Mikkeliläisen Miia Taivalantin perustama lähi- ja luomuruokakauppa Tuorepuoti sai vauhdikkaan alun, kunnes ennakoimattomat koettelemukset yllättivät.
Puoti perustettiin paikallisen ruokapiirin ihmisten toiveista saada tuotteita useammin. Ikänsä yrittäjämäisesti töitä paiskinut Miia Taivalantti avasi Tuorepuodin ripeästi ruokapiiristä löytyneen yhtiökumppanin kanssa kaupungin keskustan tehdaskiinteistön alakertaan. Tutun ruokapiirin tuottajat innostuivat toimittamaan puotiin tuotteitaan.
Mikkelin Seudun Uusyrityskeskus Dynamon tapahtumasta löytyi sparraajaksi kokenut yritysneuvoja Lasse Karjalainen, jonka kanssa tehtiin laskelmia. ELY-keskus myönsi uusille yrittäjille tukea. Tiloihin tehtiin iso remontti ja hankittiin kylmälaitteita.
”Jätti-isojen avajaisten vetonauloina olivat Olga Temonen ja Pete Lattu. Myöhemmin olimme elvyttämässä Rapu ja Muikku -tapahtumaa ja myimme maitokärryistä picnic-paketteja Jurassic Rockin asiakkaille. Pakko oli keksiä kaikenlaista, että pysyttiin pinnalla.”
Itsekin tv-tuotannoissa työskennellyt Taivalantti keksi teettää alueellisia tv-mainoksia.
”Ihmiset kyllä puhuivat silloin, että teillä täytyy mennä hyvin, kun tv-mainonta on järkyttävän kallista, mutta ei se ollut mikään valtava satsaus kuitenkaan.”
Yllättäviä vastoinkäymisiä
Puoti veti hyvin asiakkaita. Liikevaihto kasvoi kuukausittain noin 20 prosenttia. Moni teki kerralla viikon ostokset, joten korit vaihdettiin kärryiksi, ja yrittäjät alkoivat laajentaa.
”Sitten tuli ensimmäinen vastoinkäyminen. Sairastuin kaulavaltimon repeämään, vakavaan sairauteen. Jos hyytymä olisi edennyt aivoihin, olisin kuollut. Olin pois töistä kuukauden, vaikka en sen jälkeenkään ollut ihan kunnossa.”
Jotta puoti näkyisi Viitostielle, investoitiin kalliiseen valomainokseen. Kauaa ei mainos ehtinyt seinällä vanheta, kun vastoinkäymiset jatkuivat.
”Puoli vuotta myöhemmin löytyi uusi repeämä nikamavaltimosta.”
Sitten yllätti tieto, että rakennus aiotaan purkaa, ja tilat on tyhjennettävä. Vähintään viideksi vuodeksi luvattu vuokrasopimus irtisanottiin sopimuskauden puolivälissä.
”Remontti ja markkinointi olivat meille valtava satsaus ja nyt piti löytää nopeasti uusi tila. Pyysimme kaupungilta apua, mutta sitä ei tullut. Kiinnostuimme vanhasta paloasemasta, mutta siihen olisi pitänyt tehdä 30 000 euron oviremontti. Kaupunki ei tullut siinä vastaan, emmekä olisi saaneet lisälainaa oviremonttiin.”
Lopulta Jukka Toivakka tarjosi tilaa Kauppakeskus Akselin yläkerrasta.
”Akseli oli ihana paikka, mutta tila oli pienempi ja jouduimme mukauttamaan kylmälaitteet sinne. Ihmiset eivät löytäneet tiloihin. Vakioasiakkaat eivät seuranneet perässä lupauksista huolimatta, vaikka tarjosin ilmaisia parkkipaikkoja. Meillä ei ollut enää varaa markkinoida, emmekä maksaneet loppuaikoina enää itsellemme palkkaakaan.”
Vaikka vuokranantaja jousti, rahat alkoivat loppua ja yhtiökumppani lähti palkkatöihin.
”Sitten loppui jaksamiseni. Yksi aamu purskahdin itkuun ja tajusin, että ei tämä ole enää tämän arvoista. Avioliittokin oli katkolla, ja meillä oli pienet lapset.”
Yritysneuvoja kannatteli
Miia Taivalantti kasvoi yrittäjäperheessä, ja hänen perheensä joutui tekemään konkurssin 1990-luvun lamavuosina. Vanhempien talo oli nyt Tuorepuodin lainojen panttina.
”Soitin isälle tilanteesta ja hän totesi vain, että pitikö sen käydä sinullekin. Teknisesti en tehnyt konkurssia. Sain sovittua pankin, Finnveran ja ihanien lähiruokatuottajien kanssa asiat. Konkurssissa olisin säästänyt 30 000 euroa, mutta tuottajat olisivat jääneet nuolemaan näppejään, enkä halunnut tehdä sitä.”
Kokenut yritysneuvoja Sakari Brusila tuki yrityksen alasajossa.
”Yritin kaataa yrityksen niin hallitusti kuin mahdollista. Tein yksin tuplavuoroa sinnillä. Se oli mustaa aikaa. Olin fyysisesti ja henkisesti loppu. Sakari kannatteli minua ja neuvoi minne pitää ottaa yhteyttä milloinkin.”
Ulosottoon meni lopulta vain ELY-keskuksen tuki silloisten tukiehtojen takia.
”Sitä luuli, että se oli ihana tuki, jota ei tarvinnut maksaa takaisin, mutta ehtojen mukaan toiminnan piti jatkua viisi vuotta tuen viimeisestä maksupäivästä. Nykyisin määräaika on kolme vuotta.”
Koettelemuksista oppineena hän muistuttaa, ettei yritys ole kolmas lapsi, vaan siitä pitää pystyä luopumaan, jos tilanne niin vaatii.
”Lasse sanoi minulle, yrityksen loppuvaiheessa, kun tuskailin epäonnistumistani, että olen paljon parempi yrittäjä kuin moni muu, kun uskallan katsoa yritystä ulkopuolelta. Ei ollut enää voimia, enkä ollut valmis rikkomaan perhettäkään enää enempää.”
Muutto toi uudet tuulet
Kun tuli hetki sulkea yrityksen ovet lopullisesti, tilanne vaikutti toivottomalta.
”Oli tyhjyys, helvetinmoiset velat ja jaksaminen nolla, mutta oli pakko saada töitä. Pääsin Maaseutukuriiriksi tekemään maaseutuhankkeiden viestintää määräaikaisena ja jäin sen jälkeen tyhjän päälle. Silloin kysyin mieheltä, että haenko töitä Mikkelistä vai pohjoisesta.”
Lopulta perhe myi kesämökin, kuittasi sillä Miian velat ja muutti pohjoiseen Pyhätunturille.
”Olin siellä työttömänä vuoden ja pääsin vasta silloin toipumaan sairauksista ja stressistä.”
Paikkakunnan vaihdos auttoi osaltaan Miia Taivalanttia toipumaan. Post-traumaattiseen stressireaktioon hän toivoi keskusteluapua, mutta lääkärillä oli vain tarjota lääkeresepti.
”En kuitenkaan ottanut lääkkeitä, vaan käsittelin post-traumaattista stressireaktiota itse, juttelin asiasta ystävien kanssa, puhdistauduin ja painelin pitkin pohjoisen metsiä ja tuntureita. Ne asiat oli pakko käsitellä. Kun vaihtoi maisemaa, pääsi kaikesta irti. En joutunut kävelemään koko ajan Tuorepuodin valomainoksen ohi. Meille tuli lopulta 1,5 vuotta sitten avioero, eikä ihme, kun toinen antaa työlle kaiken energian ja saunassakin pohtii vain työasioita.”
Vaikka hän tekee palkkatöitä edelleen sata lasissa, kokemukset ovat opettaneet pitämään huolta omasta jaksamisesta.
”Harvalta yksinyrittäjältä kukaan kysyy, miten sinä jaksat? Jonkun pitäisi kysyä sitä. Yksinyrittäjän kannattaisi myös kysyä itseltään, mitä yritykselle on valmis antamaan. Siitä olen onnellinen, että välit lähiruokatuottajiin säilyivät ja muutama piipahtaa tuomassa tuotteitaan täällä pohjoisessa käydessään.”
Uusissa tehtävissä Tuorepuoti tulee nyt mieleen uudesta näkökulmasta.
”Kyllä oma kokemus on mielessä, kun mietin, miten auttaa kivijalkakauppoja. Häpeää en tunne. Koen, että tämä oli minun semi-yliopistoni yrittäjän noususta ja laskusta.”
Teksti: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Kuvat: Miia Taivalantin kuva-arkisto
Tähän päättyy sarjamme talousvaikeuksiin joutuneista yrittäjistä. Mikäli itse kamppailet jaksamisen tai taloushaasteiden kanssa, alta löydät yrittäjille suunnattuja tukipalveluja.
Yrittäjän tukipalvelut:
Yrittäjän tukiverkko -hanke on Etelä-Savon Yrittäjien hanke (syksyyn 2021 saakka) yhteistyössä Suomen Yrityskummien ja vakuutusyhtiö LähiTapiolan kanssa. Tukiverkon asiantuntija keskustelee, tukee yrittäjää sekä tarvittaessa ohjaa eteenpäin esim. kriisikeskukseen tai Talousapu-neuvontaan. Katso lisää: https://www.yrittajat.fi/etela-savon-yrittajat
Yrityskummit Etelä-Savo tarjoaa apua ja tukea mm. liiketoiminnan uudelleen suuntaamiseen ja tervehdyttämiseen. Katso lisää: https://www.yrityskummit.fi/fi/etela-savo
Yritys-Suomi Talousapu neuvontapalvelu auttaa talous- ja maksuvaikeuksissa olevia yrittäjiä normaalin puhelinmaksun hinnalla arkisin klo 9-16 numerossa 0295 024 880.
Suomen Yrittäjien neuvontapalvelu palvelee yrittäjäjärjestön jäseniä. Neuvonta kattaa myös maksukyvyttömyysasiat. Avoinna arkisin klo 8-20 numerossa 09 229 222.
Mikkelin seudun yritysten koronalinja palvelee yrityksiä koronapandemiasta johtuvissa asioissa. Tarjolla luottamuksellista apua ja neuvontaa arkisin klo 9-16 numerossa 010 340 3080.
Suomen Vertaisyrittäjät ry tarjoaa anonyymiä, luottamuksellista keskusteluapua yrittäjille päivystävästä puhelimesta 045 250 3366.
Mieli ry:n kriisipuhelin palvelee 24/7 numerossa 09 2525 0111. Keskusteluapua mm. yrityksen taloushuoliin ja selviämiseen liittyvissä asioissa.
