Valtion talousarviota vuodelle 2021 valmistellaan poikkeuksellisen haastavissa olosuhteissa. Koronaviruspandemia ei ole ohi, ja se tulee kuormittamaan kuntia, niiden taloutta ja sosiaali- ja terveydenhuoltoa vielä pitkään.

C21-kaupunginjohtajat pitävät huolestuttavana, että valtiovarainministeriön budjettiehdotus ei sisältänyt tukea kunnille koronasta aiheutuvien kustannusten hoitamiseen. On välttämätöntä, että hallitus kohdentaa ensi vuoden budjetissaan kunnille mittaluokaltaan ja painotuksiltaan vastaavan tukipaketin kuin kuluvana vuonna. Jo entuudestaan haastavassa kuntataloustilanteessa kunnat eivät voi yksin kantaa päävastuuta koronasta aiheutuvista kustannuksista. Tarve valtion tuelle on ilmeinen.

Tämänhetkisten arvioiden mukaan koronan heikentää kuntataloutta vuonna 2021 noin 1,7 miljardilla – lähes yhtä paljon kuin kuluvana vuonna. Vaikutukset näkyvät erityisesti verotuloissa, jotka laskevat pandemian johdosta huomattavasti. Kriisi vaikutuksineen näkyykin erityisesti suurissa kaupungeissa, joissa on enemmistö todetuista koronatartunnoista ja joihin rajoitus- ja sulkutoimenpiteet ovat vaikuttaneet kaikkein voimakkaimmin. Myös hoitovelka kasvaa huolestuttavasti ja perusterveydenhuollosta vastaavien kuntien ohella tulee tukea kohdentaa ensi vuonnakin suoraan sairaanhoitopiireille. Samoin tulee joukkoliikenteen järjestäjille kompensoida koronasta aiheutuvia lipputulomenetyksiä.

Onkin välttämätöntä, että hallitus lunastaa kehysriihen yhteydessä antamansa lupauksen korvata kunnille koronasta aiheutuvia menoja vaiheittain. Budjettiriihessä tarvitaan selkeä näkymä kunnille siitä, miten valtio tukee kuntia ensi vuonna. Vuoden 2021 kompensaatio ei voi jäädä vain lisätalousarvioiden varaan. Tuki tulee kohdentaa oikeudenmukaisesti aiheutuneiden tulomenetysten ja kustannusten suhteessa nimenomaisesti niille kunnille ja kaupungeille, joiden talouteen korona on iskenyt pahimmin. Esimerkiksi päätös yhteisöveron jako-osuuden korotuksen jatkamiseksi on keskeinen.

Myös yritysten maksuhelpotuksiin liittyvät kuluvan vuoden valtionosuuslisäykset tulee jättää perimättä takaisin. Valtion tulee lupaustensa mukaisesti korvata sekä kuluvan että ensi vuoden osalta täysimääräisesti myös ne merkittävät lisäkustannukset, jotka aiheutuvat valtion omista, ennakoimattomista, uusista päätöksistä. Näitä ovat niin maksisuosituksen toimeenpano kuin testauskapasiteetin lisääminen. Pitkäkestoinen kriisi aiheuttaa pitkäkestoisia vaikutuksia ja siksi valtion on varauduttava kustannusten korvaamiseen myös vuosien 2022 – 23 osalta.

Kuntatalouden pitkän aikavälin kestävyyden kannalta koronasta johtuvien välittömien kustannusten kompensoiminen ei kuitenkaan yksin riitä. Kuntatalouden tilanne on jo ennen koronaa ollut haasteellinen ja myös ensi vuonna kuntataloutta rasittavat useat muutkin tekijät, kuten muun muassa kasvavat kustannukset ja valtionosuuksien väheneminen.

C21-kaupunginjohtajat pitävät tämän vuoksi oleellisena, että kuntien menopaineita ei kehyskaudella kasvateta eikä kuntien tehtävien ja velvoitteiden määrää kokonaisuudessaan lisätä. Päinvastoin tulee julkisen sektorin menopaineita vähentää. On olemassa ilmeinen riski sille, että kaupungit eivät selviä velvoitteistaan eivätkä tulevista investoinneista ilman merkittäviä veronkorotuksia. Mikäli uudet tehtävät ja velvoitteet aiotaan vaikeassa taloustilanteessa kuitenkin toteuttaa, kustannukset tulee arvioida realistisesti ja korvata täysimääräisesti.

Huomio tulee entistä vahvemmin suunnata myös kriisistä palautumiseen. C21-kaupunginjohtajat muistuttavat, että tätä tukevat erityisesti sellaiset peruspalveluihin liittyvät palveluverkko- ja infrainvestoinnit, joilla on merkittäviä työllisyysvaikutuksia ja jotka samanaikaisesti edistävät kasvua, kilpailukykyä ja tukevat koko kansantalouden kannalta keskeisten kaupunkien säilymistä elinvoimaisina. Lisäpanostukset yritystukiin, työllisyyden hoitoon ja työllisyyspalveluiden kuntakokeiluihin ovat tärkeitä toimenpiteitä talouden elpymisen kannalta ja kaupunkien radikaalisti heikentyneen työllisyyden parantamiseksi.

C21-kaupunginjohtajien verkostoon kuuluvat Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Oulun, Turun, Jyväskylän, Lahden, Kuopion, Kouvolan, Porin, Joensuun, Lappeenrannan, Hämeenlinnan, Vaasan, Rovaniemen, Seinäjoen, Mikkelin, Kotkan, Salon ja Porvoon kaupunginjohtajat. Kaupunginjohtajien pysyvä verkosto vahvistaa kaupunkipoliittista keskustelua ja kaupunkien yhteistä edunvalvontaa.