, Kankkunen toteaa.

Yrittäjällä on huoli Itä-Suomen väestökehityksestä. Väestö alueella vanhenee ja määrä vähenee. Tämä haastaa tulevaisuudessa kehittämään mm. palveluruokailun ratkaisuja.

Edelleen Kankkunen toivoo, että mikkeliläiset voivat hyvin ja että kesäasukkaat ovat kiinnostuneita alueesta ja sen palveluista. Näin myös paikallinen elintarviketuotanto säilyy elinvoimaisena.

Julkaisemme lähipäivinä kaikista keskiviikon 20.4. valtuustovierailun yrityksistä oman artikkelinsa.

Teksti ja kuvat: Jukka Kumpusalo

Monen eteläsavolaisen kesä alkaa retkellä haukivuorelaisen Katajakankaan puutarhan kukkaloistoa ihastelemaan ja samalla mukaan lähtevät kesän kestävät kukkaset.

Puutarha sai alkunsa lypsykarjatilan sivuelinkeinona. Lihakarjasta luovuttiin vuonna 1984, ja sen jälkeen puutarhan kehittäminen pääsi vauhtiin. Sukupolvenvaihdoksessa vuonna 1990 yrittäjäksi tuli Harri Kohvakka, ja Pia Kohvakka aloitti vuonna 2000.

Kesäkukkiin erikoistunut puutarha alkaa heräillä talvihorroksesta helmikuussa. Kukkamyymälä avautuu toukokuussa, ja kesäsesonki jatkuu täydellä höyryllä juhannukseen saakka.

Mittavat investoinnit takana

Pariskunta investoi vuosien 2000-2010 aikana uusiin kasvihuoneisiin. Kymmenisen vuotta sitten rakennettiin myös oma haketta käyttävä lämpökeskus. Kaikkiaan investointeja tehtiin noin miljoonalla eurolla. Nykyään pihapiirissä on viisi kasvihuonetta kesäkukille. Yhdessä kasvihuoneista on osasto myös vihannesten ja hyötykasvien kasvatukseen.

”Meillä on yhteyksiä keskieurooppalaisiin kasvinjalostajiin, joilta saamme vinkkejä uusista lajikkeista ja viljelyohjeita”, Harri Kohvakka kertoo.

Taimet tulevat puutarhaan kotimaisilta välittäjiltä, ja kukkaset myydään aikanaan suoraan puutarhalta lähiseudun asukkaille ja mökkiläisille.

”Myymme 95 prosenttia tuotannosta lähikaupungeista tuleville asiakkaille täällä paikan päällä. Asiakkaita riittää, vaikka heidän on tultava tänne varta vasten. Meille tärkeintä ovat tuote ja sen laatu”, Harri Kohvakka tuumii.

Puutarhalla on kaksi oman alan laatusertifikaattia, jotka painottavat tuotannon ympäristöystävällisyyttä ja laaduntarkkailua. Vuonna 2012 yritys palkittiin maan parhaana kukkaviljelmänä.

”Olemme erikoistuneet myymään isoja kukka-amppeleita, jotka säilyvät kukkivina koko kasvukauden. Parasta markkinointia on, kun ihminen huomaa syksyllä terassilla istuessaan, että amppeli kukkii edelleen. Silloin syntyy ostopäätös, että ensi keväänä on taas tultava tänne meille ostamaan amppeli.”

Kukkien ostoreissusta halutaan tehdä mieleenpainuva elämys. Kasvihuoneesta numero neljä löytyy itsepalvelukahvila, jossa voi nauttia jäätelön tai hörpätä kahvin keskellä kukkaloistoa.

”Kahvila pyörii omillaan ja lisää ihmisten viihtyvyyttä. Olemme huomanneet, että kahvilassa istuskelu voi johtaa heräteostosten tekoon. Meillä on periaatteena, että kaikki esillä olevat kukat ovat myynnissä eli asiakas valitsee itse mitä haluaa ja kaikki työntekijämme osallistuvat asiakaspalveluun.”

Puutarhan kesäkauden valmistelu alkaa helmikuussa, kun Harri ja Pia Kohvakka alkavat ottaa kasvihuoneita käyttöön talven jäljiltä. Tänä vuonna maaliskuussa joukkoon liittyi yksi työntekijä ja kaksi työssäoppijaa. Sesonkiaikana palkkalistoilla on yli 10 ihmistä, joista työvuorossa on kerrallaan 5-7.

”Olemme saaneet hyvin työvoimaa. Meillä kaikki osallistuvat myös myyntiin, joten asiakkaita pitää pystyä palvelemaan suomeksi.”

Yrityksen liikevaihto on ollut viime vuosina noin 400 000 euroa.

Trendit muuttuvat vähitellen

Kohvakoiden liikeideana on tarjota laaja valikoima kesäkukkia. Kannattavinta on myydä isoja amppeleita. Niiden valtakausi alkoi 1990-luvulla. Nykyään amppeleita myydään noin 6600 kappaletta. Kasvihuoneiden kukkivien kukkien amppelirivistöt ovat yksi niistä elämyksistä, joita Kohvakat haluavat tarjota asiakkailleen.

Puutarhassa ostajia odottaa alkukesästä 130 eri kasvilajia, ja niistä on tarjolla kaikkiaan yli 300 lajiketta.

”Yksittäisistä kesäkukista suosituin on pelargoni, josta meillä kasvatetaan lähemmäs 40 eri lajiketta. Niitä myydään kesässä noin 7500 purkkia.”

Kesäkukkien istutus on muuttunut viime vuosina. Enää asiakkaat eivät istuta kesäkukkiaan ulos kukkapenkkeihin, vaan kukkien annetaan kasvaa astioissa rakennetussa ympäristössä, kuten terasseilla.

Pia Kohvakka on huomannut, että kukkien ostoajankohta on aikaistunut. Kun kukat ostetaan rakennettuun ympäristöön, hallayöt eivät ole niin kohtalokkaita kesäkukille kuin kukkapenkeissä.

”Vielä 20 vuotta sitten toukokuussa myytiin kukista noin puolet. Nyt menee jo 85 prosenttia heti toukokuussa. Asiakkaat ostavat myös enemmän viherkasveja kuin aiemmin. Kun aloin 15 vuotta sitten kokeilla koristeheinien kasvatusta, silloin sitä vielä ihmeteltiin. Nykyään kukkia, viherkasveja, hopeaisia ja koristeheiniä yhdistellään rohkeammin.”

Suosikkiväritkin vaihtelevat. Tummanpunainen pelargoni ei enää käy kaupaksi entiseen malliin, vaan sen tilalle ovat tulleet vaaleanpunaiset ja valkoiset.

”Asiakkaat haluavat uusia, hemaisevan värisiä, vähän erikoisempia kukkasia.”

Yksi kesäkukkien ostajien kysymysten kestoaihe ovat hautakukat eli minkälaisia kukkasia kannattaisi istuttaa haudoille.

”Kesäbegonia on sitkein kestämään joka säässä, jollei paikka ole paahteinen. Haudoille kukat voi istuttaa laatikoihin, joissa on hyvä kasvualusta. Jos kukat istuttaa peltomultaan, maa tiivistyy, eivätkä kukkien juuret saa happea. Suurimmat virheet kukkien kanssa tekee ylipäätään, jos kasvualustaa ei valita oikein. Kun kasvin juuret voivat hyvin, kasvi voi hyvin.”

Hän muistuttaa myös, että kukkia ei kannata istuttaa liikaa, jos tietää, ettei ehdi hoitaa niitä.

”Kukkiahan istutetaan itselle iloksi. Jollei jonain kesänä ole aikaa niitä hoitaa, voi vaikka istuttaa vain yhden mieleisen, mutta hoitaa sen sitten hyvin. Kukista ei kannata tehdä riesaa itselleen.”

Mökkiläisille hän vinkkaa, että kukkia kannattaa istuttaa vaikka pataan, että ne pystyy kastelemaan kunnolla.

”Monet asiakkaat kyselevät kasvien hoitovinkkejä. Kun he haluavat pihasta kauniin, he myös yleensä noudattavat neuvoja. Kasveille kannattaa valita iso ruukku, oikea kasvupaikka ja laadukas kasvualusta. Haluamme myydä asiakkaillemme onnistumisen iloa.”

Turpeelle etsitään vaihtoehtoja

Kohvakat käyttävät kasvualustaa, jossa on 80 prosenttia vaaleaa rahkaturvetta ja 20 prosenttia rahkasammalta. Haukivuorellakin on turpeen nostoalueita, mutta niiltä nostetaan saraturvetta. Vaalea rahkaturve puolestaan nostetaan Länsi-Suomesta.

Katajakankaan puutarhalla halutaan olla etujoukoissa testaamassa turpeelle uusia vaihtoehtoja.

”Alamme testata ensimmäisten joukossa uudenlaista kasvualustaa, jossa on puolet rahkaturvetta. Meille on tulossa ensimmäisten joukossa kokeiluun myös biohajoava ruukku. On tärkeää, että jatkossakin ruukut pystytään täyttämään koneellisesti, ja ruukkujen hinta on järkevä”, Harri Kohvakka kertoo.

Hän on mukana alansa etujärjestön Kauppapuutarhaliitto ry:n toiminnassa. Tällä hetkellä edunvalvonnassa keskitytään kasvualustaan liittyviin asioihin.

”Kasvualusta on onnistuneen viljelyn perusta. Kasvien juurten hyvinvoinnista ei voida tinkiä. Turve ottaa hyvin veden vastaan ja vaikka ruukku olisi märkä, kasvien juurilta ei lopu ilmatila. Kokonaan turpeettomiin kasvualustoihin voi olla haastavaa siirtyä, mutta tutkimusta tehdään koko ajan.”

Maakunnan strategiat toteutuvat

Yrittäjäjärjestössä aktiivisesti toimiva Harri Kohvakka muistuttaa alueen päättäjille, miten vahvaa alkutuotanto on Haukivuoren alueella.

”Meillä on kehitetty täällä jo 1970-luvulta alkaen erikoiskasvien viljelyä. Täällä on pystyviä avomaan vihanneksia viljeleviä yrityksiä. Esimerkiksi 3T on maan suurimpia parsakaalin tuottajayrityksiä. Alkutuotannon lisäksi täällä on merkittävää metallialan yrittäjyyttä.”

Maakunnan strategiset painopistealueet metsä, vesi ja ruoka kuuluvat seudun arkeen.

”Me elämme täällä strategioita todeksi toisin kuin torin laidalla tapahtuu. Uskon, että maatalouden omavaraisuus on tässä maassa ehdoton välttämättömyys, eikä edes vaihtoehto.”

Kohvakka toivoisi, että Mikkeli tarkastelisi esimerkiksi maatalousrakennusten rakennuslupien hinnoittelua reilummaksi.

”Jos rakennuksen kehikon hinta on 80 000 euroa ja rakennusluvasta joutuu maksamaan 10 000 euroa, niin onhan siinä epäsuhta. Lisäarvon tuottajia ei saisi vetää ruoskalla selkään, vaan lupien hintojen pitäisi perustua toteutuneisiin kustannuksiin. Muuten kyseessä on vero, ei maksu. Tapauskohtaista harkintaa pitäisi olla, kun joku haluaa tuoda lisäarvoa yhteiseen kakkuun tällä seudulla.”

Haukivuorella alkutuotannon yrityksissä on paljon työvoimaa. Paikkakunnalle tulee kesäksi paljon työntekijöitä ulkomaita myöten. Heitä on myös muuttanut pysyvästi paikkakunnalle.

”Täällä kuulee harrastusporukoissakin montaa vierasta kieltä. Meidänkin alallamme eri puolilla maata on jo yrittäjinä useita maahan muuttaneita ihmisiä. He aloittavat yleensä yrittäjinä yrityskaupan kautta. Yrityksen arvo on yrittäjän osaamisessa, joten jatkajan haastetta helpottaa, jos hän on ehtinyt olla yrityksessä töissä ennen omistajanvaihdosta. Jokainen uusi ihminen merkitsee asuinseudulleen uutta elinvoimaa.”

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Työ kuljettaa Pajatsalo-Portti Oy:n toimitusjohtaja Harri Väisästä pitkin maata asentamaan ja huoltamaan käsin valmistettuja metallisia portteja, aitoja ja kaiteita.

Kun yrityksen perustanut Pertti Pajatsalo kymmenisen vuotta sitten päätti siirtyä viettämään eläkepäiviä, hän myi yrityksensä Harri Väisäselle ja kahdelle hänen yhtiökumppanilleen. Nykyään Väisänen pyörittää omistajana ja toimitusjohtajana yritystä ja työllistää kaksi täysipäiväistä työntekijää.

”Ehdin olla yrityksen alihankkijana reilut kymmenen vuotta ennen kauppaa. Rakensin portteja ja pintakäsittelin niitä. Vain sähköön ja automaatioon liittyvään tekemiseen en puuttunut silloin.”

Otavan ytimessä sijaitsevan yritystalon uumenista löytyvät yrityksen tuotantotilat, joissa syntyvistä tuotteista peräti 90 prosenttia on portteja. Niitä valmistetaan mustasta ja ruostumattomasta teräksestä, sekä alumiinista. Metalli tilataan kotimaisilta tukkureilta.

”Kotimaisuusaste on tuotteissamme korkea.”

Ulkonäkö ratkaisee

Portteja tilataan etenkin Etelä-Suomeen taloyhtiöihin ja yksityisten omistamiin kiinteistöihin. Harri Väisänen suunnittelee itse portit asiakkaiden toivomusten pohjalta. Hän arvioi, että noin joka toinen asiakas tietää, mikä portin mallin pitää olla ja loput haluavat nähdä toteutettuja portteja ja valita niistä sopivan mallin.

”Design on aina ykkönen. Ensin mietitään asiakkaan kanssa, onnistuuko portin rakentaminen hänen toiveidensa mukaan niin, että se myös toimii. Porttien pitää olla sellaisia, että ne kestävät sukupolvelta toiselle. Pitää olla vankka tietämys siitä, mitä tekee, että uskaltaa sanoa asiakkaalle, että kyllä se toimii.”

Useissa pääkaupunkiseudun jugend-kerrostaloissa on otavalaisosaamisella syntyneitä portteja.

”Ne ovat haastavia kohteita, joissa pitää miettiä, mikä sopii kiinteistön ulkonäköön ja liittyy rakentamisajan tyyliin. Jos tallella on alkuperäisiä arkkitehdin piirtämiä kuvia, niistä on iso apu. Vanhojen arvokiinteistöjen porttien ulkonäkö pitää hyväksyttää myös kaupungin rakennusvalvonnalla ja tarvittaessa Museovirastolla.”

Käsin tehtyjä portteja tilataan Etelä-Suomeen myös yksityisten rakennuttamiin arvokiinteistöihin.

”Kun isolla rahalla rakennetaan, osataan vaatia laatua ja käsityötä, mutta ollaan siitä myös valmiita maksamaan.”

Yrityksen alkuvuosina Väisänen kokeili, että tarjolla olisi ollut muutamia vakiomalleja vakiomitoin.

”Yksinkertaisen malliston luominen ei kuitenkaan mennyt läpi. Asiakkailla on aina odotus, että valmis tuote on omannäköinen, eikä samanlaista tule naapuritontillekin.”

Tällä hetkellä liukuportit ovat suositumpia kuin perinteiset kaksioviset eli kaksilehtiset portit.

”Se on tietysti tilakysymyskin eli liukuportti jättää enemmän tilaa pihaan ja on malliltaan moderni. Kaksilehtisistä porteista saa vaikka kuinka koristeellisia. Olemme tehneet kaikkein koristeellisimmat portit isoihin kartanoihin. Yksi sellainen löytyy esimerkiksi Kymenlaaksosta Kirjokiven kartanosta.”

Automaatio tuli jäädäkseen

Automaatiota portteihin alettiin sisällyttää jo 1980-luvulla.

”Automaation merkitys on kasvanut koko ajan. Olen hankkinut itselleni automaatiopuolen osaamista. Nykyään tilaamme automatiikan tuotteisiimme Euroopasta ja teemme itse automaatiotyöt.”

Myös porttien huolto ja korjaaminen työllistävät yrittäjää. Vaikka portti kestäisikin vuosikymmeniä, siinä oleva automaatio vanhenee aikanaan.

”Joskus käy niin, että portin automaatio on toiminut niin kauan, ettei siihen enää löydy uusia osia, vaan automaatiojärjestelmä täytyy vaihtaa kokonaan.”

Osa asiakkaista teettää tuotteita myös mittatilauksena.

”Mökkiläisille tehdään jonkin verran turvallisuutta parantamaan portteja ja puomeja. Teräksestä teemme kaiteita ja aitoja kiinteistöihin.”

Uutena ideana muhii parhaillaan sisustamiseen liittyvien tuotteiden valmistus.

Puskaradio markkinoi

Harri Väisänen arvioi, että kun pääkaupunkiseudulta tulee yhteydenotto, soittaja on usein jo kuullut otavalaisyrityksestä ja sen tuotteista.

”Sen kyllä huomaa, että yritys tunnetaan. Tampereelta, Turusta tai Oulusta tulevat soitot ovat sellaisia, että joutuu enemmän kertomaan siitä, mitä olemme tehneet.”

Verkkokaupan yritys perusti Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:n vetämän verkkokauppavalmennuksen aikana. Apuun saatiin viestintäpäällikkö Jukka Kumpusalolta, joka poikkesi muutaman kerran paikan päälläkin.

”Verkkokaupan kautta myymme puomeja. Verkkokaupassa käydään tyypillisesti katsomassa tarjontaa ja sitten laitetaan sähköpostia tai soitetaan. Nykyään hyödynnämme myös Facebookia ja Instagramia näkyvyyden saamiseksi. Puskaradiokin toimii niin hyvässä kuin pahassa.”

Yrityksellä on hyviä kokemuksia yhteistyöstä blogeja pitävien asiakkaiden kanssa.

”Esimerkiksi Espooseen rakennettiin isoa kivitaloa, johon tuli porttejamme. Perheen äiti kirjoitti rakentamisen vaiheista blogia ja mainosti siinä myös meitä mukana olleita yrityksiä. Huomioimme näkyvyyttä sitten hiukan hinnassa. Tieto meistä levisi hyvin sitä kautta ja saimme yhteydenottoja.”

Korona-aika on ollut yritykselle tasaisen kasvun aikaa.

”Kun ihmiset eivät ole matkustelleet niin paljoa, heillä on ollut aikaa pistää pihoja ja kiinteistöjä kuntoon. Meilläkin korona-aikana liikevaihto kasvoi parisenkymmentä prosenttia. Kun ennen koronaa liikevaihto jäi alle 300 000 euron, nyt on menty noin 330 000 eurossa.”

Apukäsiä kaivattaisiin

Kasvuvaraakin olisi, mutta sitä jarruttaa osaajapula.

”Oikean henkilön löytäminen tälle alalle on haasteellista. Töitä ei voi haalia enempää kuin mitä pystyy varmuudella toimittamaan. On pakko olla realistinen. Ihanne olisi, jos apukäsiä olisi tarjolla kesällä ja syksyllä. En kuitenkaan voi seisoa vieressä neuvomassa, vaan ihmisten pitäisi olla oma-aloitteinen ja hänellä pitäisi olla hallussa perusteet metallitöistä tai hänen pitäisi olla taustaltaan sellainen, joka on tottunut rassaamaan koneita nuoresta ja oppisi alalle helposti.”

Yritysten kehittäjäorganisaatioille hänellä olisi vinkki, että saisiko seudulle luotua jonkinlaisen alihankkijajärjestelmän, josta löytyisi tiukan paikan tullen ihmisiä avuksi. Mukana voisi olla jo eläköityneitäkin osaajia ja yrittäjiä.

”Ei kukaan yrittäjä jaksa loputtomiin mennä aamusta iltaan, kun bisnes pyörii pienessä mittakaavassa ja kassavirran on oltava tasaista ilman pahempia notkahduksia. Uskon, että tälläkin alueella voi pärjätä, kun perusasiat ovat hyvin hanskassa.”

Otavaa Harri Väisänen pitää logistisesti erinomaisena sijaintipaikkana. Seudulla on paljon pieniä pk-yrityksiä.

”Lähipalvelutkin pelaavat täällä. On lähipalveluposti, kauppoja, huoltoasemia ja vuokralle löytyy erilaisia asuntoja.”

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Vuosi sitten valmistunut laajennusosa antoi sopimusvalmistukseen erikoistuneelle Matrel Oy:lle pelivaraa kasvaa ketterästi Mikkelissä Naistingin teollisuusalueella.

Kymmenisen vuotta sitten perustettu Matrel Oy valmistaa asiakkailleen automaatiota ja elektroniikkaa sisältäviä tuotteita. Yksi korona-ajan mikkeliläisistä menestystarinoista yrityksestä tuli, kun sen asiakkaan, Genano Oy:n, ilmanpuhdistimien myynti lähti rajuun kasvuun maailmalla.

”Ensimmäisenä koronavuonna 2020 liikevaihtomme kasvoi ennätykselliset 57 prosenttia. Noin 80 prosenttia asiakkaistamme on vientiyrityksiä. Heille valmistamamme tuotteet lähtevät täältä Mikkelistä eri puolille maailmaa”, toimitusjohtaja Lasse Turunen kuvaa.

Genanon osuus oli viime vuonna liki puolet Matrelin tuotannosta. Genanon laitteet puhdistavat sisäilman viruksista ja bakteereista. Laitteita ostetaan julkisiin tiloihin, ravintoloihin, sisäilmaongelmaisiin tiloihin ja etätyösuosituksen päätyttyä myös erilaisiin toimistotiloihin. Genanon ulkomaisiin asiakkaisiin kuuluu myös sairaaloita ja erilaisia laboratorioita, kuten hammaslääkärilaboratorioita.

Vuoden alusta mikkeliläisyritys on voinut myydä asiakasyrityksensä ilmanpuhdistimia palvelusopimuksin suoraan asiakkaille Etelä-Savon maakunnan alueella.

”Meiltä Mikkelistä laitteita löytyy jopa jäähallin pukuhuoneista ja rengasliikkeistä.”

Matrel tekee asiakkailleen laitevalmistusta, sähkömekaanista kokoonpanoa, ohjauskeskuksia, automaatio- ja logistiikkakeskuksia sekä erilaisia mittalaitteita. Asiakasyritysten toimialat liittyvät usein talo- ja prosessitekniikkaan, cleantech-alalle, lääketieteeseen sekä ympäristö- ja turvateknologiaan.

”Tavoitteena on räätälöity kokonaispalvelut. Teemme vuosittain tuotteita noin 20 eri asiakkaalle. Osa on vakioasiakkaita ja sen lisäksi toteutamme myös projektiluonteisia tilauksia. Etenkin automaatiopuolen tilaukset ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina. Valmistamme isojakin elektroniikkaa ja automaatiojärjestelmiä sisältäviä kaappeja infrahankkeisiin, kuten tunneleihin, metroihin tai rautateille.”

Laajennus mahdollistaa kasvun

Kesäkuussa 2021 toimitilat laajenivat, kun käyttöön otettiin uusi, reilun 600 neliön halli varastointiin ja kuljetusten hoitoon. Kaikkiaan investointi maksoi reilut miljoona euroa.

”Pystyimme laittamaan laajennuksen nopeasti vireille, kun meillä oli riittävän suuri tontti. Tontille jäi vieläkin rakennusoikeutta.”

Laajennukseen liittyen toteutettiin Ely-keskuksen rahoituksella kehittämishanke, jonka selvitysvaiheessa oli mukana Mikkelin kehitysyhtiö Miksein osaajista Kimmo Haapea.

”Samaan aikaan hallitukseemme tuli hallitusammattilainen monipuolistamaan näkemystämme. Kun olemme olleet kymmenen vuotta yrittäjinä Rauno Vuorikosken kanssa, halusimme mukaan ulkopuolisen henkilön sparraamaan ja haastamaan meitä.”

Yrityksen liikevaihto nousi korona-aikana yli neljään miljoonaan euroon. Tällä hetkellä yrityksessä työskentelee noin 15 työntekijää. Kokeneille alan työntekijöille löytyisi töitä.

”Meitä kiinnostavat kokeneet sähköautomaatioasentajat, jotka voisivat koota automaatiokeskuksia ja testata niiden toimintaa.”

Oppilaitosten työssäoppijoista on ajoittain löytynyt uusia työntekijöitä.

