”Viime keväästä olen tuntenut suurta sympatiaa yrittäjiä kohtaan omien kokemusteni pohjalta”, kymmenisen vuotta sitten oman yrityksensä lopettamaan joutunut mikkeliläinen Saara Isoaho sanoo.
Hän aloitti italialaisen vaateketjun itsenäisenä yrittäjänä perustaen ensin myymälän Mikkeliin vuonna 2006. Pakollisia investointeja olivat myymäläkalusteet ja tietojärjestelmät.
Myymälä ehti toimia kahdessa eri tilassa ennen kuin vuoden 2008 talouskriisi iski juuri, kun yritys odotti muuttoa Kauppakeskus Akseliin.
”Kun tuttava lopetti oman liikkeensä Kuopiossa, tein siitä kaupat syys-lokakuun vaihteessa, että ottaisin sen vastuulleni keväällä 2009. Kun kuuntelin uutisia lokakuun alussa, tajusin, että nyt alkoi taantuma. Kaupankäynti pysähtyi kuin seinään. Ihan kuin rahat olisivat loppuneet maailmasta.”
Isoahon myymälöitä hiljensivät myös toriparkkien rakennusprojektit molemmissa kaupungeissa. Mikkelissä väki sentään pääsi liikkumaan, mutta Kuopion keskustan hiljeneminen vei 30 prosenttia myynnistä.
”Siihen aikaan otettiin käyttöön myös alv-tilit ja maksukäytännöt muuttuivat niin, ettei arvonlisäverovelkaa saanut olla yhtään.”
Mallistojen ostoon hän ei tarvinnut lainaa, koska sesongin aikana pystyi lyhentämään malliston ostovelan pois myynneistä. Kulurakenne oli kuitenkin raskas. Työntekijöitä oli kymmenkunta, joista pääosa Kuopiossa.
”Pikkuhiljaa tilanne alkoi pahentua, jarrujen painaminen oli vaikeaa, kun ei ollut oikein mitään, mistä voisi tinkiä. Oli isot vuokra- ja palkkakulut, pankkilainaa ja ostovelkaa mallistosta. Sitten aloin jäädä jälkeen Italian mallistomaksuista. Ostot tehtiin aina yhdeksän kuukautta ennen sesonkia eli rahan joutui sijoittamaan varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi, jos syksy oli älyttömän lämmin, talvivaatteet myytiin vasta alennusmyynnissä. Suomessa on vielä vähän hassu alennusmyyntikulttuuri, kun kesä- ja talvivaatteet myydään alennuksella siinä vaiheessa, kun sesonki on parhaimmillaan.”
Yhtenä virheenä hän pitää nyt sitä, ettei jäänyt pieniin tiloihin, vaan meni kauppakeskusten kalliisiin tiloihin.
”Isoissa tiloissa on oltava henkilökuntaa. Vaikka kuinka eli kädestä suuhun, kulut olivat isot. Hiljaiset ajat syövät vaatebisneksessä nopeasti sen, mitä on kertynyt.”
Vuodet 2009-2010 olivat haastavia, ja mallistoista jäi paljon myytävää alennusmyyntiin.
”En ollut ylimitoittanut ostoja, mutta taantuma näkyi myynnissä. Iso lumipallo alkoi vieriä silloin 2010. Liikkeitä tekohengitettiin kuitenkin niin, että otettiin lisää lainaa. Samoihin aikoihin tuli vielä avioerokin. Vuonna 2011 Mikkelin päässä kaikki oli sovittu ja vuokranantajat tulivat paljon vastaan. Tajusin, että nyt loppuvat rahat. Vuonna 2011 tein päätöksen sulkea Mikkelin-liikkeen ja vuokranantajat tulivat siinä paljon vastaan.”
Italialaisketjun kanssa oli jo sovittu, että myös Kuopion-myymälä pyritään paketoimaan kauniisti, koska sen vuokrasopimusta ei voinut katkaista ennen vuoden 2011 loppua.
”Mikkelin myymälän sain ajettua alas hallitusti. Viikkoa ennen talvimalliston tuloa ketju ilmoitti, ettei lähetäkään Kuopioon enää tavaraa, vaan yli 200 000 euron ostovelka pitää maksaa heti. Minulle jäi käsiin tyhjä 200-neliöinen liiketila, jonka vuokra oli 11 000 euroa kuukaudessa. Ei sitä tilannetta edes tajunnut. Kaikki kaatui niin yllättäen, ettei siinä tilanteessa ehtinyt ajatella järkevästi tai pelata itselleen aikaa.”
Saara Isoaho miettii nyt, että hänen olisi kannattanut ostaa Italiaan maksetuilla rahoilla jokin erä tavaraa myytäväksi niin, että kuluja olisi saanut katettua. Paniikkinappulaa tuli painettua liian herkästi.
”Ymmärrän kyllä italialaisten tempun, mutta minulle ei jäänyt siinä vaihtoehtoja. Tiesin kyllä, että velkaa oli niin, ettei siinä hyvä heilunut, mutta kaiken myötä velkaannuin reippaasti lisää.”
Joka tapauksessa hän näkee nyt, että yritys olisi pitänyt lopettaa vuonna 2010, kun vaaran merkit näkyivät.
”Vinkkinä sanoisin muillekin, että kädet kannattaa nostaa pystyyn, kun tilanne vaatisi tosi isoa muutosta vaikka asiakkaiden käyttäytymisessä. Ei kannata ajatella, että kyllä tämä tästä joskus, kun vain yritän. Lisävelkaantuminen tulee tosi kalliiksi.”
Vuoden 2011 lopulla alkoivat muutkin velkojat herätä.
”Sieltä tuli Finnvera ja pankit syliin, kun oli pankki- ja vuokravakuuksia. Summa oli niin absurdi, että ajattelin, etten siitä selviä ikinä. Jäin aivan totaalisesti yksin, enkä tiennyt mistä pyytää apua. Kirjanpitäjäkään ei osannut kaikkea neuvoa. Ensimmäisenä hoidin kunnialla työntekijöiden palkat, siitä ei sieluni antanut periksi. Pankki oli joustavin ja sain onneksi lisälainaa, että selvisin vuokravakuuksista. Italiakin sentään puolitti velat. Oli sitä, tätä ja tota. Myin myös asuntoni pois lyhentääkseni velkoja. Oppirahoja jäi maksettavaksi yli 200 000 tuhatta, mutta en siis tehnyt konkurssia, koska siihen pesällä ei ollut varoja. Velkajärjestelyyn en lähtenyt, koska minulla oli henkilötakaajat. En ajanut firmaa hallitusti alas, mutta en myöskään missään vaiheessa menettänyt luottotietojani, vaan pyrin neuvottelemaan asiat.”
Suurin yllätys oli, että yrittäjällä ei ollut mitään työttömyysturvaa, kun hän ei ollut ymmärtänyt liittyä Yrittäjien työttömyyskassaan. Kymmeneen kuukauteen rahaa ei siis tullut mistään, ja se aika muistuu mieleen kaoottisena.
”Rahavaikeuksien kanssa taistellessa siinä kärsivät myös ihmissuhteet. Vertaistuki puuttui. Sitä ahdistui ja masentui. Olen elänyt tämän asian kanssa pian 10 vuotta, mutta nykyään asiat ovat hyvin. Olen ollut kahdeksan vuotta lääkealalla töissä, ja velkataakka on hallinnassa. Olen kiitollinen siitä, että minulla on vakituinen ja hyvä työ. Se tuo turvaa. Palkasta leijonanosa menee velkoihin, mutta summakin on enää viisinumeroinen. Aina on ollut ajatus, että kyllä minä tämän selätän, vaikka hinta on ollut kova.”
Korona-ajan hän näkee taloustaantumana, joka yllätti hänen kaltaisensa pienyrittäjät.
”Nyt voi mennä loistavia liikeideoita tämän takia pieleen, ja ihmiset velkaantuvat.”
Ennen yrittäjäksi ryhtymistä hän kävi yrittäjäkurssin. Vaikkei hän itse löytänytkään tiukassa tilanteessa apua, hän on huomannut, että onneksi nykyään yrittäjillä on paljon laajempi tuki- ja neuvontaverkosto ympärillään.
”En kadu yrittäjäksi ryhtymistä. Se oli mukavaa aikaa. Minulla oli huippukivat ihmiset töissä. Se aika opetti, mihin kaikkeen kykenen ja mistä kaikesta selviän. Minussa elää edelleen sisäinen yrittäjä. Voin vannoa, että palaan joskus yrittäjäksi, mutta jollekin toiselle alalle. Nostan hattua niille, joilla riittää rohkeutta lähteä näinäkin aikoina yrittäjiksi. Nyt syntyy varmasti erilaista yrittäjyyttä, jolla on tulevaisuutta.”
Saara Isoaho työskentelee nyt lääkealalla. Artikkeli on tuotettu osana Yritykset koronakriisin yli -hanketta, jota rahoittaa Etelä-Savon ELY-keskus.
Teksti ja media: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Yrittäjän tukipalvelut:
Yrittäjän tukiverkko -hanke on Etelä-Savon Yrittäjien hanke (syksyyn 2021 saakka) yhteistyössä Suomen Yrityskummien ja vakuutusyhtiö LähiTapiolan kanssa. Tukiverkon asiantuntija keskustelee, tukee yrittäjää sekä tarvittaessa ohjaa eteenpäin esim. kriisikeskukseen tai Talousapu-neuvontaan. Katso lisää: https://www.yrittajat.fi/etela-savon-yrittajat
Yrityskummit Etelä-Savo tarjoaa apua ja tukea mm. liiketoiminnan uudelleen suuntaamiseen ja tervehdyttämiseen. Katso lisää: https://www.yrityskummit.fi/fi/etela-savo
Yritys-Suomi Talousapu neuvontapalvelu auttaa talous- ja maksuvaikeuksissa olevia yrittäjiä normaalin puhelinmaksun hinnalla arkisin klo 9-16 numerossa 0295 024 880.
Suomen Yrittäjien neuvontapalvelu palvelee yrittäjäjärjestön jäseniä. Neuvonta kattaa myös maksukyvyttömyysasiat. Avoinna arkisin klo 8-20 numerossa 09 229 222.
Mikkelin seudun yritysten koronalinja palvelee yrityksiä koronapandemiasta johtuvissa asioissa. Tarjolla luottamuksellista apua ja neuvontaa arkisin klo 9-16 numerossa 010 340 3080.
Suomen Vertaisyrittäjät ry tarjoaa anonyymiä, luottamuksellista keskusteluapua yrittäjille päivystävästä puhelimesta 045 250 3366.
Mieli ry:n kriisipuhelin palvelee 24/7 numerossa 09 2525 0111. Keskusteluapua mm. yrityksen taloushuoliin ja selviämiseen liittyvissä asioissa.
Katso myös aiemmin tuotetut Sakari Brusilan ja Pirjo Taurun tarinat aiheesta.
