Kirjoittanut: Jukka Kumpusalo
Kansikuva: Jessica Järvinen

Tämä kirjoitus on osa elinvoimasarjaa, jota kirjoitetaan syksyn 2020 aikana. Tällä kertaa tutustutaan tarkemmin Mikkelin kaupungin väestörakenteeseen ja muuttoliikkeeseen. Väestörakenteen ymmärtäminen on avainasemassa esimerkiksi elinvoimatoimenpiteitä suunniteltaessa. Mikkelin osalta nykytilanne herättää myös kysymyksiä.

Ennusteen mukaan Etelä-Savon väestömäärän arvioidaan vuoteen 2040 mennessä laskevan 18 prosenttia. Kun Etelä-Savossa vuonna 2019 on 143 000 ihmistä, vuonna 2040 asukasmäärän arvioidaan nyt olevan noin 116 500. Tilastokeskuksen vuonna 2019 antaman väestöennusteen mukaan Suomessa ei 2030-luvun puoleen väliin mennessä ole yhtään maakuntaa, jossa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee, mikäli syntyvyys pysyy nykyisellä tasollaan.

Kaupungin väestönkehitys on luonnollisen väestönkehityksen, muuttoliikkeen ja aluerajojen muutosten summa. Aluerajojen pysyessä ennallaan väestönkehitykseen vaikuttavat siis syntyvyys, kuolleisuus ja muuttoliike.

Nykyihminen on muuttanut koko olemassaoloaikansa – 200 000 vuoden ajan. Populaatiot ovat laajentuneet ja levinneet niin ennen kartoittamattomille alueille kuin myös toistensa alueille. Monen suuren muuttoaallon takana ovat olleet sodat ja valtapolitiikka. Pakkosiirron seurauksena 1500-luvulla syntyi monien kaupunkien tavoin myös Helsinki. Nykyään pakkosiirtoja koetaan vähemmän, mutta muuttoliikkeen rooli on korostunut kaupunkikehityksessä: Lontoon väkiluvusta yli 36% on ulkomaalaistaustaista, Tukholmassa ja Oslossa molemmissa yli 25%, Pariisissa 15% ja Haagissa 33%. Vuonna 2019 ulkomaalaistaustaisten osuus Mikkelissä oli 4,3%. Osuus on suurten C21-kaupunkien joukossa kolmanneksi pienin Kajaanin ja Kuopion jälkeen.

Muuttoliikkeen syyt erotellaan kirjallisuudessa usein taloudellisiin, sosiaalisiin, poliittisiin ja ympäristösyihin. Näiden ympärille kietoutuvat kansainväliset megatrendit kuten teollistuminen, kaupungistuminen, digitalisaatio ja työelämän muutos. Länsimaissa yleisesti trendeinä tunnistetaan myös esimerkiksi vanheneva väestö, pidempi elinajanodote ja pienenevä syntyvyys.

Väestönkehitys Mikkelin kaupungissa

Mikkelin kaupungissa asui 31.12.2019 yhteensä 53 130 ihmistä. Samaan aikaan Etelä-Savossa asui 142 380 ihmistä. Asukkaat jakautuivat hieman aiemmin tehdyn taulukon mukaan seuraavasti.

Ikäluokka	Mikkeli	Osuus %	Etelä-Savo	Osuus %	Suomi	Osuus %
0-14 -vuotiaat	7 633	13,9%	18 480	12,8%	870 396	15,8%
15-64-vuotiaat	32 377	60,2%	82 627	57,1%	3 422 302	62%
Yli 65-vuotiaat	13 808	25,7%	43 508	30,1%	1 233 086	22,3%

Mikkelin kaupungin väkiluku on ollut 2000-luvulla lievästi laskusuuntainen, mutta vuodesta 2016 alkaen väestönmuutos kiihtyi selvästi ja kaupunki menetti vuosien 2016-2019 välillä lähes 1400 ihmistä väkiluvustaan. Onkin perusteltua kysyä, mistä ilmiö johtuu? Miksi väestö väheni niin nopeasti vuosina 2016-2019?

Kuten aiemmin todettu, väestönmuutoksen osatekijät ovat luonnollinen väestönmuutos, muuttoliike sekä aluerajojen muutos. Vuosina 2016-2019 ei Mikkelissä ollut aluerajojen muutoksia, joten selittävän ilmiön on löydyttävä muista osatekijöistä. Seuraava kuvaaja esittää väestönmuutoksen eri osatekijät vuodesta 2000 aina vuoteen 2019 saakka.

Kuten kuvaajasta voi huomata, Mikkelin kaupungin negatiivinen väestönkehitys on pitkälti seurausta kahdesta osatekijästä: luonnollinen väestönmuutos on lievästi kiihtynyt, mutta erityisesti ulos suuntautuva muuttoliike on kasvanut räjähdysmäisesti vuosina 2016-2019. Kuntapäättäjänä ja johtavana virkamiehenä olisikin kysyttävä kysymys, miksi ovi Mikkelistä ulos kävi niin tiuhaan? Varsinkin vuosi 2019 oli kaupungille synkkä. Mitä tapahtui? Väestönmuutoksen talousvaikutusta käsittelen myöhemmin tässä artikkelissa lyhyesti.

Jos lähdetään ajatuksesta, että emme voi nopealla aikavälillä merkittävästi vaikuttaa syntyvyyteen emmekä kuolleisuuteen, jää analysoitavaksi muuttoliike.

Kuka Mikkeliin muuttaa ja kuka muuttaa pois?

Vuosina 2000-2008 Mikkelin kaupungin muuttoliike oli lievästi negatiivinen. Vuosikymmenen vaihde kuitenkin muutti tilanteen ja muuttoliike kääntyi lähes tasapainoon vuosiksi 2009-2015. Vuodesta 2016 lähtien trendi notkahti pahasti pakkaselle. Seuraavassa taulukossa esitetään nettomuutto vuosina 2000-2019 ikäryhmittäin.

Pyrin korostamaan nettomuuton suuntaa taulukossa vielä merkitsemällä negatiivisen muuttoliikkeen punaisella ja positiivisen vihreällä. Vaikka muuttoliike voidaan jakaa kausiin 2000-2009 ja 2010-2015 sekä 2016-2019, voidaan koko 2000-luvulta tunnistaa kaksi trendiä.

Ensimmäinen trendi on nuorten aikuisten ikäluokkien poismuutto. Vuonna 2019 nuorten aikuisten poismuutto kaksinkertaistui. Opiskelukaupungin maineestaan huolimatta Mikkelin kaupungin perälauta vuotaa nuoria aikuisia muualle Suomeen. Tilastojen puitteissa lienee rehellistä sanoa, että kaupungin pitovoima nuorten aikuisten keskuudessa on heikko. Muuttoliikkeen määrä on niin suuri, että on varsin yhdentekevää, vaikka muissa ikäluokissa positiivinen kehitys saataisiin kaksinkertaistettua, jos nuorten ikäluokkien pitovoimaongelmaa ei saada ratkaistua. Nuorten ikäluokkien muuttoalttius on kolminkertainen muihin ikäluokkiin verrattuna, joten nämä ikäryhmät reagoivat herkemmin esimerkiksi mainekuvan muutoksiin.

Toinen trendi vaikuttaa olevan yli 55-vuotiaiden tulomuutto. Ikäryhmittäin havaitaan vuosivaihtelua, mutta kaupungin tulevaisuuskuva – ehkä myös mainekuva – vaikuttaa olevan positiivisempi 55-74 -vuotiaiden keskuudessa.

Muuttoliike Mikkelistä suuntautuu pääsääntöisesti muihin kaupunkeihin. Erityisen huono kaupungille oli vuosi 2019, jolloin muuttoaalto Mikkelistä pois nähtiin lähes kaikissa ikäryhmissä. Seuraavassa taulukossa esitetään tulo- ja poismuuton top 10-kunnat vuonna 2019.

Kunta	Tulomuuttajien määrä	Poismuuttajien määrä
Helsinki	138	287
Jyväskylä	111	228
Tampere	74	166
Espoo	75	156
Kuopio	88	154
Lahti	67	125
Lappeenranta	77	122
Vantaa	95	106
Kouvola	*	67
Joensuu	*	67

(*Tulomuuton TOP 10-listalla Kouvola ja Joensuu jäävät Juvan ja Savonlinnan taakse. Vuonna 2019 Juvalta Mikkeliin muutti 70 asukasta ja Savonlinnasta Mikkeliin 67 asukasta. Myös muut seutukunnat ovat tulomuutossa hyvin edustettuina.)

Vaikka Mikkeli onkin muuttopositiivinen maahanmuuton osalta, ei maahanmuuton määrä toistaiseksi riitä kompensoimaan kotimaisen muuttoliikkeen tappiota. 

Edellä mainittujen kahden trendin seuraus on, että väestöpyramidi painottuu jatkuvasti korkeampia ikäluokkia kohden. Tähän ilmiöön pohjautuu myös Tilastokeskuksen tuottama Mikkelin kaupungin väestöennuste vuoteen 2040 saakka.

Tilastokeskuksen väestöennuste 2040

Tilastokeskus julkaisi vuonna 2019 uuden väestöennusteen Mikkelin kaupungista. Ennusteen mukaan kaupungin väestö vähenee 11 prosenttia vuoteen 2040 mennessä.

Ennustetta tutkiessa on huomattava, että ennuste on demografinen trendilaskelma. Ennusteessa otetaan huomioon kaikki väestönmuutoksen perussuureet: syntyvyys, kuolleisuus (ns. omavaraisuuslaskenta) ja muuttoliike. Laskennan peruste on kuitenkin ajatus siitä, mikä olisi kaupungin väestömäärä, jos viime vuosien väestönkehitys jatkuisi samanlaisena. Tämä osittain selittää, miksi Mikkelin kaupungin väestöennusteet ovat vuosina 2016-2019 vaikuttaneet jatkuvasti heikentyvän (kun väestön väheneminen ajanjaksolla kiihtyi). Seuraavassa kuvaajassa on Tilastokeskuksen väestöennuste 2040 saakka ikäluokittain.

Kuten nykyinen muuttoliikekin antaa ymmärtää, ennuste painottuu yli 75-vuotiaiden määrän kasvuun ja väestön vähenemiseen muissa ikäluokissa. On kuitenkin tärkeää huomata, että Tilastokeskuksen ennuste ei ole mikään itseään toteuttava ennuste, vaan yksinkertaisesti kääntämällä vuosina 2016-2019 voimistunutta muuttotrendiä positiivisempaan suuntaan Mikkelin kaupunki vaikuttaa myös pitkän ajan ennusteeseen positiivisesti. Toisaalta se kertoo, miten nykyisen tilanteen vallitessa väestönmuutos etenee.

Väestönmuutoksen talousvaikutus

Edellisessä artikkelissani ”Mistä Mikkelin työpaikat tulevat? Missä työpaikat ovat?” kävin läpi sitä, kuinka kunnan tulot muodostuvat. Jos katsotaan yksin muuttoliikettä ja väestönkehitystä, niin äkkinäinen vetäisi johtopäätöksen, että eihän tilanne kovin pahalta vaikuta: vuoteen 2040 mennessä kaupungin väkiluku laskee 5000 ihmisellä vajaaseen 48 000 asukkaaseen. Yksinkertaisella laskelmalla kaupungin olisi siis kehityksen jatkuessa nykyisellään skaalattava toimintojaan 11% pienemmän kaupungin tarpeisiin.

Taloudellinen todellisuus ei kuitenkaan toimi näin. Kuntaliiton mukaan Manner-Suomen 295 kunnan yhteenlasketut sosiaali- ja terveystoimen menot olivat vuonna 2018 keskimäärin 3327€ asukasta kohden. Tulot asukasta kohden Mikkelin kaupungissa olivat 7210€. Väestöpyramidin tasapainoinen kehitys on kunnan jatkuvuuden kannalta olennaista, sillä vaikka nuorten ikäluokkien tulokehitys on heikompaa, on näiden nettomaksuasema kunnan toiminnan jatkuvuuden kannalta edullisempi. Nuorten aikuisten ikäluokat maksavat siis enemmän veroja kuin käyttävät kunnan palveluja (puhutaan ns. nettomaksajista ja nettosaajista). Erityisesti sosiaali- ja terveysmenot kasvavat väestön ikääntyessä, kuten oheisesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kuvaajasta voi todeta. Kuvaaja on vuodelta 2011, jonka jälkeen menot ovat ymmärrettävästi kasvaneet.

Kukin voi itse arvioida taloustilanteen, joka syntyy, jos kaikki muut ikäluokat vähenevät keskimäärin 20% ja yli 74-vuotiaiden ikäluokka kasvaa 51%. On kuitenkin jälleen huomattava, että väestön ikääntyminen on valtakunnallinen ja länsimainen ilmiö. Sen sijaan Mikkelistä ulospäin suuntautuva nuorten aikuisten muuttoliike, joka tilannetta edelleen heikentää, on kaupungin omassa vaikutuspiirissä oleva ilmiö. Tulevaisuusinvestointina Mikkelin kaupungin pitovoiman kasvattaminen nuorten ikäluokkien silmissä vaikuttaisi täten hyvältä – ellei välttämättömältä – investoinnilta. Mitä tällaiset pitovoimainvestoinnit sitten ovat – nämä vastaukset on haettava kohderyhmältä itseltään. 

Suorasta kuntatalouden näkökulmasta reilun 200 asukkaan väheneminen vuositasolla ei vaikuta käänteentekevältä tilanteelta, mutta jatketaanpa tätä ajatusta hieman. Ajatellaan väestönmuutosta korkotuoton sisältävänä investointina, jossa jokainen asukas on Mikkelin kaupungille 7210€ arvoinen vuodessa (Mikkelin kaupungin vuosituotot / asukasmäärä). Kokenut sijoittaja tietää, että vaatimatonkin vuosituotto saattaa kahdenkymmenen vuoden aikajaksolla yllättää korkoa korolle -efektin vuoksi, kun joka vuosi muutos kertautuu ja korkovaikutuksen vuoksi voimistuu.

Väestömäärän negatiivisen muutoksen vuoksi Mikkelin kaupunki menettää tuloja. Lasketaan tämä tulonmenetys aina vuoteen 2040 saakka, joka edustaa rakennusinvestoinnin keskipitkää kuoletusaikaa. Seuraava esimerkki on laskettu sillä oletuksella, että Tilastokeskuksen ennuste toteutuisi täysimääräisenä ja maksujen taso kunnalle jäädytettäisiin. Alkamisvuodeksi on asetettu 2018. Tosiasiassahan Mikkelin kaupungin tulot eivät toistaiseksi ole vähentyneet, sillä väestön yleinen tulotaso on vastaavasti noussut. Toisaalta tämä tarkoittaa, että mikäli tulotason nousu ja väestönmuutokseen johtavat ikäluokitukset otettaisiin huomioon, olisi menetys vielä nyt kuvattuakin suurempi.

Taulukosta voi huomata, että pitkällä aikavälillä kertautuva negatiivinen väestönmuutos ja Tilastokeskuksen ennuste vie Mikkelin kaupungilta vuoteen 2040 mennessä yhteensä 460 miljoonaa euroa verotuloja. Edelleen taulukosta voisi vetää sen johtopäätöksen, että pitovoiman ylläpitäminen on myös taloudellisessa mielessä kaupungille äärimmäisen kannattava investointi. Työn tulos ei ehkäpä ole voitto, vaan vallitsevaa kehityssuuntaa pienempi tappio. Jos pitäisi asettaa vastakkain esimerkiksi 40 miljoonan euron rakennusinvestointi tai samankokoinen investointi pito- ja elinvoimanvoiman kehittämiseen, jolla neljäsosa väestönmuutoksesta (30-40% muuttoliikkeestä) taittuisi, olisi 20 vuoden aikana säilytetty 115 miljoonaa euroa kaupungin tuloja. Valinta on poliittinen päätös. Suomalaisten kaupunkien rahavirtoja tarkastelemalla itse arvioin, että erityisesti Seinäjoki, Porvoo, Lahti ja Tampere vaikuttavat tehneen tällaisia elinvoimapäätöksiä.  Odottavatko nuoret aikuiset asuinpaikaltaan sittenkin jotain muuta, kuin mitä heille on viime vuosina pyritty tarjoamaan?

Ajatuksia

Elinvoimatyön ja ylipäätään kunnan toiminnan jatkuvuuden näkökulmasta yksi osatekijä on väestörakenne ja tämän tasapainoisuus. Suomalaisessa yhteiskunnassa on lähdetty ajatuksesta, että tulevat sukupolvet jakavat edellisten sukupolvien ikääntymisestä aiheutuvia kustannuksia. Valinta edellyttää tasapainoista väestörakennetta. Tämä tasapainotustyö on investointikohde, joka on helppo unohtaa taka-alalle, mutta jonka vaikutuksia saatetaan nähdä yllättävänkin nopealla aikavälillä – kuten 2016-2019 negatiivinen muuttoaalto.

Huomioiden kertautuva vuosivaikutus, vuosien 2016-2019 negatiivinen muuttoaalto maksoi Mikkelin kaupungille menetettyinä tuloina vuoden 2018 tulotasolla neljän vuoden aikana keskimääräisen kuntalaisen arvolla mitattuna yhteensä 17,4 miljoonaa euroa verrattuna tilanteeseen, että muuttoliike olisi ollut tasapainossa (tilanne 2009-2015). Tosiasiassa muuttoliike maksoi enemmän, sillä poismuutto painottui eritoten työikäiseen väestöön.

Menetetty on menetetty – tätä ei enää takaisin saa. Tulevaisuutta varten on kuitenkin esittävä kysymys: kuinka paljon Mikkelin kaupunki on valmis panostamaan muuttoliikkeen suunnan korjaamiseen motiivinaan vähentää omia muuttoliikkeestä aiheutuvia tappioitaan? Lienee myöskin selvää, että tällaista lopputulosta ei voi ulkopuolelta ostaa, vaan kyseessä on sarja kaupungin omia tekoja ja päätöksiä, jotka vievät kurssia oikeaan suuntaan.

Edellä esitettyjen taulukoiden valossa on mielestäni perusteltua, että Mikkelin kaupunki toteuttaa laadukasta elinvoimatyötä ja sisällyttää muuttoliiketyön elinvoimatyöhönsä. Työn onnistumisen mittari on karun yksinkertainen – nettomuuton määrä. Omasta mielestäni tilastojen valossa työn ensisijaiseksi tavoitteeksi tulisi asettaa kaupungin pitovoiman parantaminen nuorten aikuisten (20-34v) keskuudessa. Näissä ikäryhmissä elinvoimatyön tuloksellisuus erityisesti mitataan – ja näissä ryhmissä ratkaistaan pitkälti Mikkelin kaupungin tulevaisuuskuva.

Kaupunkitaloustieteen keskeinen oletus on, että ihmiset hakeutuvat asumaan paikkaan, jossa heidän hyvinvointinsa on suurin (ns. ihmislähtöinen oletus). Nuorten pitovoiman ohella on aihetta selvittää, mitä Mikkelin pitovoimalle tapahtui vuosina 2016-2019, jotta vastaavaa kiihtyneestä muuttoliikkeestä johtuvaa, vähintään 17,4 miljoonan euron tulonmenetystä ei enää jatkossa aiheutuisi.

Jatkoa

Tämä kirjoitus on osa sarjaa, jota kirjoitetaan syksyn 2020 aikana. Seuraavassa kirjoituksessa ”Ihmisen arvo” käsittellään asukkaiden, opiskelijoiden ja yritysten tuottamaa arvoa kunnan elinvoiman näkökulmasta. Katso myös edellinen kirjoitus ”Mistä Mikkelin tulot tulevat? Missä työpaikat ovat?”.

Luettavaa ja vaikutteita

”Kuntien suorituskyky, politiikka ja johtaminen”, Loikkanen, Susiluoto & Funk, Yhdiskuntasuunnittelu 57/4
Avaa lähde verkossa

”Kaupungistuminen kiihtyy, säilyykö alueellinen tasapaino?”, Hannu Tervo, Kansantaloudellinen aikakauskirja 115. vsk. 2/2019
Avaa lähde verkossa

”Suomen kuntatalouden kehitys: miten tähän on tultu?”, Nivalainen & Loikkanen, Raportti Kuntien takauskeskukselle 18.6.2010
Avaa lähde verkossa

”Sustainable cities, human mobility and international migration”, United Nations, Commission on Population and Development, 2018
Avaa lähde verkossa

Mikkelin väestöennuste 2020-2040, Tilastokeskus, haettu 24.8.2020
Avaa lähde verkossa

Väestörakennetilasto, Tilastokeskus, haettu 20.8.2020
Avaa lähde verkossa

Muuttoliiketilasto, Tilastokeskus, haettu 20.8.2020
Avaa lähde verkossa