”Valitettavasti täällä ei kouluteta elektroniikkapuolen osaajia, jotka osaisivat lukea sähkökuvia ja työskennellä yleiskomponenttien kanssa. Olisi hienoa, jos oppilaitokset kiertäisivät selvittämässä koulutustarpeita ja toteuttaisivat toivottuja koulutuksia.”

Yritys tekee tiivistä yhteistyötä paikallisten ohutlevyvalmistajien kanssa.

”Paikallisilla yrityksillä on meille soveltuvaa laitekantaa. Joudumme ostamaan muualta lähinnä mankeloituja pyöreitä muotoja sisältäviä ohutlevyjä. Myös sähkötukkureilta saamme täällä hyvin tavaraa.”

Globaali tilanne vaikuttaa

Elektroniikkateollisuus kärvistelee tällä hetkellä komponenttipulan kanssa. Vakiotuotteidenkin hinnat saattavat nousta ennakoimattomasti viikoittain, eikä vahvistettuja tilauksia pystytä toimittamaan asiakkaille sovitussa aikataulussa.

”Tämänhetkinen tilanne tuo haasteita hinnoittelulle ja syö kannattavuutta. Uskon, että globaali poliittinen ilmapiiri tekee sen, että valmistusta tuodaan vähitellen takaisin. Suomi koetaan laajemminkin turvallisena valmistusmaana.”

Myös polttoaineiden hintojen nousu lisää vientituotteiden rahtikuluja.

”Polttoaineiden hinnat muuttuvat nyt viikoittain. Vientikauppaa on ajoittain hankaloittanut myös konttipula, ja konttien hinnat ovat jopa kaksikymmenkertaistuneet. Myös pula puuraaka-aineesta nostaa hintoja. Meillä tämä näkyy niissä tuotteissa, jotka pakataan vientiä varten koivuvanerilaatikoihin.”

Toinen yrityksen perustajista, operatiivinen johtaja Rauno Vuorikoski, on ostanut 30 vuotta komponentteja, mutta ei ole aiemmin nähnyt näin haastavaa tilannetta. Hän arvioikin, että ellei komponenttipula helpota, sillä voi olla vaikutuksia jopa yritysten kasvunäkymiin.

”Nyt on ihan hullu tilanne. Olemme tehneet maahantuojien kanssa kolmikantajärjestelyjä, että hinnat pysyisivät järkevinä. Aikatauluja ei pysty ennakoimaan ja etsin nyt osia eri puolilta maailmaa. Viimeksi löysin mitä etsin Italiasta.”

Turunen tuumii, että ihanteellista olisi, jos seudulle saataisiin lisää elektroniikkateollisuutta.

”Teollisen mittakaavan valmistusta, kuten hienomekaniikkavalmistajia, voisi olla enemmänkin, jotta saisimme omalta alueelta tarkkuusmekaniikan komponentteja.”

Mikkelin seudulla on annettavaa

Jos Lasse Turunen saisi kehittää kaupungin elinkeinopolitiikkaa, hän varmistaisi, että Mikkelissä olisi aina vapaana noin 2000 neliön tila sijoittumista miettiville yrityksille.

”Pitäisi olla valmista tilaa yrityksille, joilla olisi mahdollisuus sijoittua tänne nopeasti. Jos tarjotaan vain tontteja, edessä on pitkä prosessi.”

Vuorikoski puolestaan pohdiskelee, että Mikkelin pitäisi hellittää virkamieskaupunki-imagosta, kuunnella tarkemmin yrittäjiä ja tehdä yrittämisen ilmapiiri helpommaksi.

”Niin saataisiin tälle seudulle lisää työpaikkoja ja pystyttäisiin nopeasti reagoimaan yritysten tarpeisiin. Jos yritykset eivät pysty laajentamaan toimitilojaan haluamallaan aikataululla, ne saattavat joutua ulkoistamaan tuotantoaan jopa naapurimaihin.”

Vientiyritysten kanssa tiivistä yhteistyötä tekevät yrittäjät muistuttavat, että alueen elinvoima kasvaa vain, kun seudulle tulee ulkoa rahaa. Mikkelissä ollaan ja pysytään vaikka ainakin kolme naapurikaupunkia markkinoi itseään aktiivisin yhteydenotoin.

”Tännekin pitäisi saada lisää yrityksiä, joilla on vientikauppaa. Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy tekee hyvää työtä etsiessään seudulle uusia yrityksiä. Mikkelin logistisesti keskeinen sijainti on nyt oivallettu laajemminkin, eli täältä on lyhyt matka joka ilmansuuntaan ja vain parisen tuntia vientisatamiin.”

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Pääkuva: Matrel Oy:n perustajat toimitusjohtaja Lasse Turunen vasemmalla ja operatiivinen johtaja Rauno Vuorikoski oikealla.

Porvoosta muuttanut Simolan perhe perusti 30 vuotta sitten Ristiinan Pellosniemelle Pellos Marin Oy:n, joka tarjoaa nykyään monipuolisia palveluja veneilijöille ja mökkiläisille.

Valtatie 13:n varrella sijaitseva yritys rajautuu Saimaaseen, joten asiakkaiden on helppoa kuljettaa veneensä talvisäilöön yrityksen rantaan. Alkujaan yritysideana oli myydä veneitä ja niihin liittyviä palveluita.

”Liikeidea on elänyt asiakkaiden tarpeiden mukaan. Isällä oli jo Porvoossa yritys, joka teki veneitä ja myi veneilytarvikkeita. Tänne muutettuamme kilpailu kuitenkin kiristyi ja veneiden myynti jäi vähemmälle. Sen sijaan laitureita alkoi mennä vauhdikkaasti kaupaksi ja teimme 100 veneelle talvisäilytystilat”, toimitusjohtaja Jari Simola kertoo.

Palveluja tarjolle

Nykyään asiakkaat odottavat entistä enemmän palveluita. Kun alkuvuosina joka kymmenes vene huollettiin talvisäilytyksen aikana, nyt huolletaan yhdeksän venettä kymmenestä.

”Nykyään teemme veneille kaikenlaisia huoltotoimia, mikä työllistää meitä sesongin ulkopuolella. Korjaamme myös veneiden pintoja ja paikkaamme pohjien reikiä.”

Yrityksen asiakkaista neljä viidestä tulee pääkaupunkiseudulta, joten sirpaleisen kohderyhmän tavoittaminen on haasteellista.

”Sen on tämän 30 vuoden aikana oppinut, että asiakkaat kaipaavat palvelupaketteja ja haluaisivat, että tieto kaikista palveluista löytyisi yhdestä osoitteesta, että kerralla saisi tilattua kaikki tarvittavat palvelut yhden luukun periaatteella.”

Veneiden koko kasvaa

Korona-aikana laitureiden myynti kasvoi entisestään.

”Sukupolvenvaihdokset lisääntyivät mökeillä, mökkikauppa kävi ja etätyötä tehtiin aiempaa enemmän. Laitureita meni hyvin kaupaksi. Tässä on vuosien aikana huomannut, että veneiden koko on kasvanut koko ajan. Veneet ovat yhä korkeampia ja leveämpiä, mikä on pannut meidätkin miettimään talvisäilytystilojen lisäämistä.”

Veneilijät ostavat nykyään yhä enemmän sähkömoottoreita. Sähkömoottoreiden vaihtamisesta onkin tullut yritykselle yksi uusi lisähuoltopalvelu.

”Sähkömoottorit sopivat hyvin hitaasti kulkeviin matkaveneisiin, joilla liikutaan päivässä 4-5 tuntia. Veneissä alkaa olla aurinkopaneelit katoilla ja sähkömoottoreiden akut ladataan sitten satamissa. Uskon, että muutamassa vuodessa polttoaineiden kallistuessa sähkömoottoreista tulee valtavirtaa.”

Venepaikkojen vuokraus kehittyy

Pellos Marin omistaa 40 prosenttia Navio Satamapalvelut Oy:stä, joka vastaa noin 1300 venepaikan vuokrauksesta Mikkelin kaupungin alueella, Anttolassa, Otavassa ja Haukivuorella.

Anttolassa yritys kehittää Lotjasaarta. Alueella on sähköt ja jätehuolto kunnossa ja taajaman palvelut löytyvät läheltä. Nykyään Lotjasaaren ulkokentällä on talvisäilytyspaikka 70 veneelle. Suunnitelmissa olisi rakentaa sinne lähivuosina veneiden talvisäilytykseen hallin.

”Talvisäilytyshalli on projekti, joka vaatisi kumppaneita. Uskon, että monta pientä on yhdessä vahvempi. Kokonaisuudessaankin tällä alueella erilainen yhteistyö olisi voimaa, että asioita päästäisiin kehittämään reilummin ja Saimaan alue näkyisi nykyistä paremmin veneilijöille.”

Simola uskoo, että veneilyssä piilee paljon kasvumahdollisuuksia. Lotjasaareenkin tulee koko ajan lisää asiakkaita ns. puskaradion kautta.

”Nyt kun merellä alkaa olla sinilevää, sieltä tulee veneilijöitä kokeilemaan, minkälaista Saimaalla olisi veneillä ja he jäävät sitten tänne. Mökeillä on paljon veneitä. Retkisatamia pitäisi saada tänne enemmän ja niitä pitäisi myös huoltaa, että ne houkuttelevat merellä veneilemään tottuneitakin.”

Yksityisten yritysten investoinnit alueella ilahduttavat Simolaa.

”Uusia palveluita syntyy. Pistohiekkaa kehitetään samoin kuin Sahanlahtea ja Kallioniemeä. Juuri sellaisia uusia palveluita tarvitaankin. Jos kunnat innostuisivat kehittämiseen, koko alueesta saataisiin vielä houkuttelevampi matkailijoille. Matkailusta hyötyvät kaikki, kun euro ja verotulot jäävät tänne alueelle.”

Myyntiosaaja hakusessa

Pellos Marin on perheomisteinen osakeyhtiö, mutta sen kyljessä toimii muitakin yrityksiä. Kokonaisuuteen kuuluva Touko Simola Oy tekee lujitemuovitöitä muun muassa teollisuuden alihankintana.

Pellos Marin valmistaa Pellmac septi- ja pilssi-imulaitteita Ristiinassa siinä määrin, että maan septitankeista valmistetaan noin puolet Ristiinassa. Yhtiön tuotteisiin kuuluvat myös Eko-Roope-kuivakäymälät.

”Septitankit ja kuivakäymälät käyvät kaupaksi ympäri maata, ja niiden katteet ovat kohdallaan. Näitä on kuitenkin tehty vähän sillä ajatuksella, että tehdään kun ehditään. Nyt pitäisi löytää joku yhteistyökumppani, joka voisi keskittyä niiden markkinointiin ja myyntiin.”

Toimitusjohtajaa itseään Ristiinassa ei läheskään joka viikko enää näy. Hän kiertää Kemi-Tornionlaakson alueella ja Ruotsissa toteuttamassa hydraulisia kalateitä Kalasydän Oy:lle.

”Patojen yli rakennettavat kalatiet ovat kasvava ala. Idea hydraulisiin kalaportteihin tuli siitä, kun kehittelimme laituripuolelle kellutusta”, sanoo aikanaan merkonomiksi valmistunut Simola, joka on ottanut teknisen puolen innovoinnin haltuun tekemällä.

Verkostoja rakentamaan

Aluekehittäjille ja yrittäjille Jari Simolalta löytyy useampikin helposti toteutettava idea.

”Yrittäjillä voisi olla jokin yhteinen alusta, vaikka FB-ryhmä, josta voisi kysellä, kuka pystyisi tekemään mitäkin. Sitä kautta kuulisi minkälaista osaamista missäkin on ja voisi verkostoitua lisää. Yrittäjät ovat usein tosi tiukoilla oman tekemisensä kanssa. Pitäisi olla myös maatalouslomittajatyyppinen järjestelmä, että tiukoilla tai sairaana ollessaan saisi osaavan ihmisen hoitamaan juoksevia asioita. Kaipaan myös Ristiinan entisen elinkeinoasiamiehen tapaa toimia. Hän soitti kerran vuodessa läpi kaikki yritykset ja kysyi, onko tarvetta investoida ja miten voisi auttaa.”

Yrityksen sijaintipaikkaa, Ristiinaa, Jari Símola pitää edelleen hyvänä valintana. Saimaa ja runsas mökkikanta takaavat asiakasvirtaa.

Pellos Marin työllistää nykyään laituritoimeksiantoihin 4-5 työntekijää ja venepaikkoja pyörittää 1-2 ihmistä. Kaikkiaan sulan maan aikaan töissä on 6-10 ihmistä.

”Yritys on nyt joustavan kokoinen. Olen halunnut aina päästä itsekin tekemään asioita ja pidän siitä, ettei aikani mene kokonaan paperihommien pyörittämiseen. Toki kasvukin kiinnostaisi, jos se ei toisi mukanaan lisää byrokratiaa.”

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Viitostien tuntumasta löytyvät otavalaisen yrittäjä Ari Ripatin hitsaus- ja konehallit, joissa pääsee nyt kokeilemaan alan yrittäjyyttä, tekemään prototyyppejä ja toteuttamaan vaikka metallitaideprojekteja. Tilojen ja koneiden lisäksi yrittäjä lupaa opastaa alkuun.

Autonasentajaksi ja koneteknikoksi valmistuneella Ripatilla on takanaan kolmikymmenvuotinen taival yrittäjänä. Vuonna 1993 hän peruskorjasi kotitilansa navetasta hallin ja perusti Hits-Ari Ky:n.

”Olen tehnyt vuosien varrella kaikkea metalliin ja koneisiin liittyvää. Ensin yksin, mutta enimmillään meitä on ollut tässä töissä 15. Aikanaan työmaita oli ympäri maata, kun tehtiin yhtä aikaa montaa projektia.”

Elämäntyölle uusi suunta

Uusi konehalli nousi pihapiiriin 2000-luvun alussa. Sieltä löytyvät laitteet hitsaukseen ja konepajatyöskentelyyn. Liikuteltavat koneet ja työtasot mahdollistavat vaativienkin osien valmistuksen. Vielä pari vuotta sitten hallissa työskenteli yrittäjän lisäksi kolme työntekijää.

”Erikoistuimme kirkkaiden ja ruostumattomien metallien sekä alumiinin työstöön. Olemme tehneet täällä esimerkiksi kaikkiin maan rautateillä liikkuviin kaksikerroksisiin juniin tiettyjä osia.”

Kaksi vuotta sitten ennen korona-ajan alkua Ripatti odotti ns. varmoilla puheilla isoa tilausta, joka olisi taannut kahdeksi vuodeksi täyden tilauskirjan. Valtakunnan tason elinkeinopoliittiset päätökset kuitenkin hyydyttivät hankkeen, eikä tilausta tullut.

Korona hiljensi muun kysynnän ja aloitti talousvaikeudet. Samaan aikaan Ari Ripatti alkoi kärsiä rannenivelen tulehduksesta, mikä hankaloittaa voimaa vaativaa työskentelyä.

Tilanne on saanut Ripatin miettimään kone- ja hitsaushalleille vaihtoehtoista käyttöä.

”Tämä on elämäntyöni, enkä halua sen menevän hukkaan. Ihannetilanne voisi olla, että hallia käyttäisi 2-3 kaveria, jotka pystyvät toteuttamaan asiakkailleen yhteisen paketin. Voisin itse toimia tutorina eli jakaisin heille osaamistani. Hyvä porukka voisi liimautua yhteen toinen toistaan tukien ja perseelle potkien ja pyörittää vaikka yhdessä osuuskuntaa. Osuuskunta olisi mielestäni hyvä yritysmuoto aloittaville yrittäjille. Kun vero-, vakuutus- ja kirjanpitoasiat hoidetaan yhdessä, säästyy aikaa ja rahaa. Joukossa on aina enemmän voimaa.”

Halli sopii prototyyppien tekoon

Ripatti on ehtinyt olla vuosikymmenten varrella työstää monien pellepelottomien, alueen keksijöiden ja tuotekehittäjien, kanssa ideoita tuotteiksi. Yhdessä hankkeessa tehtiin lauttoja, toisessa kehitettiin puun polttoon soveltuvia uuneja, kolmannessa syntyi uuneja biohiilen polttoon ja neljännestä syntyi konenäköön liittyvä sovellus.

”Olen huono markkinoimaan itseäni, mutta minulla on poikkeuksellinen 3D-hahmotuskyky. Pystyn hahmottamaan helposti, miten eri toiminnot saadaan kytkeytymään toisiinsa. Tätä kykyä haluaisin hyödyntää jatkossakin erilaisissa suunnittelu- ja tuotekehityshankkeissa. Olen tehnyt monenlaisten ihmisten kanssa yhteistyötä, ja se kiinnostaa edelleen.”

Ripatin hallissa on valmistettu prototyyppejä alueen isoille konepajayrityksille. Hän tarjoaa halleja jatkossakin yhteistyöyritysten käyttöön.

”Monessa yrityksessä tehdään omaa tuotekehitystä. Täällä on aiemminkin tehty ja testattu prototyyppejä, esivalmisteltu tuotteita yhteistyöyritysten tuotantoon ja tehty tuotantoketjussa tarvittavia osia. Tällaista yhteistyötä voisi tehdä jatkossakin joustavasti.”

Ripatin hallille ovat löytäneet myös taidekäsityöyrittäjät kuin taiteilijat. Metallista on tehty käsityöyrityksille tuotteiden prototyyppejä ja toteutettu teoksia taiteilijan vision pohjalta.

Osaajapula iski maakuntaan

Ripatti kehitti aikanaan alaa laajemminkin Etelä-Savon teknologiateollisuuden yrittäjäporukan kanssa. Yrittäjät halusivat edistää oppilaitostyötä ja tekivät hartiavoimin töitä, että kone- ja metallialan perus- ja teknikkokoulutukset olisivat säilyneet maakunnassa.

”Teimme selvityksiäkin osoittaaksemme, että koulutusta tarvittiin. Nyt alan osaajat eläköityvät ja yritysten on vaikea saada palkattua uusia osaajia. Tämä kyllä tiedettiin ja nähtiin jo 15 vuotta sitten. Hitsareita, koneenkäyttäjiä ja suunnittelijoita vielä löytyy, mutta tuotantoon kaivataan ns. välivouhkia, teknikkotyyppisiä osaajia.”

Ripatti haluaisi hyödyntää omaa osaamistaan myös uusien alalle tulevien osaajien kouluttamiseen niin oppilaitoksen seinien sisällä kuin omissa halleissaankin.

”Jos ihminen on niin hullu, että hänellä on halu kokeilla tämän alan yrittäjyyttä, niin tässä se onnistuisi matalalla kynnyksellä ilman, että täytyy hankkia laitteita tai tiloja. Voin vuokrata joustavasti halleista tilaa. Käytössä on laitekanta ja mestari-kisälli -tyyppinen yhteistyökin onnistuu. Toki kaikki on myös myytävänäkin, jos sellainen vaihtoehto kiinnostaa, sillä en tosiaankaan halua hallien tai laitteiden menevän hukkaan.”

Rahoittajille kiinnostavia hankkeita

Ripattia itseään kiinnostaa tällä hetkellä myös ongelmien ratkaisu suurissa, haastavissa tuotekehityshankkeissa. Hän on kehittänyt verkostojensa kanssa muun muassa vedensekaisten hiilivetyjen puhdistusjärjestelmää, joilla pystytään torjumaan maavallilla erotettuihin jätealtaisiin liittyvät riskit. Toinen hautumassa oleva ratkaisu liittyy jatkuvatoimiseen biohiiliuuniin. Kolmas idea tuottaa sahateollisuudelle uudentyyppisen tuotteen.

”Näihin kaikkiin liittyy valtava potentiaali. Minulla olisi tarjota ratkaisuja, mutta yksin olen liian pieni toimija isoihin pöytiin, joten toivoisin löytäväni pääomasijoittajia ja kumppanuuksia, joiden kanssa asioita voisi viedä eteenpäin.”

Katso yhteystiedot: https://www.hits-ari.fi/

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Ensi vuonna 20 vuotta täyttävä Viitikan veljesten kuljetusyritys toteuttaa eri asiakasryhmien toimeksiantoja ja suunnitelmia on investoida lähivuosina.

Kuljetus ja konetyö Viitikka Ay:n yrittäjäveljeksistä Ville vastaa koneista ja Ari kuljetuksista. Alkuvuosina veljekset tekivät paljon erilaisia tienhoitourakoita, kunnes hintakilpailu kiristyi, vaikka kulut kasvoivat.

Hiekkatien päässä Suomenniemen Laamalansaaressa asuva Ville Viitikka on huolissaan siitä, miten tienhoidon kilpailutuksissa laatu pääsee unohtumaan.

”Viimeisten 15 vuoden aikana ei teitä ole juuri peruskunnostettu, on vain ajettu mursketta pintaan. Ennen tiemestarit ajoivat teitä ja valvoivat työn jälkeä. Nyt odotetaan käyttäjien soittavan ja valittavan ja vasta sitten alkaa tapahtua. Kilpailutuksia voisi tehdä kaksiosaisena niin, että ensin on kaikille sama peruspaketti ja sen päälle kilpailutetaan lisäpalvelut. Nykyään läpi menee halvin tarjous, joten laatu revitään urakoitsijoiden nahasta.”

Monipuolisia urakoita

Kymmenisen vuotta sitten yritys toi toimintansa Ristiinan Pellosniemelle, missä hulppealla tontilla on tilaa kuljetuskalustolle ja hallille, joka valmistui juuri ennen korona-ajan alkua.

”Tästä pääsemme liikkeelle nopeasti Suomenniemen, Mäntyharjun ja Mikkelin suuntaan ilman, että tarvitsee ajaa sivuteitä. Rakensimme hallia itse mahdollisimman paljon. Hallissa pääsee tekemään pienimuotoisia huoltoja ja remontteja sekä pesemään kalustoa.”

Nykyään yritys on erikoistunut erilaisiin kaivinkonetöihin, lokahuoltoon ja lavetilla hoidettaviin erikoiskuljetuksiin. Energiapuupuolen merkitys on kasvussa.

”Meillä on metsäkone, jossa on energiakoura. Teemme sillä energiapuusavotoita ja ajamme lämpövoimaloille metsästä haketta raaka-aineeksi. Uskon, että tämä puoli on kasvussa, sillä energiasta voi vielä tulla kova pula.”

Kuljetuspuolella kulut kasvavat, kun polttoaineen hinta nousee koko ajan.

”Polttoaineen hinta on karannut jo nyt ennakoimattomaksi. Kaasusta voisi tulla vaihtoehto, mutta Ristiinassa tai Suomenniemellä ei voi vielä tankata kaasulla. Kilpailutuksissa ei voisi pärjätä, kun täältä pitäisi ajaa aina tankkaamaan Mikkeliin.”

Toimeksiantoja yrittäjäveljeksille tulee niin yksityisiltä ihmisiltä, mökkiläisiltä, maatiloilta, tienhoitokunnilta kuin metsänomistajiltakin. Kesäksi yritys palkkaa yleensä kaksi työntekijää lisää.

”Kesäisin tehdään kaivinkoneella etenkin maanrakentamiseen liittyviä urakoita. Tällä alueella näkee nyt selvästi, että uusia rakennuskohteita pistetään alkuun. Korjausrakentaminen on piristymään päin, kun uusi mökkisukupolvi laajentaa mökkejään. Myös teiden perusparannuskohteita on taas tulossa, ja niistä on viime vuosina tullut meille merkittävä juttu.”

Suomenniemen vahvuudet näkyville

Ville Viitikka kuuluu suomenniemeläisiin maaseudun kehittäjiin. Hän on toiminut yrittäjäjärjestössä, aluejohtokunnassa ja puolustaa taajaman alakoulua aktiivisesti.

”Suomenniemellä on loistava sijainti valtatie 13:n varrella. Henkilöautolla pääsee liikkumaan sujuvasti. Taajaman vieressä on Saimaan vesistöön kuuluva kirkasvetinen Kuolimo. Myllysillan tanssilavan vierestä myydään omakotitontteja järven rannalta. Jos etsisin nyt itse tonttia, rakentaisin siihen.”

Hän muistuttaa, että vaikka Mikkelin torilta katsoen Suomenniemi saattaa tuntua reuna-alueelta, kahden maakunnan rajamaastosta käydään kätevästi töissä niin Etelä-Savossa kuin Etelä-Karjalassakin.

”Suomenniemellä puhalletaan ihan oikeasti yhteen hiileen ja täällä on tekemisen meininkiä. Yrittäjäjärjestössäkin pääsee vaikuttamaan. Sukupolvenvaihdoksia on tehty etenkin maatiloilla.”

Alueelta löytyy muitakin kuljetusalan yrityksiä sekä autokorjaamoja ja LVI-alan yritys.

Kesällä seutu herää eloon tarjoten matkailijoille monimuotoisia palveluita, kuten patikka- ja veneilyreittejä, luontokohteita, idyllisen kirkonkylän ja maakunnallisestikin merkittävän Suomenkylän raitin.

”On leirintäalue, kesäravintola ja tapahtumia. Suomen Karateopiston oppilaat ovat voittaneet monia mestaruuksia. Alueella on vuokrattavana paljon mökkejä. Minulla itsellänikin on niitä pari.”

Koulu luo elinvoimaa

Suomenniemellä rakennetaan parhaillaan valokuituverkkoa, mikä helpottaa etätöiden tekemistä.

”Korona-aikana on huomannut, miten monet ovat jo tehneet etätöitä mökeiltään.”

Jotta alue vetää jatkossakin paluumuuttajia ja lapsiperheitä, Viitikka haluaisi rauhoittaa koulun ympärillä käytävän keskustelun. Hän on pistänyt itseään likoon koulun puolesta ja antanut koulutaistelulle tarvittaessa kasvot.

”Ihmisillä pitäisi olla turva, ettei joka vuosi käynnistetä samaa lakkautuskeskustelua. Koulu on kylälle elinehto. Jos se häviää, häviää paljon muutakin elinvoimaa. Koulu tarvitsee rauhan.”

Paikallisille päättäjille Ville Viitikalla on selkeät terveiset.

”On tärkeää, että tarjolla olevia paikallisia palveluita käytetään. Yrittäjä ei saa rahaa mistään muualta kuin palveluja käyttäviltä asiakkailta.”

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

 

Viime vuodet toimintaansa laajentanut Liedeksen leipuriperhe avaa viitostien varteen Rami Visulahden maaliskuun ensimmäisenä päivänä.

Lattiapinta-alaltaan liki 1500 neliömetrin suuruisessa uudisrakennuksessa asiakkaita palvelevat kahvila-ravintola, myymälä, ammattikeittiö ja kaksi leipomoa.

Herkullista ruokaa kohtuuhinnalla

Kahvila-ravintolalla ja myymälällä on pinta-alaa yhteensä noin 500 neliömetriä. Ammattikeittiössä valmistetaan asiakkaille ruokaa ja leivonnaisia nautittavaksi paikan päällä tai napattavaksi mukaan. Päivällä tarjolla on buffet-lounaspöytä ja ruokalistalta voi tilata annoksia pitkin päivää ja pitkälle iltaan.

”Maku edellä mennään. Teemme asiakkaille käsityönä laadukkaista raaka-aineista valmistettua herkullista ja rehellistä ruokaa, jota asiakas saa kohtuullisin hinnoin. Joka päivä tarjolla on myös kasvisruokaa sekä vegaanisia ja gluteenittomia vaihtoehtoja”, Ramin Konditorian toimitusjohtaja Pirita Huikuri kertoo.

Keittiömestari Jani Partanen kuvaa Rami Visulahden keittiötä sanalla joustava eli hyödynnetään sesongin raaka-aineita ja kuunnellaan asiakkaiden toiveita. Pihvejä paistetaan, kalaa savustetaan ja kastikkeet tehdään paikan päällä käsityönä.

”Etsimme koko ajan uusia paikallisia raaka-aineita. Olisi hienoa löytää vaikka järvikalaa järkevään hintaan.”

Ravintolassa on kaikkiaan 140 asiakaspaikkaa, ja sulan maan aikaan käytössä on myös 60 henkilön terassi. Ravintolalle on haettu myös anniskelulupaa.

Gluteenittomia vaihtoehtoja

Myymälä-kahvila avautuu arkisin jo aamukuudelta, ja ovet pidetään auki iltayhdeksään. Kesän huipputapahtumien aikaan aukioloaikoja on mahdollista pidentää joustavasti asiakkaita kuunnellen.

”Kuten muissakin yrityksen toimipisteissä, tarjoamme asiakkaillemme laajan valikoiman makeita ja suolaisia herkkuja ja erikoiskahveja, jotka valmistamme itse jauhamistamme pavuista. Meiltä löytyy myös laaja valikoima itse kehittämiämme italialaistyyppisiä gelato-jäätelöitä. Uutuutena haluamme tarjota Visulahdessa myyntipaikan myös muiden paikallisten tuottajien tuotteille, jotka sopivat asiakkaillemme vaikka matkaevääksi tai tuliaisiksi”, ravintolapäällikkö Mirkka Hämäläinen muistuttaa.

Maaliskuun aikana yrityksen Rokkalassa sijaitseva leipomo muuttaa Visulahteen. Muuton jälkeen Visulahdessa aloittaa myös omat tilat saanut pieni gluteeniton leipomo. Yhteensä leipomolla ja ammattikeittiöllä on pinta-alaa noin tuhat neliömetriä.

”Keittiö- ja leipuritiimimme ovat jo pidempään kehitelleet yhdessä gluteenittomia tuotteita. Kun keittiö ja leipomo toimivat saman katon alla, kokit ja leipurit pääsevät tekemään tiivistä yhteistyötä. Esimerkiksi pizzojemme pohjat ja hampurilaisten sämpylät tehdään itse käsityönä samoin kuin jälkiruokapöydän kakkubuffet”, Huikuri kuvaa.

Työntekijämäärä kasvaa

Rami Visulahden keittiössä työskentelee yhteensä seitsemän ja ravintolasalissa 8-9 alan osaajaa.

”Meille on muuttanut muiltakin paikkakunnilta työntekijöitä eli Espoosta, Lahdesta ja Kouvolasta. Haluamme tehdä tästä mukavan fiiliksen paikan työntekijöille ja varmistamme, että kaikki pääsevät osallistumaan myös tuotekehitykseen”, Huikuri ja Hämäläinen vakuuttavat.

Yritys toimii tällä hetkellä neljässä toimipisteessä Mikkelin keskustassa eli Rokkalassa, Kauppakeskus Akselissa, Tuma-talossa, Mikonkadulla ja kesällä torilla. Keskustan toimipisteet palvelevat tuttuun tapaan Rami Visulahden avauduttuakin.

”Visulahden keittiön osaaminen monipuolistaa varmasti myös keskustan muiden toimipisteiden toimintaa ja laajentaa gluteenittomien ja kasvisvaihtoehtojen tarjontaa.”

Mikkelin lisäksi Kouvolasta ja Kuopiosta löytyvät tutulla konseptilla toimivat kahvilat, joilla on omat pienet tuotantotilat.

Perheyritys pysyy ketteränä

Liedeksen konditoriayrityksen historia alkoi Kannuksessa vuonna 1950, kun kondiittorimestari Raimo Liedeksen vanhemmat perustivat sinne Liedeksen leipomon. Mikkeliin Raimo Liedes muutti vuonna 1985 ja perusti Ramin konditorian vuonna 1997.

Perheyrityksessä työnjako menee niin, että tuotekehityksestä vastaa isänsä mestarikondiittori Raimo Liedeksen kanssa tyttäristä Jonna Liedes. Operatiivisesta toiminnasta vastaa siskoksista toinen, Pirita Huikuri, yhdessä miehensä Isto Huikurin kanssa.

”Olemme mittaluokaltamme pieni yritys, joten pystymme toimimaan joustavasti ja tarttumaan erilaisiin mahdollisuuksiin, jos se on järkevää. Kuuntelemme nyt tarkalla korvalla myös yritysten toiveita. Meille voivat heittää ideoita niin tutut kuin tulevatkin yhteistyökumppanit ja asiakkaat”, Huikuri vakuuttaa.

Rami Visulahti on tänä vuonna 25-vuotista taivaltaan juhlivan perinteikkään leipomo-konditoriayrityksen historian suurin investointi, joka on toteutettu mahdollisimman pitkälle paikallisin voimin.

”Korona ja rakennusmateriaalien, kuten puun ja teräksen, kallistuminen vaikuttivat jonkin verran hankkeen valmistusaikatauluun, mutta muuten kaikki meni hienosti suunnitelmien mukaan.”

Investoinnin kokonaishinta nousi noin neljään miljoonaan euroon. Hankkeen pääsuunnittelijana toimi Heikki Kirjalainen ja mikkeliläinen Rakennusliike Matti Nykänen Oy on vastannut käytännön rakennusurakasta yhdessä alueen erikoisosaajien kanssa.

Viime vuonna Ramin Konditoria Kahvila Oy:n liikevaihto oli noin 2,6 miljoonaa euroa, ja yritys työllisti noin 34 henkilöä. Rami Visulahden myötä liikevaihto ja työntekijämäärä kasvavat kuluvana vuonna merkittävästi.

Rami Visulahti on ensimmäinen kuluttajille avautuva uusi palveluntarjoaja Viitostien Visulahden eritasoliittymässä. Omaa toimitilaansa rakentaa parhaillaan liittymän toiselle puolelle Bilteman tavaratalo.

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Vuoden kuluttua Joroisissa avautuva PihlasResort tarjoaa majoitus- ja ravintolapalveluja uudenlaisella toimintaidealla, jossa hyödynnetään Juvan teehuoneen osaamista.

Teahouse of Wehmaisin yrittäjä Anna Grotenfelt-Paunosen ja monialayrittäjä Pekka Viljakaisen yhteisyritys rakentuu Joroisiin Pihlasjärven rannalle, missä sijaitsee jo ortodoksinen rukoushuone kahviloineen. Mukaan on lähtenyt myös joukko suomalaisia sijoittajia.

Alueelle rakennetaan kymmenen korkeatasoista huvilaa, joista jokaisella on oma puutarha. Asiakkaiden käyttöön tulee erilaisia liikuntamahdollisuuksia, sauna-alue huoltopalveluineen ja kolme sähköautoa.

Konseptin ja palveluiden kehittämisestä vastaa toimitusjohtajana Grotenfelt-Paunonen. Hän haaveili jo teininä ruoka- ja matkailupalvelujen tarjoamisesta asiakkaille. Viimeiset seitsemisen viime vuotta hän on tehnyt työtä lähiruoan arvostuksen puolesta Teahouse of Wehmaisissa ja oli ideoimassa D.O. Saimaa -alkuperämerkkiä maakuntaan.

Kiinnostus lähiruokaan sai hänet opiskelemaan ekonomin tutkinnon lisäksi kokiksi ja teesommelieriksi. Lisäksi hänellä on vahva kokemus luomutuotannosta.

”Täällä ei vieläkään osata nostaa alueen ainutlaatuisia raaka-aineita tarpeeksi esille. Saamme puhtaista vesistä kalat, metsistä marjat ja sienet. Täällä tuotetaan maitoa, viljaa, juureksia, yrttejä ja lihaa. On hedelmäpuutarhoja, pienpanimoita ja viinitiloja. Luomutuotantoa. Kaikki ihan lähellä, käden ulottuvilla. Nautin lähiruoan kanssa työskentelystä ja kehittämisestä ongelmia ratkomalla.”

Teehuone luopuu bistrosta

Parisen vuotta sitten Grotenfelt-Paunonen mietti, että teehuoneen konseptia on muutettava, kun koronarajoitukset pienensivät asiakaspaikkamäärää. Ratkaisuksi löytyi muuntautuminen bistroksi, joka tarjoaa lähellä kasvatetuista raaka-aineista valmistettuja, itse ideoituja aterioita ja yhdistää niihin teetä. Bistro sai asiakkailta hyvän vastaanoton, mutta laajentaminen perinteikkäässä 1800-luvun hirsisessä tallirakennuksessa on haasteellista.

”Kun PihlasResort aloittaa, ravintola siirtyy teehuoneelta sinne. Erikoistumme sen jälkeen tarjoamaan Juvalla eri maiden teekulttuurien mukaisia iltapäiväteekattauksia makeine ja suolaisine herkkuineen. Tarjolle tulee englantilaisen iltapäiväteen rinnalle myös venäläisiä, aasialaisia ja ranskalaisia vaihtoehtoja. Teemyymälämme verkkokauppoineen jatkaa ennallaan.”

Resortin ravintola on auki ympäri vuoden

PihlasResortin ravintola palvelee pöytävarauksen tehneitä ympäri vuoden. Ravintolasta halutaan tehdä intiimi paikka, jonka ruokalista on kunnianhimoinen.

”Pyrimme intiimiin noin 50 asiakkaan paikkaan, jonka ruokalista on kunnianhimoinen. Ravintolan lisäksi meille tulee saunan yhteyteen klubi, ja alueella toimiva kahvila laajennetaan jo tämän kevään aikana. Eri tiloja ja puutarhoja hyödyntämällä pystymme palvelemaan jopa 400 asiakasta.”

Alueen lähiruokatuottajien kanssa pitkään yhteistyötä tehnyt Grotenfelt-Paunonen toivoo, että uusi matkailukohde kasvattaa lähiruokaraaka-aineiden kysyntää.

”Täältä löytyy paljon hyviä raaka-aineita. Vaikka meillä on paljon metsiä täällä, riistaa on vaikea saada eli toivoisin, että siltä puolelta löytyisi uusia kontakteja. Haluamme tarjota myös monipuolisia elämyspaketteja asiakkaillemme, joten erilaisia asioita paketoimaan ja toteuttamaan haemme yhteistyökumppaneita.”

Vastuullisuus näkyy kaikessa

Ravintolan ja uuden hotellin veden ja sähkön kulutusta seurataan tarkasti. Ravintoloissa käytetään raaka-aineita läheltä, jätteiden määrää pyritään pitämään pienenä ja biojätteet kompostoidaan.

Rakennuksissa hyödynnetään maalämpöä ja aurinkoenergiaa. Rakennusmateriaaleina on siperiankuusta, lasia ja kiveä, jotta voidaan yhdistää myös uusia ja vanhoja materiaaleja. Osa katoista on viherkattoja.

”Rakentamisessa käytämme kahta asiantuntijaa, joista toinen on erikoistunut vastuulliseen rakentamiseen Pohjoismaissa ja toinen tarkastelee vastuullisuutta matkailun näkökulmasta.”

Yritys ottaa vastuullisuuden tosissaan. Asiakaspalveluun kuuluu, että asiakas ei tarvitse autoa päästäkseen kohteeseen.

”Haemme asiakkaamme tarvittaessa rautatieasemilta tai Varkauden lentokentältä. Vastuullisuus ei tarkoita meille vain sertifikaattien hakemista, vaan se on oma arvopäätöksemme, jonka pitää näkyä kaikessa.”

Maakuntarajat eivät hidasta

Grotenfelt-Paunonen on kehittänyt PihlasResortia loppukesästä 2021 alkaen. Uusi kohde kiinnostaa alan osaajia työpaikkana jo nyt ja yhteydenottoja on tullut kiitettävästi.

Kahden eri paikkakunnilla sijaitsevan kokonaisuuden kehittäminen rinnakkain ei häntä askarruta. Työmatka kotoa Joroisiin jo jopa hieman lyhyempi kuin teehuoneelle, alle 20 kilometriä.

Myös teehuoneen tiimi suhtautuu muutokseen innostuneesti ja yrityksen päivittäiseen tekemiseen kuuluvat viestintäkanavat, joilla tieto siirtyy ihmiseltä toiselle joustavasti.

”Meillä on Juvalla hyvä työporukka, joka kehittää teehuonetta. Olemme tehneet jo järjestelyt sitä varten. Porukka myös tietää, että olen aina tavoitettavissa. Meillä on käytössä esimerkiksi viikkokirje ja yhteiset työalustat, joilla pystymme viestimään. Käytämme myös paljon Whatsappia, jotta kaikki pysyvät tilanteen tasalla.”

Se, että toinen yhteisyrityksen kohteista sijaitsee Etelä-Savon puolella ja toinen Pohjois-Savon puolella, ei jarruta kehittämistä.

”Saamme kehittämiseen ELY:ltä tukea kummassakin maakunnassa. Olen itsekin ollut yllättynyt, miten joustavasti asiat hoituvat. Myös Juvan ja Joroisten kunnan sekä Mikkelin kaupungin reaktiot ovat olleet positiivisia. Pyrimme yrityksenä tekemään yhteistyötä yli kunta- ja maakuntarajojen.”

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen