Mikkelissä sijaitsee useita valtakunnallisestikin merkittäviä muistiorganisaatioita sekä erikoismuseoita. Sotahistoriasta kertoo tiedekeskuksen keinoin Sodan ja Rauhan keskus Muisti. Perinteisemmät sotahistoriamuseot Jalkaväkimuseo ja Päämajamuseo uudistavat näyttelyitään täksi kesäksi.

Jalkaväkimuseon historia ulottuu 1960-luvun alkuun, kun Jalkaväen säätiö alkoi suunnitella museon perustamista Mikkeliin. Museo avattiin lopulta juhlallisesti Savon prikaatin vuosipäivää edeltävänä päivänä 12.6.1982. Avajaisissa esiteltiin yleisölle perusnäyttely.

Museo sijaitsee Mikkelin varuskunnan entisellä ns. vanhalla kasarmialueella kahdessa historiallisessa puurakennuksessa. Jalkaväkimuseon säätiön ylläpitämän museo säilyttää jalkaväen historiaa, perinteitä ja kulttuuria sekä välittää asiantuntijatietoa.

”Vielä 1990-luvullakin museossa saattoi olla vierailulla samana päivänä 4-5 veteraaniryhmää eri puolilta maata. 2000-luvun alussa kävijämäärät laskivat, mutta ovat siitä elpyneet. Historian suosituin näyttely on tähän mennessä ollut Nainen sodassa”, vuonna 2016 museonjohtajaksi tullut Markku Riittinen kertoo.

Ennen koronaa vuonna 2019 museossa vieraili peräti 11000 kävijää. Koronavuosina museo oli suljettuna vain kaksi kuukautta, mutta henkilökunta teki töitä koko ajan. Maanpuolustusjärjestöt tuovat omia ryhmiään edelleen museokäynneille.  Pandemiavuosina museon löysivät lapsiperheet ja erilaiset pien- ja koululaisryhmät. Nykyään museossa käykin kaikenikäisiä.

”Olemme ylpeästi vitriinimuseo. Meillä on esillä vanhoja esineitä ja kerromme niihin liittyviä tarinoita. Meillä on kirjanpidossa noin 2000 esinettä. Lisäksi meillä on käytännössä pysyvästi lainassa Puolustusvoimien Sotamuseolta noin 4000 esinettä. Lainoja on myös yksityisiltä ihmisiltä sekä muun muassa Turun museolta 40 vuoden laina-ajalla.”

Museota pyörittää Riittisen lisäksi FM, museoassistentti Riikka Sinokki, joka muun muassa suunnittelee ja toteuttaa yhteistyökumppaneiden kanssa digitaalisia ja toiminnallisia palveluita.

”Meillä on nykyään näyttelyissä digitaalisia elementtejä ja annamme kävijöiden kokeilla vaikkapa ekoaseen käyttöä. Lapset ja nuoret voivat vaikkapa värittää tietokoneella suojeluskuntamerkkejä. Meillä on myös vuoden 1918 tapahtumiin liittyvä sisällissotatesti.”

Museon pyörittämiseen osallistuu vuosittain myös yli 100 vapaaehtoista, joista moni on mukana pitkin vuotta. Museo työllistää myös suuren joukon harjoittelijoita oppilaitoksista.

Kokoelma karttuu lahjoituksista

Museo kertoo tarinaa suomalaisen jalkaväen historiasta Ruotsin vallan ajasta alkaen. Tällä hetkellä kokoelmia haluttaisiin kartuttaa erityisesti Ruotsin vallan aikaisilla esineillä sekä jääkäreiden varusteilla, mikä niistä joku haluaisi luopua.

”Meitä kiinnostavat erityisesti esineet, joiden tarina tunnetaan eli haluamme kertoa, kuka esineen on tehnyt, missä ja miten sitä on mahdollisesti käytetty. Esine on sitä arvokkaampi, mitä enemmän siitä tiedetään. Meillä on myös virallinen asekeräilijästatus. Myös aseista meitä kiinnostavat tällä hetkellä vain Ruotsin vallan aikaiset.”

Museo järjestää kuukausittain asiantuntijaluentoja, jotka vetävät 40-130 kuuntelijaa. Uutta on, että tilaisuuksia voi seurata verkon välityksellä suorana youtube-kanavalla ja myöhemmin niitä voi seurata tallenteina.

Jalkaväkimuseo liittyi vuonna viime vuonna osaksi digimuseo-verkostoa. Näyttelyihin on rakennettu digitaalisia ns. hot spot -pisteitä, joissa kävijä saa halutessaan lisätietoja esineistä teksteinä ja kuvina.

Museo sain eduskunnalta ns. joululahjarahaa 50 000 euroa, jolla toteutetaan Ihantalan taistelusta kertova uutuusnäyttely sekä jatketaan museon digitalisointia.

”Ihantalan taistelu saa oman huoneen, jossa teknologia mahdollistaa taistelun seuraamisen läheltä.”

Jalkaväkimuseo on mukana mittavassa Päämaja-hankkeessa, joka tutustuttaa matkailijaa laajasti alueen sotahistoriaan. Mikkeli on edelleen merkittävä kaupunki, sillä täällä toimii Maavoimien esikunta ja varuskunta, joka hallinnoi turvallisuus- ja puolustusjärjestelmiä.

Kävijälle tarjoutuu mahdollisuus päästä Mannerheimin jalanjäljille. Hän voi myös tutustua vaikkapa Karkialammen varuskunta-alueeseen, Porrassalmen taisteluun, Ristiinan Sotakkouluun ja lukuisiin museoihin.

”Mikkelissä on vuosikymmenten varrella suorittanut varusmiespalvelustaan kymmeniä tuhansia suomalaisia, joten pyrimme yhdessä tarjoamaan heille elämyksiä yön yli -reissuihin. Karkialammilla on mahdollista jopa yöpyä puolijoukkueteltassa ja entisistä kasarmin tuvista on tehty hostellihuoneita.”

Museo on mukana laajassa Päämaja-hankkeessa, joka kehittää Mikkelin seudun matkailua. Matkailun kehittäjille Riittisellä ja Sinokilla on yksi toive. Tarvittaisiin matkanjärjestäjiä palveleva toimija tai palvelu, joka räätälöisi toivotun palvelupaketin ja hoitaisi kaikki varaukset kohteisiin.

”Meiltä toivotaan ns. yhden luukun palvelupistettä meiltä, mutta siihen emme veny nykyhenkilökunnalla ja se edellyttäisi luvitusta. Palvelupaketeille olisi kysyntää. Maailmalla järjestetään vaikkapa sokkomatkoja. Mikkelissä voitaisiin tarjota Sotilas Savolaisen sokkomatkoja, joiden kohteet selviävät vasta matkalla. Myös varuskuntien perinneruokien varaan voisi rakentaa Maistuva matka -tarjontaa. Menussa voisi olla sotilaiden tuntemia ruokia, kuten piikkilankaestettä, vorsmackia tai vääpelin räkää.”

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen