Heinäsen yrittäjäpariskunta on kehittänyt vuosia monipuolista ja hyvin suosittua tuotevalikoimaa Mikkelin kauppahallissa toimivaan kahvilamyymäläänsä. Nyt he haluavat väljentää omaa ajankäyttöään ja etsivät yritystoiminnalleen jatkajaa

Pariskunta aloitti Mikkelin vanhassa kauppahallissa 26 vuotta sitten tarjoamalla täytettyjä patonkeja ja eväsleipiä asiakkaiden toivomin täyttein.

”Se oli aikansa uusi brändi. Meillä kävi 450 ihmistä päivässä, ja jono oli pitkä. Olimme markkinajohtaja.”

Ideana oli rekisteröidä Eväsherkku tuotemerkiksi ja perustaa franchising-ketju.

”Meillä olikin franchising-yrittäjiä Tampereella, Jyväskylässä ja Lahdessa. Suunnitelmissa oli kouluttaa yrittäjiä 15 eri yksikköön yhteistyössä silloisen Ely-keskuksen kanssa”, pitkän uran valtakunnallisen päivittäistavaraketjun johtotehtävissä ja Venäjän-kaupassa aikanaan tehnyt Raimo Heinänen kertoo.

Oma jatkojalostus synnytti tuoteperheitä

Yrittäjäpariskunta pyöritti alkuvuosina kahta yritystä. Kommandiittiyhtiö vastasi kahvila-myymälöistä kauppahallissa ja rautatieasemalla. Osakeyhtiölle ostettiin paikallinen leipomo ja kalakauppa, jolla oli toimintaa Etelä-Suomessa.

”Kehitimme jalostusta ja nykyaikaistimme toimintaa.”

Sittemmin yritys keskittyi tekemään itse ns. kypsän puolen kalatuotteet ja alihankkijalta ostettiin kylmäsavutuotteet. Kauppahallin tiloissa sijaitsekin kaksi keittiötä ja ravintolatila.

”Valmistamme paikan päällä tuotteita uunissa ja pannulla. Savustus hoidetaan muissa tiloissa ja jalostamme itse kaikki myymämme tuotteet. Toimitamme tuotteita myös ravintoloille ja aikoinaan toimitimme jalostettuja kalatuotteita myös Viking Linelle. Se tarkoitti käytännössä sitä, että joka päivä käsittelimme laivayhtiötä varten noin 500 kiloa kalaa.”

Lähiruoan puolestapuhuja

Heinäsen kalakauppa tunnetaan vahvana lähiruoan puolustajana. Kala ostetaan paikallisilta kalastajilta, jotka kalastavat lähialueen arvokalavesissä, kuten Saimaassa, Puulavedessä ja Kyyvedessä.

”Hankimme kalaa, joka on kasvanut makeissa, juomakelpoisissa vesissä. Asiakkaiden suosima kirjolohi kasvatetaan Puumalassa pääosin kasviproteiinia sisältävällä ja kotimaassa valmistetulla rehulla. Se pitää kalan rasvakoostumuksen ja maun erityisen hyvänä ja on ympäristöystävällistä.”

Kalatiskin lisäksi kauppahallin kahvilamyymälä vetää paljon ruokailijoita. Heille on tarjolla lounas- ja välipalatuotteita, kuten salaatteja, kalakeittoa sekä lämpimiä ruoka-annoksia. Ykköstuote on edelleen muikku. Sitä tarjoillaan lounasannoksissa ja myydään tiskistä tuoreena, savustettuna sekä erilaisissa mausteliemissä.

”Täksi kesäksi kehittelin tirrimuikkupaistoksen, joka on otettu hyvin vastaan. Meiltä löytyy myös tirriahventa ateriana tai mukaan ostettavaksi.”

Kalakukkojen suosio on siis edelleen vankka ja niitä tilataan pidempäänkin matkaan.

”Kalakukot ovat meille merkittävä artikkeli. Onpa kalakukkojamme tarjottu Kultarannan saunallakin.”

Heinästen kehittämät kalatuotteet tunnetaan hyvin Etelä-Suomessa. Yritys käykin Ruokamessuilla Helsingissä, Turussa ja Kauhajoella samoin kuin Silakkamessuilla.

”Helsingin kaupungille olemme toimittaneet makumuikkuja. Niitä meiltä löytyy 20 eri makua, joista suosituin on tällä hetkellä katajanmarja. Voimme myös toteuttaa asiakkaille toiveiden mukaan uusia makuja. Muikku on Euroopan halvin ruokakala. Sitä on helppo käsitellä ja sen ruodotkin pystyy kypsentämään pehmeiksi.”

Itse kehitettyihin kalatuotteisiin kuuluu myös kylmäsavustettu ilmakuivattu hauki, jolla on voitettu useita palkintojakin kalanjalostuskilpailuissa.

”Toimme ensimmäisenä Suomessa myyntiin kylmäsavustetun hauen. Se ilmakuivataan niin, että siitä tulee maukasta ja maitohappobakteerit pidentävät sen säilyvyysajan jopa kuukausiin. Presidentti Halosen kaudella ilmakuivattua haukeamme tarjottiin monissa tilaisuuksissa, ja se valittiin myös Helsingissä järjestetyn EU-huippukokouksen alkuruoaksi.”

Omaa uutta tuotekehitystä on myös lasipurkkeihin tehty suosittu kalasäilykesarja. Siihen kuuluvia tuotteita valmistetaan kuhasta, hauesta, muikuista ja lohesta eri makuvaihtoehtoina.

”Haluamme tehdä premium-tuotteita, joten emme ole lähteneet tekemään perinteisiä kalapurkkeja. Käytämmekin näissä uusissa säilyketuotteissa lasipurkkeja ja hyvin säilyvää etikkapohjaa tai rypsiöljyä, jotka voi hyödyntää myös ruoanlaitossa.”

Lähikalan käyttö voi kasvaa

Kalaraaka-aineesta ei ole pulaa Etelä-Savossa. Raimo Heinänen arvioi, että esimerkiksi muikun käytön voisi moninkertaistaa, jos kysyntää olisi.

Heinänen arvioi fileoineensa kalakauppiasvuosinaan noin miljoona kiloa kalaa. Muikkuja hän perkaa ja fileoi mielellään käsityönä, koska haluaa kalan maun ja rasvan säilyvän.

Heinäset ovat toimittaneet kalatuotteitaan myös erilaisiin tilaisuuksiin.

”Catering-puolella olisi suuret markkinat, jos sitä puolta haluttaisiin kasvattaa.”

Raimo Heinänen ideoi ja perusti Mikkelin kalamarkkinat yhdessä Lions Club Mikkeli Päämajan kanssa.

Kalayrittäjät etsivät innovatiivista jatkajaa

Heinäsen yrittäjäpariskunta etsii nyt jatkajaa työlleen, jotta saisivat väljennettyä omia aikataulujaan. Etsinnässä on yrittäjä, joka haluaa kehittää toimintaa eteenpäin.

”Olisi hienoa löytää yrittäjäpersoona, joka on elämänmyönteinen ja uskoo tulevaisuuteen. Yrittäjyys on hieno ammatti, jossa vain taivas on rajana. Olemme miettineet myös uudenlaista sukupolvenvaihdosta, joka olisi oppisopimuspohjainen. Mielelläni kouluttaisin jatkajayrittäjän”

Myynnissä on yrityksen liiketoiminta. Sen reseptiikka ja tuotevalikoima ovat laajat.

”Vuokrasopimus suositussa kauppahallissa on jatkuva. Asiakaskunta on vakiintunut ja kasvumahdollisuudet näyttävät hyviltä. Tekemisen raamit uudelle yrittäjälle ovat kunnossa.”

Vuodenkierron selkeät sesongit näkyvät kalakaupan arjessa: kolmen kuukauden kesäkausi sekä joulu ja muut monet juhlapyhät. Yrityksen verkkokaupassa voi tutustua tuotteisiin ja tehdä tilauksia, jotka toimitetaan sitten asiakkaille perille toiveiden mukaan.

Heinäset ovat vakuuttuneita, että kala on tulevaisuuden kasvuala. Heidän omakin liiketoimintansa on kasvussa.

”Tästä vuodesta tulee meille huippuvuosi. Myyntikehitys on ollut 20 prosenttia, mutta tuloskehitys sitäkin suurempi. Tuotteiden kysyntä kasvaa tasaisesti. Voidaan sanoa, että tästä tulee historiamme paras vuosi. Myös ulkomaalaisten asiakkaiden määrä täällä kauppahallissa on ollut selkeästi kasvussa.”

Yritys on vakiinnuttanut asemansa, ja yrityksen kalatuotteilla on hyvä ja edelleen kasvava maine.

”Vaimoni Päivi pitää huolen siitä, että myynnissä on aina hyvälaatuisia tuotteita. Hänestä näkyy, että hän on aina asiakkaan puolella.”

Heinäsillä nykyään käytössä oleviin kauppahallin tiloihin mahtuisi myös kalaravintola.

”Meillä oli aikanaan jo keittiömestarikin, mutta silloin hallissa ei ollut tarjolla riittäviä tiloja. Nyt käytössämme olevat tilat riittävät myös kalaravintolan pyörittämiseen.”

Jatkajalle yrittäjäpari lupaa kaiken tuen. Päivi Heinänen voi olla houkuteltavissa jatkamaan osa-aikaisena, ja Raimo Heinänen lupaa jakaa vuosien kokemuksensa alalta.

”Jos kalayrittäjyys kiinnostaa, kannattaa tulla käymään ja juttelemaan, niin päästään eteenpäin. Olemme avoimia jatkajan etsinnässä, emmekä peittele mitään. Ymmärrämme 30 vuoden yrittäjäkokemuksella yrittäjyyden kaikki puolet. Näemme, että tälle alalle tarvitaan hyviä yrittäjiä, ja että heillä on kaikki edellytykset menestyä. Toivon, että jatkaja veisi tätä asiaa eteenpäin ja olen valmis auttamaan siinä kaikin tavoin.”

Myös Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:ssä tunnetaan hyvin yritysten omistajanvaihdoksessa huomioitavat hyvin luottamuksellisetkin asiat.  Kehitysyhtiö tarjoaakin maksuttomia asiantuntijapalveluja niin yritysten ostoa harkitseville kuin myös yritysten myyjille. Vuosittain palveluja käyttävät monet kymmenet yritysten omistajanvaihdosasiakkaat ja yritykset vaihtavat sujuvasti omistusta.

D.O. Saimaa vauhdittaa lähiruoan kehittämistä

Etelä-Savossa on kehitetty maakunnan käyttöön D.O. Saimaa -alkuperämerkki, mikä näkyy myös Heinäsen kalakaupassa. Merkki takaa sen, että yritys myy läheltä löytyvistä raaka-aineista valmistamiaan ja kehittämiään tuotteita.

Raimo Heinänen uskoo lähiruokayrittäjien yhteistyöhön ja yhteiseen tuotekehitykseen. Hän on esimerkiksi ideoinut kylmäkonttien käyttöä.

”Kylmäkonttiin saisi kompaktisti rakennettua vaikka kylmäsavustusjärjestelmän, kunhan konttiin saadaan kiinteät vesi- ja sähköliittymät. Hinnaltaan yhden kontin käyttöönotto maksaisi vain pienen murto-osan siitä, mitä kiinteän rakennuksen rakentaminen maksaa. Tällä keinolla voitaisiin helposti lisätä vaikkapa catering-tilaisuuksien hoitamista. Jos käytössä olisi useita kylmäkontteja, niin silloin niissä voisi olla erilaisia toimintoja ja keittiötiloja. Uskon, että uudenlaisilla ajattelumalleilla voidaan kehittää kalan jalostustekniikkaa ja madaltaa kynnystä aloittaa, koska kustannukset jäävät hyvinkin mataliksi.”

Ainutlaatuinen on myös 110-vuotiassa rakennuksessa toimiva Mikkelin kauppahalli. Raimo Heinänen on toiminut myös Kauppahalliliiton puheenjohtajana.

”Täytyy muistaa, ettei meillä ole tässä maassa kuin seitsemän alkuperäistä kauppahallia jäljellä. Helsingissä halleja on kaksi ja sen lisäksi kauppahallit löytyvät vain Turusta, Tampereelta, Kuopiosta, Vaasasta ja täältä Mikkelistä. Sekin tekee kalakaupastamme erityisen. Aitoon kauppahalliin kuuluu monipuolinen kalakauppa.”

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen.

Etelä-Savon ELY-keskus myönsi marraskuun puolivälissä sähköisten vesijettien kehittäjäyritykselle rahoituksen suunnitella, rakentaa ja ottaa käyttöön sarjavalmistuslinja Mikkelissä.

Vesijettien kehitystyötä on tehty vauhdikkaasti Mikkelissä vuoden ajan, ja prototyyppiä on esitelty messuilla ja erilaisissa tapahtumissa. Sarjavalmistukseen tulevassa vesijetissä on uusi runko, jota pystytään varustelemaan eri käyttäjäryhmien tarpeisiin.

”Tavoitteenamme on noin 200 vesijetin valmistus vuodessa Mikkelissä. Teemme ensin GT-version eli viimeisen päälle varustellun kilpaversion. Sen pohjalle voidaan rakentaa myös eri käyttötarkoituksiin, kuten viranomaisille tai huvi- ja kalastuskäyttöön sopivia versioita”, Viva Jets Oy:n toimitusjohtaja Timo Kronqvist sanoo.

ELY-keskuksen tekemän noin kolmensadantuhannen euron rahoituspäätöksen turvin käynnistetään sarjavalmistuslinjan rakentaminen. Hankkeen omarahoitusosuus on saatu kokoon jo aiemmin.

Sähköisten vesijettien piensarjavalmistus alkaa Mikkelissä vuoden 2025 aikana, ja seuraavana vuonna tuotantokapasiteetti toimii täysillä.

Vesijettien rungot yritys teettää alihankkijoillaan, jotta se voi keskittyä omaan, sähköiseen liikkumiseen liittyvään erikoisosaamiseensa sekä vesijettien varusteluun, testaukseen ja huoltoon.

”Käynnistämme piensarjavalmistusta rauhallisesti miettien, mitä valmistamme itse ja minkä hankimme alihankkijoilta. Eri käyttötarkoituksiin valmistettaviin laitteisiin hyödynnämme erilaisia sähkömoottoreita ja -akustoja sekä erikoiskomponentteja. Hyödynnämme Mikkelin sähköisen klusterin palveluita tuotannossamme.”

Yrityksellä on meneillään myös erillinen tuotekehityshanke, jossa kehitetään laitteen seuraavaa versiota, ja sille haetaan CE-merkintä, joka kertoo siitä, että tuote täyttää EU:n direktiivien ja asetusten vaatimukset.

Kun jettien valmistus pyörii täysillä, yritys työllistää Mikkelissä puolenkymmentä osaajaa.

Ennakkotilaukset kiinnostavat

Sähköisistä vesijeteistä on tehty jo noin 50 ennakkotilausta.

”Keräämme edelleen ennakkotilauksia kiinnostuneilta. Kevään aikana alamme myydä heille laitteita, kun toimitusajat vahvistuvat”, toimitusjohtaja Kronqvist kuvaa.

Kesällä 2025 yritys osallistuu messuille Monacossa ja seuraavana vuonna Düsseldorfissa Saksassa. Messuja hyödynnetään tilaisuutena esitellä tuotteet suurelle yleisölle.

”Ennakkotilauksen tehneitä kutsumme Mikkeliin tutustumaan laitteisiin. Haemme myös rahoitusta vauhdittamaan markkinointia ja myyntiä ulkomaille, missä päämarkkinamme ovat.”

Nimekkäitä sijoittajia mukana

Entinen Formula 1 -kuljettaja Mika Salo lähti jo alkuvaiheessa mukaan sijoittajaksi ja brändilähettilääksi. Toinen nimekkäistä brändilähettiläistä ja sijoittajista on jääkiekkovaikuttaja ja entinen pelaaja Jarmo Kekäläinen.

”Brändilähettiläillämme on hyvät kansainväliset verkostot, joiden kautta kuulemme vesijeteistä kiinnostuneista kohderyhmistä. Olemme erittäin tyytyväisiä, että meillä on nyt paikallisia tukijoita ja sijoittajia tulossa mukaan. Kerromme mielellämme sijoittamisesta kiinnostuneille tahoille lisää yhteistyömahdollisuuksista.”

Mikkeliin syntyi kevyen sähköisen liikkumisen klusteri

Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy on koonnut Mikkeliin valtakunnallisen kevyen sähköisen liikkumisen klusterin.

Viva Jets Oy:n lisäksi klusteriin kuuluvat muun muassa sähköisten akustojen tuotantolinjan Mikkeliin tehnyt Aurora Powertrains, sähköveneitä kehittävä Valkama Watercrafts ja liikuteltavan DC-pikalatausaseman kehittänyt AMS Corporation. Mukana ovat myös eLyly-lumiskootterin kehittäjät.

Maan ensimmäisen sähköisen kevyen liikkumisen klusterin kokoajana on toiminut projektipäällikkö Marjo Niittuaho-Nastolin, joka on kehittämishankkeen avulla tukenut yrityksiä rahoituksen haussa, markkinoinnissa ja kansainvälistymisessä.

Klusteri ottaa mukaan uusia, sähköiseen kevyeen liikkumiseen tuotteita ja palveluita kehittäviä yrityksiä. Hanke päättyy heinäkuun lopussa 2025.

Sähköisen liikkumisen klusteri -hanke edistää yritysten, oppilaitosten, tutkimusyhteisön ja julkisorganisaatioiden välistä yhteistyötä. Hanketta osarahoittaa Euroopan Unionin Aluekehitysrahasto, rahoituksen myöntänyt viranomainen on Etelä-Savon ELY-keskus.

 

Lisätietoja:

Viva Jets Oy, toimitusjohtaja Timo Kronqvist, puh. 044 597 0609, sposti: timo.kronqvist(at)vivaelectricjets.com

Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy, kehityspäällikkö Marjo Niittuaho-Nastolin, puh. 0440 361 615, sposti: marjo.niittuaho-nastolin(at)mikseimikkeli.fi

Tässä juttusarjassa esittelemme Mikkeliin sijoittuneita yrityksiä. Misawa Homes of Finlandin saha on toiminut Mikkelissä vuodesta 1994. Mikkeliin sijoittumisessa ratkaisivat tehokas energian saanti sahalaitokselle, laadukkaat luonnonvarat ja kaupungin johdon aktiivisuus. 

Misawa Homes of Finlandin saha Mikkelin Pursialassa on mikkeliläisittäin ja myös koko valtakunnan mittakaavassa harvinainen yritys.

Sahalla valmistetaan puutavaraa suomalaisesta kuusesta. Koko tuotanto, joka on pääasiassa erikoismittaista lankkua, viedään Japaniin jatkojalostettavaksi liimapuuksi, ja sitä käytetään pääosin Misawa Homes -yrityksen rakentamien pientalojen rungoissa.

Misawan saha perustettiin Mikkeliin vuonna 1994. Se oli aikanaan toinen japanilainen yhtiö Suomessa.

Toimitusjohtaja Hitoshi Hayashin mukaan yhtiö päätyi aikoinaan etsimään paikkaa sahalle Suomesta, sillä se ei saanut tarvitsemaansa laatua toimittajiltaan Pohjois-Amerikasta ja Kanadasta.

– Toimimme aiemmin Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta tuolloin siellä oli epävakaat markkinat ja myös puutavaran hinta nousi. Tutkimme eri alueita, joilla voisimme toimia. Suomessa markkinoiden riski oli pienempi ja tarjolla oli laadukasta ja tasalaatuista puutavaraa, Hayashi sanoo.

Laadukkaan puun lisäksi sekin puolsi Suomeen tuloa, että puun korjuuketju oli tehokas ja puuta osattiin Suomessa käsitellä.

Misawa Homes of Finlandin tehdaspäällikkö Pasi Lähdelahti muistelee, että iso tekijä Misawan sijoittumisessa Mikkeliin 1990-luvulla oli se, että silloinen kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta ja apulaiskaupunginjohtaja Eero Kaitainen olivat yhtiön suuntaan aktiivisia.

– Mikkelissä tehtiin aktiivisesti töitä, jotta sahalle löytyisi hyvä paikka, Lähdelahti sanoo.

Paikka löytyi Pursialasta, jossa samalla paikalla oli aiemminkin sijainnut vanha saha, ja uuden sahan tarvitsema infrastruktuuri tontille kulkevine ratoineen oli valmiina.

Energiaa viereiseltä laitokselta, puumassaa energiaksi

Kolme merkittävää seikkaa ratkaisi Mikkeliin sijoittumisen.

Yksi tärkeimmistä syistä on yhteistyö Etelä-Savon Energian (Ese) kanssa, josta on ollut molemmille yhtiöille hyötyä. Misawa Homesin saha sijaitsee aivan Esen lämpölaitoksen vieressä.

– Käytämme Eseltä saatavaa sähkö- ja lämpöenergiaa, ja myymme meiltä puumassaa ja sahanpurua energiaksi Eselle, Hitoshi Hayashi kertoo.

Esen laitoksesta kulkee sahalle rakennettu putki, jota pitkin energia kulkee. Vastineeksi Misawa tuottaa puumassallaan noin 8–10 prosenttia Mikkelin lämpöenergiasta.

Toinen syy, jonka vuoksi Misawa halusi Mikkeliin, olivat luonnonvarat.

– 1990-luvulla kuusitukkia oli meilläpäin hyvin tarjolla, Pasi Lähdelahti sanoo.

Suomalaisen kuusen veroista ei kasva monessa paikassa maailmassa, ja Mikkelin ympäristössä sitä on ollut hyvin saatavilla.

Luonnonvaroista huolehtiminen on Misawalle erityisen tärkeää. Yhtiössä on ollut jo vuosien ajan tapana käydä istuttamassa puita Etelä-Savon metsiin yhdessä asiakkaidensa kanssa.

Kolmas ratkaiseva asia oli Mikkelin sijainti Suomen kartalla. Lähin merisatama on suhteellisen lähellä kaupunkia: Mikkelistä on vain noin 150 kilometrin matka Kotkan satamaan, jonne kuljetusliike vie valmiin puutavaran ja josta se lähtee aluksella merta pitkin ensin Saksaan ja sitten Japaniin.

Samat kolme syytä tuovat Misawa Homesille hyötyjä, joiden vuoksi sen kannattaa toimia Mikkelissä edelleen.

– Pystymme tuottamaan puutavaraa tehokkaasti ja tiukkojen laatuvaatimusten mukaisesti. Eteläsavolainen kuusi on vahvaa ja tasalaatuista, apulaisjohtaja Kengo Ara kehuu.

70 000 kuutiota puutavaraa Japaniin

Misawa Homes -yrityksellä on Japanissa seitsemän talotehdasta. Yritys on osa isoa Toyota-konsernia, johon kuuluvat muun muassa teräsvalmistaja, kuljetusyritys, vakuutusyhtiö ja tietokonepeliyritys.

Mikkelissä sahan tuotannon läpi kulkee keskimäärin 17 täysperävaunullisen rekan puumäärä vuorokaudessa. Kuusitukit lajitellaan ja sahataan erikoismittoihin. Laudat pinotaan, kuivataan puutavarakuivaamoissa Esen voimalaitoksen tuottamalla lämmöllä ja paketoidaan ennen kuljetusta Kotkaan ja siitä eteenpäin.

Erikoismittoihin sahattua lautaa käytetään Japanissa pääasiassa japanilaisten pientalojen rakentamiseen. Eteläsavolainen kuusi päätyy yleensä talon runkoelementteihin, joko lattioihin, seiniin tai kattoon piiloon verhoiltuna.

– Sahatavaraa käytetään jonkin verran myös laivojen rakentamisessa, Hayashi sanoo.

Misawa Homes of Finlandin toiminta on ollut pitkään hyvin vakaata. Kengo Ara esittelee yhtiön lukemia vuodelta 2022: tuolloin Mikkelin sahalta vietiin kaikkiaan 70 000 kuutiota puutavaraa Japaniin ja yhtiön liikevaihto oli reilut 21 miljoonaa euroa. Viime vuosina liikevaihto on ollut 22–24 miljoonaa euroa ja liikevoittoprosentti muutaman prosentin luokkaa.

Maaliskuussa neljä viikkoa kestäneet poliittiset lakot vaikuttivat kuitenkin myös Misawan sahan tuotantoon. Lakon takia tavaraa ei saatu lähtemään eteenpäin, varastot täyttyivät ja tuotanto jouduttiin keskeyttämään. Tuotannon henkilökunta jouduttiin jalkauttamaan huhtikuun alussa.

Työvoiman löytäminen melko haastavaa

Työntekijöitä Misawan sahalla on ollut perustamisesta lähtien keskimäärin 35. Suurimmillaan työntekijöiden määrä oli vuonna 1997, kun sahalla siirryttiin kahteen vuoroon ja työntekijöitä oli 40.

Tällä hetkellä sahalla on työntekijöitä noin 37. Kaksi johtajaa on työkomennuksella Japanista, muu henkilökunta tulee lähempää, Mikkelistä ja lähialueilta.

Pasi Lähdelahti tunnustaa, että Mikkeliin on melko haastavaa löytää työvoimaa.

– Nuoremmissa työntekijöissä vaihtuvuus on isompaa. Kun vanhempia työntekijöitä jää eläkkeelle, uutta yhtä pysyvää työvoimaa on haastavampaa löytää tilalle.

Misawa on käyttänyt rekrytoinneissa henkilövuokrausfirmaa, josta työntekijöitä on ollut ensin vuokralla ja sitten otettu vakituiseksi.

Tällä hetkellä sahalla ei ole virallisesti avoimia työpaikkoja, mutta jos sopivia tekijöitä löytyisi, yksi palkattaisiin heti huolto- ja kunnossapitotehtäviin.

– Tehtävässä tarvitaan erikoistaitoja, joita ei ole ihan kenellä tahansa, Pasi Lähdelahti sanoo.

Mikkelissä ei ole tällä hetkellä sahateollisuuden koulutusta, eikä Misawalla ole koettu tarpeelliseksi tehdä yhteistyötä mikkeliläisten oppilaitosten kanssa muulla tavoin.

Myös yhteistyö kaupungin kanssa on ollut melko vähäistä, sillä yhtiö on toiminut vakaasti eikä esimerkiksi isoja laajentumisia ole suunnitteilla. Misawalla ollaan silti erityisen ylpeitä yrityspalkinnosta, jonka Mikkelin kaupunki myönsi yhtiölle vuonna 2018.

– Juhlimme syksyllä 30-vuotisjuhliamme, ja kaupunginjohtaja on kutsuttu juhliin, Hitoshi Hayashi sanoo.

Seuraavien vuosien haasteena löytää uusia asiakkaita

Misawan tulevaisuus Mikkelissä näyttää melko pysyvältä. Tulevaisuudessa on kuitenkin isoja kysymysmerkkejä.

– Japani ikääntyy ja uuden rakentaminen vähenee, eli myös tilaukset meiltä vähenevät. Tämä on meille melko iso ongelma. Seuraavien 30 vuoden haasteena onkin löytää uusia asiakkaita, sanoo toimitusjohtaja Hitoshi Hayashi.

– Yhtiön johtaja kuitenkin tykkää todella paljon Misawan Mikkelin-yksiköstä ja haluaa säilyttää sen, hän lisää.

Hayashin mukaan esimerkiksi Yhdysvallat ja Australia ovat potentiaalisia maita, joista voisi olla mahdollista löytää uusia asiakasyrityksiä.

Talonrakennusala on kasvussa myös Iso-Britanniassa, jossa Hayashi on hiljattain käynyt työmatkalla markkinoimassa laadukasta suomalaista puutavaraa.

 

Teksti: Elina Jäntti

Kuvat: Saku Niilo-Rämä

 

Mikkelissä sijaitsee useita valtakunnallisestikin merkittäviä muistiorganisaatioita sekä erikoismuseoita. Sotahistoriasta kertoo tiedekeskuksen keinoin Sodan ja Rauhan keskus Muisti. Perinteisemmät sotahistoriamuseot Jalkaväkimuseo ja Päämajamuseo uudistavat näyttelyitään täksi kesäksi.

Jalkaväkimuseon historia ulottuu 1960-luvun alkuun, kun Jalkaväen säätiö alkoi suunnitella museon perustamista Mikkeliin. Museo avattiin lopulta juhlallisesti Savon prikaatin vuosipäivää edeltävänä päivänä 12.6.1982. Avajaisissa esiteltiin yleisölle perusnäyttely.

Museo sijaitsee Mikkelin varuskunnan entisellä ns. vanhalla kasarmialueella kahdessa historiallisessa puurakennuksessa. Jalkaväkimuseon säätiön ylläpitämän museo säilyttää jalkaväen historiaa, perinteitä ja kulttuuria sekä välittää asiantuntijatietoa.

”Vielä 1990-luvullakin museossa saattoi olla vierailulla samana päivänä 4-5 veteraaniryhmää eri puolilta maata. 2000-luvun alussa kävijämäärät laskivat, mutta ovat siitä elpyneet. Historian suosituin näyttely on tähän mennessä ollut Nainen sodassa”, vuonna 2016 museonjohtajaksi tullut Markku Riittinen kertoo.

Ennen koronaa vuonna 2019 museossa vieraili peräti 11000 kävijää. Koronavuosina museo oli suljettuna vain kaksi kuukautta, mutta henkilökunta teki töitä koko ajan. Maanpuolustusjärjestöt tuovat omia ryhmiään edelleen museokäynneille.  Pandemiavuosina museon löysivät lapsiperheet ja erilaiset pien- ja koululaisryhmät. Nykyään museossa käykin kaikenikäisiä.

”Olemme ylpeästi vitriinimuseo. Meillä on esillä vanhoja esineitä ja kerromme niihin liittyviä tarinoita. Meillä on kirjanpidossa noin 2000 esinettä. Lisäksi meillä on käytännössä pysyvästi lainassa Puolustusvoimien Sotamuseolta noin 4000 esinettä. Lainoja on myös yksityisiltä ihmisiltä sekä muun muassa Turun museolta 40 vuoden laina-ajalla.”

Museota pyörittää Riittisen lisäksi FM, museoassistentti Riikka Sinokki, joka muun muassa suunnittelee ja toteuttaa yhteistyökumppaneiden kanssa digitaalisia ja toiminnallisia palveluita.

”Meillä on nykyään näyttelyissä digitaalisia elementtejä ja annamme kävijöiden kokeilla vaikkapa ekoaseen käyttöä. Lapset ja nuoret voivat vaikkapa värittää tietokoneella suojeluskuntamerkkejä. Meillä on myös vuoden 1918 tapahtumiin liittyvä sisällissotatesti.”

Museon pyörittämiseen osallistuu vuosittain myös yli 100 vapaaehtoista, joista moni on mukana pitkin vuotta. Museo työllistää myös suuren joukon harjoittelijoita oppilaitoksista.

Kokoelma karttuu lahjoituksista

Museo kertoo tarinaa suomalaisen jalkaväen historiasta Ruotsin vallan ajasta alkaen. Tällä hetkellä kokoelmia haluttaisiin kartuttaa erityisesti Ruotsin vallan aikaisilla esineillä sekä jääkäreiden varusteilla, mikä niistä joku haluaisi luopua.

”Meitä kiinnostavat erityisesti esineet, joiden tarina tunnetaan eli haluamme kertoa, kuka esineen on tehnyt, missä ja miten sitä on mahdollisesti käytetty. Esine on sitä arvokkaampi, mitä enemmän siitä tiedetään. Meillä on myös virallinen asekeräilijästatus. Myös aseista meitä kiinnostavat tällä hetkellä vain Ruotsin vallan aikaiset.”

Museo järjestää kuukausittain asiantuntijaluentoja, jotka vetävät 40-130 kuuntelijaa. Uutta on, että tilaisuuksia voi seurata verkon välityksellä suorana youtube-kanavalla ja myöhemmin niitä voi seurata tallenteina.

Jalkaväkimuseo liittyi vuonna viime vuonna osaksi digimuseo-verkostoa. Näyttelyihin on rakennettu digitaalisia ns. hot spot -pisteitä, joissa kävijä saa halutessaan lisätietoja esineistä teksteinä ja kuvina.

Museo sain eduskunnalta ns. joululahjarahaa 50 000 euroa, jolla toteutetaan Ihantalan taistelusta kertova uutuusnäyttely sekä jatketaan museon digitalisointia.

”Ihantalan taistelu saa oman huoneen, jossa teknologia mahdollistaa taistelun seuraamisen läheltä.”

Jalkaväkimuseo on mukana mittavassa Päämaja-hankkeessa, joka tutustuttaa matkailijaa laajasti alueen sotahistoriaan. Mikkeli on edelleen merkittävä kaupunki, sillä täällä toimii Maavoimien esikunta ja varuskunta, joka hallinnoi turvallisuus- ja puolustusjärjestelmiä.

Kävijälle tarjoutuu mahdollisuus päästä Mannerheimin jalanjäljille. Hän voi myös tutustua vaikkapa Karkialammen varuskunta-alueeseen, Porrassalmen taisteluun, Ristiinan Sotakkouluun ja lukuisiin museoihin.

”Mikkelissä on vuosikymmenten varrella suorittanut varusmiespalvelustaan kymmeniä tuhansia suomalaisia, joten pyrimme yhdessä tarjoamaan heille elämyksiä yön yli -reissuihin. Karkialammilla on mahdollista jopa yöpyä puolijoukkueteltassa ja entisistä kasarmin tuvista on tehty hostellihuoneita.”

Museo on mukana laajassa Päämaja-hankkeessa, joka kehittää Mikkelin seudun matkailua. Matkailun kehittäjille Riittisellä ja Sinokilla on yksi toive. Tarvittaisiin matkanjärjestäjiä palveleva toimija tai palvelu, joka räätälöisi toivotun palvelupaketin ja hoitaisi kaikki varaukset kohteisiin.

”Meiltä toivotaan ns. yhden luukun palvelupistettä meiltä, mutta siihen emme veny nykyhenkilökunnalla ja se edellyttäisi luvitusta. Palvelupaketeille olisi kysyntää. Maailmalla järjestetään vaikkapa sokkomatkoja. Mikkelissä voitaisiin tarjota Sotilas Savolaisen sokkomatkoja, joiden kohteet selviävät vasta matkalla. Myös varuskuntien perinneruokien varaan voisi rakentaa Maistuva matka -tarjontaa. Menussa voisi olla sotilaiden tuntemia ruokia, kuten piikkilankaestettä, vorsmackia tai vääpelin räkää.”

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Talkooporukka voi olla tyytyväinen. Vasemmalta Jouko Nousiainen, Markku Tuominen, Erkki Rantalainen, Kirsi Olkkonen, Veikko Lampinen, Seppo Puhakka, Merja Pönniö ja Seppo Anttalainen. 

Maan parhaiten säilynyttä, Ruotsin vallan aikana Ristiinaan rakennettua everstinvirkataloa on entisöity kunnianhimoisesti kymmenisen vuotta. Kesällä 2025 ovet avautuvat myös matkailijoille.

Valtakunnallisestikin merkittävä kulttuurihistoriallinen rakennus, Brahelinnan everstinvirkatalo, valmistui honkahirsistä vuonna 1739 upseerien käyttöön. Lähellä Ristiinan kirkkoa sijaitsevan puurakennuksen kaltaisia rakennettiin Suomeen 1730-luvulla kymmenkunta. Nykyään niitä on jäljellä kaksi.

Savon prikaatin komentaja, eversti Georg Magnus Sprengtporten perusti omalla kustannuksellaan virkataloonsa säätyläisperheiden pojille tarkoitetun sisäoppilaitoksen, ”sotakoulun” vuonna 1777.  Opettajiksi hän määräsi joukko-osastonsa etevimmät upseerit. Suomalainen upseerikoulutus sai alkunsa Ristiinassa. Oppilaat olivat 13-14 -vuotiaita aatelisperheiden poikia. Sprengtporten otti oppilaitaan mukaansa virkamatkoille jopa Tukholmaan asti.

Sprengtporten aloitti Ristiinassa nykymuotoisen, maastossa tapahtuvan jalkaväen taistelukoulutuksen.  Hän myös kehitti ja opetti maastokartoitusta, eli karttoja alettiin hyödyntää sodankäynnissä, vierailijaryhmiä sotakoululla vetävä Jouko Nousiainen kertoo.

Sprengtportenin kausi Ristiinassa jäi nelivuotiseksi hänen riitaannuttuaan kuninkaan kanssa. Sotakoulu sijaitsi vain 10 kilometrin päässä silloisesta Venäjän rajasta ja muodosti etuvartion Venäjää vastaan. Koulusta kehittyi myös kulttuurin kehto, jossa kävi suomalaisia ja ruotsalaisia kulttuuripersoonia. Vuosien varrella pihapiirissä oli jopa 30-40 rakennusta.

Paikalliset pitivät everstinvirkataloa linnana sen koon ja isojen ikkunapintojen takia. Heidän omissa asumuksissaan ei juuri ollut ikkunoita eikä savupiippuakaan.

”Ristiinan vanha sotakoulu on nyt entisöity mahdollisimman alkuperäiseen kuntoon vanhaa kunnioittaen”, rakennustalkoissa tiiviisti mukana ollut Jaakko Syrjäläinen kuvaa.

Talo entisöitiin monipuoliseksi pitäjätaloksi

Vuonna 1799 sotakoulun rakennus siirrettiin kauemmaksi tiestä nykyiselle paikalleen. Siinä se on toiminut nimismiehen kansliana ja virka-asuntona, emäntäkouluna, kansalaisopistona ja päiväkotina.

Kun Ristiinan kunta liitettiin osaksi Mikkelin kaupunkia vuonna 2013, ristiinalaiset alkoivat ideoida vanhasta sotakoulusta pitäjätaloa, jossa yhdistykset voisivat toimia. Maininta vanhan sotakoulun kunnostuksesta saatiin mukaan kuntaliitossopimukseen.

”Haluamme tästä elinvoimatekijän, talon, joka elää. Paikkaan liittyy kiinnostavaa sota- ja kulttuurihistoriaa. Täällä kävi jo alkuvuosina ulkomaisia upseereita seuraamassa opetusta. Nykyään talon ohi kulkee matkailijoita Astuvansalmelle ja kalliomaalauksille, joten on luontevaa perustaa tänne kalliotaiteeseen liittyvä opastuskeskus”, Nousiainen kertoo.

Parhaillaan kartoitetaan vuoden kuluttua avattavaan taloon tulevia palveluja. Kalliotaidekeskukselle on varattu kaksi huonetta. Sprengtportenin työhuone entisöitiin alkuperäiselle paikalleen. Talosta löytyy moderni keittiö sekä erilaisiin tilaisuuksiin ja etätöihin sopivia tiloja.

Sotakoulu on mukana laajassa matkailua kehittävässä Päämaja-hankkeessa, joka tuo esille Mikkelin seudun historiallisia kohteita matkailijoille.

”Ristiinan lähistöllä on käyty maamme historian kannalta merkittäviä taisteluita. Täytyy myös muistaa, että itsenäisyysjulistusta kirjoitettiin lähellä Astuvansalmea, Kallioniemessä, senaattori Emil Nestori Setälän kesäpaikassa. Ruralia-instituutti on kehittänyt myös Sprengtporten-virtuaalimuseon verkkoon”, Nousiainen kertoo.

Sotakoulun entisöintitalkoissa mukana olleen paikallisen pursiseuran jäsenet ovat olleet vuosien varrella mukana järjestämässä kuljetuksia Astuvansalmen kalliomaalauksille.

”Kuningas Kustaa kolmannen aikaan Ristiina oli laivastoasema, joten purjehduksellakin on täällä pitkät perinteet”, Syrjäläinen kertoo. 1770-luvulla Ristiinaa piti kotisatamanaan kuninkaallisena sisämaalaivaston tykkijollia.

Tuhansien talkootuntien talo

Talkoot käynnistyivät joulukuussa 2015 Mikkelin kaupungin tuella. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijat julkaisivat parin vuoden kuluttua Ristiinan Brahelinna eilen, tänään, huomenna -raportin everstinvirkatalon rakennushistoriasta, inventoinnista ja käyttösuunnitelmasta.

”Halusimme, että tästä hankkeesta syntyy pysyvä lopputulos. Jälki, joka näkyy seuraavat 100 vuotta”, yksi hankkeen puuhamiehistä, Markku Tuominen, kuvaa.

Talkooporukka on pysynyt sitkeästi koossa vuosikymmenen. Aluksi avattiin lattia mullalle ja poistettiin jätemaa ja kivet kellarista. Rakennuksen kattoparrut olivat notkollaan kymmenisen senttiä, joten myös laipio avattiin. Vintiltä poistettiin valtavat määrät multaeristettä.

”Talkooporukka on saanut tunnustusta kaupungiltakin, että onpa onnistunut toteutus. Taustalla näkyy se, että ristiinalaisten isänmaahenkisyys on vahvaa”, alusta saakka mukana ollut Erkki Rantalainen muistuttaa.

Kaupungin ja Ruralia-instituutin lisäksi käytännön talkootöihin lähti mukaan 14 paikallista yhdistystä. Mukana ovat olleet muun muassa yrittäjäjärjestö, Ristiina-seura, Ristiinan reserviupseerit, Etelä-Savon rakennusperintöyhdistys, Suomen kalliotaideyhdistys, Ristiinan pursiseura ja Someen Erä-Ässät. Rahoitusta hanke on saanut eri lähteistä, kuten Veej´jakaja-toimintaryhmältä.

”Talkoisiin lähteneiltä yhdistyksiltä edellytettiin 500 euron kynnysrahaa, mikä oli hyvä veto ja sitoutti ihmiset mukaan. Talkoita on tehty viime vuosina päivän verran viikossa, ja mukana on ollut 8-15 ihmistä. Paikan päällä tehtyjä talkootunteja kertyy kaikkiaan yli 6000. Yhteisöllisyys on ollut tärkeä osa tekemistä”, puuhamiehistä Tuominen ja Nousiainen arvioivat.

Parhaillaan vietetään kahta juhlavuotta: sotakoulun valmistumisesta tulee kuluneeksi 285 vuotta ja Ristiinan kunnan perustamisesta 375 vuotta. Tulevana kesänä talo ei vielä avaa oviaan suurelle yleisölle, koska heinäkuussa vaihdetaan runkovesiputkisto ja sitä varten on avattava piha-aluetta.

Laaja yhteistyöverkosto tukena

Kymmenenvuotinen talkooponnistus saa ydintiimin muistelemaan laajaa joukkoa omien alojensa ammattilaisia, jotka ovat olleet mahdollistamassa onnistumista.

Hankkeen käynnistysvaiheessa keskeinen rooli oli idean isällä, professori Jari Valkosella. Arkkitehtisuunnitelmat laati rakennusarkkitehti Marja Luostarinen.  Mikkelin kaupungin puolelta hanketta ovat vauhdittaneet kaupunkikehitysjohtaja Jouni Riihelä ja työryhmässä vielä eläköitymisensä jälkeenkin jatkanut kaupungin tilakeskuksen johtaja Riitta Väänänen. Ruralian tutkijat HT Torsti Hyyryläinen, väitöskirjatutkija Manu Rantanen ja tutkijatohtori Inna Kopoteva toivat tieteellistä pohjaa projektille.

”Tämä kohde on esimerkki ristiinalaisesta talkootyöstä, jonka keskiössä ovat olleet yhdistykset, kaupunki, yritykset ja yliopisto”, tiimissä tiiviisti työskennellyt Kirsi Olkkonen muistuttaa.

Ristiinan Brahelinnalla on pitkä historia

Ristiinassa on ollut asutusta tuhansia vuosia. Astuvansalmen kalliomaalausten arvioidaan olevan 6000 vuotta sitten tehtyjä. Itsenäinen kunta Ristiinasta muodostettiin vuonna 1649. Nimensä kunta sai Suomen silloisen kenraalikuvernööri Pietari Brahen vaimon mukaan.

Brahe teki Ristiinasta savolaisläänityksen hallintopaikan ja rakennutti sinne Brahelinnan. Hän oli innostunut Brahelinnastaan ja kirjoitteli Tukholmasta kirjeitä voudille siitä, minkälaisia kasveja hän haluaa puutarhaan istutettavan ja toivoipa hän sinne kymmentä poroakin. Brahen suku rahoitti myös Ristiinan kirkon rakentamista.

1680-luvulla Brahelinna siirtyi Savon jalkaväkirykmentin käyttöön ja siitä tuli sotilasvirkatalo. Alkuperäinen kolmikerroksinen hirsirakenteinen rakennus tuhoutui isonvihan aikaan 1700-luvun alkupuolella.  Vanhan linnan kunnostuksen sijaan päätettiin rakentaa uusi sotilasvirkatalo, ns. vanha sotakoulu, 1730-luvulla puolen kilometrin päähän.

Alkuperäisen Brahelinnan jäljitelmä rakennettiin 1970-luvun puolivälissä matkailukäyttöön lähelle ympärysmuurin raunioita. Rakennuksessa toimi alkuun ravintola, mutta nykyään rakennus on yksityiskäytössä.

Savon prikaatin everstinvirkatalon pitkää historiaa kuvaavat sen monet kutsumanimet, kuten Ristiinan Brahelinna/Brahenlinna, Brahelinnan everstinvirkatalo ja vanha sotakoulu.

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Mikkelin seudun metallinkierrätysyrityksissä eletään taannoisten huippuvuosien jälkeen tasaisten materiaalivirtojen aikaa. Toimijajoukko kasvaa kesäkuussa Puijon Romulla.

Parikymmentä vuotta kiertotalousalalla toiminut mikkeliläinen Mikael Pitkänen valmistautuu avaamaan kesäkuussa Puijon Romulle oman toimipisteen EcoSairilan alueelle. Puijon Romu on perinteikäs, yli 60-vuotias perheyritys, joka toimii laajalla alueella Pohjois-Savossa. Yrityksellä on myös Kuopiossa oma kaapeleiden granulointilaitos.

Mikkelissä yritys keskittyy palvelemaan niin yrityksiä kuin yksityisiä asiakkaita, joilta ostetaan metalliromua kierrätystä varten. Mikkelissä yritys esikäsittelee metalleja, minkä jälkeen ne ohjataan eteenpäin kotimaisille käsittelylaitoksille sekä suoraan teollisuuden raaka-aineeksi.

”Teemme myös teollisuudelle purkutyötä eli haemme vaikka vanhentuneen linjaston, laitamme sen kuljetuskuntoon ja viemme pois käsiteltäväksi”, Mikkelin yksikön päällikkönä keväällä aloittanut Pitkänen kuvaa.

Yrityksellä on EcoSairilan alueella noin hehtaarin tontti metalliraaka-aineen käsittelyä ja varastointia varten. Miljoonainvestointiin omalla tontilla kuuluvat kaksikerroksinen toimistorakennus ja katettu halli.

Materiaalin käsittelyä varten Mikkeliin on hankittu materiaalikoneita, kaivuri, trukki ja pyöräkuormuri. Yksikkö käyttää isoihin kuormiin EcoSairilan yhteisvaakaa ja pienempien erien punnitsemiseen omia vaakojaan. Tarvittaessa konekantaa lisätään.

Puijon Romu varautuu lajittelemaan, tarvittaessa leikkaamaan ja kierrättämään kaikkia metalliraaka-aineita. Metalliromulla on peräti yli 100 erilaista nimikettä. Perinteikkäässä emoyrityksessä on kehitetty vastuullisuutta vuosia, ja toiminnan perustana ovat käytössä oleva laatu-, työturvallisuus- ja ympäristösertifikaatit.

”Erilaiset materiaalivirrat tekevät työstä mielenkiintoista. Romumetallin kysyntä on kasvussa. Esimerkiksi perusteräksen kysyntä on moninkertaistunut 30 vuoden kuluessa. Eniten käsittelemme sekapeltiä ja toimitamme sitä murskauslaitoksella, mistä se menee terästeollisuudelle. Yli kolme millimetriä paksut raudat leikkaamme oikeaan kokoon ja toimitamme teräs- ja valimoteollisuudelle.”

Pitkänen on ollut yhteyksissä seudun teollisuuslaitoksiin. Yritystä kiinnostavat erilaiset hukkamateriaalierät ja purkutyömaiden raaka-aineet. Yksityisasiakkaille ja yhdistyksille toimitetaan myös vaihtolavoja metallinkeräystä varten.

”Haluamme hallinnoida kumppanuussopimuksia Mikkelin ympäryskunnissa yhteistyössä muiden paikallisten toimijoiden kanssa yhteistyötä tehden”, Pitkänen vakuuttaa.

Puijon Romu haluaa keskittää Mikkelin ja sen naapurikaupunkien metalliromuvirrat Mikkeliin, mistä ne kuljetetaan ympäri Suomea loppukäsittelyä varten.

Yritys kiinnostui EcoSairilan alueesta, koska sinne rakentuu ympäristöalan yritysten yhteenliittymä, klusteri.

”Synergiaetua tuovat naapurissa toimivat jätekeskus ja jätevedenpuhdistuslaitos. Kaikki kaavoitus- ja lupa-asiat ovat hoituneet nopeasti. Alamme on tiukasti säädelty, mikä näkyy meilläkin esimerkiksi öljynerotus- ja sulamisvesikaivojen rakentamisena. Varaudumme myös vaaratilanteisiin, kuten tulipaloihin, ja alue aidataan huolellisesti sekä asfaltoidaan määräysten mukaisesti.”

Pitkänen arvioi, että kannattavuus syntyy siitä, miten tehokkaasti rahanarvoisia materiaalivirtoja saadaan käsiteltyä omalla lajittelupihalla. Yksikkö työllistää kesästä alkaen Pitkäsen lisäksi konekuskin, pihahenkilön ja mahdollisesti toimistoassistentin.

”Siksi tarvitsemme hyvällä asenteella olevia työntekijöitä. Oleellista on, paljonko ostamme sisään ja kuinka pieneksi hukkaprosentti jää. Uskon syntypaikkalajitteluun, sillä monet materiaalivirrat sisältävät eri lajien metalleja. Kun lajittelupihaa hyödynnetään tehokkaasti, se tuo tulosta. Tämä on rahaintensiivistä touhua. Alamme ostaa metallieriä vasta, kun investointimme on valmistunut kesäkuussa.”

Mikkelin Romu uskoo ketterään kaupantekoon

Uudistetun t-tien varrella, noin neljän kilometrin päässä Mikkelin keskustasta pohjoiseen toimiva Mikkelin Romu noutaa asiakkailtaan metalliromua, rakennusjätettä ja puuraaka-ainetta.

Toinen yrityksen omistajista, yrittäjä Hannu Vesanka luonnehtii kahta viime vuotta hyviksi vuosiksi, ja uskoo, että pientä kasvua syntyy tänäkin vuonna, vaikka suhdanteet vaihtelevat nyt nopeasti.

”Rakentaminen on täälläkin selvästi hiljentynyt ja kaikki liittyy kaikkeen tällä alalla. Tilanteet voivat muuttua nopeastikin.”

Alalla on ollut viime vuosina tyypillistä, että ajoittain jostain metalliraaka-aineesta tulee pulaa, mikä näkyy romumetallia kierrättävissä yrityksissä.

”Esimerkiksi katalysaattoreilla oli hetken kova hinta, kun niistä saatiin radiumia ja palladiumia paikkaamaan kasvanutta kysyntää.”

Tällä hetkellä eri metallien kysyntä on suhteellisen tasaista. Metalliromua kerätään Mikkelin seudulta lavakeräyksenä ja koura-autolla. Lavoja toimitetaan myös kotitalouksille ja yhdistyksille kysynnän mukaan. Lavakeräys kerryttää metalliromua tasaisesti.

”Kesällä tahti kiihtyy mökkiläisten tullessa. Ihmisten tietoisuus kierrätyksen merkityksestä on noussut koko ajan. Enää ei kuusikoista löydy maaseudulla romukasoja entiseen malliin, mutta jännästi vain aina niitä jostain löytyy. Haemme kauempaakin metallia ja maksamme siitä hyvityksen. Asiakkaiden olisi kuitenkin hyvä varautua siihen, että yksittäinen kiuas tai hetekka otetaan kyytiin sitten, kun sillä suunnalla muutenkin ajellaan.”

Mikkelin Romu kerää myös rakennusjätettä. Puu ja metalli lajitellaan lajittelupihalla. Puumateriaali haketetaan paikan päällä ja toimitetaan eteenpäin. Metalli toimitetaan eteenpäin eri asiakkaille hinnan ja kysynnän mukaan.

”Myymme ja ostamme koko ajan, emmekä odottele hintapiikkejä. Meillä on periaatteena, että hirveästi ei varastoida tavaraa täällä.”

Mikkelin Romu toimii valtuutettuna romuautojen vastaanottopihana ja varaosakauppiaana. Lajittelupihalta löytyvät myös yrityksen ensimmäiset veturit, jotka kotiutettiin huutokaupasta. Romutusta odottaa melkoinen määrä eri merkkisiä autoja.

Yrityksellä on Oravinmäessä lämmin halli, missä romuautot puretaan ja kylmä halli, missä autoista erotellaan öljyt ja käytöstä poistetut autot valmistellaan romutukseen. Lisäksi yrityksellä on vastaanottohalli värimetalleille, kuten kuparille, messingille ja muille pienille metallierille.

Uusin investointi on toukokuussa toimitettava metallileikkuri. Yritys uskoo ketterään toimintaan. Asiakkaiden toiveiden mukaan jalkaudutaan noutamaan metalliromua tonteilta ja nurkista. Asiakkaille myös toimitetaan lavoja romumetallin keräämistä varten. Romua voi tulla myymään myös yrityksen toimipisteeseen Oravinmäkeen. Purkukohteisiin yritys tarjoaa purkupalvelua ja polttoleikkausta, joilla asiakas pääsee eroon niin rakennuksesta kuin siellä olevista koneista tai laitteistakin.

”Tarjoamme paikallista palvelua asiakkaiden toiveita kuunnellen. Olemme osa kiertotaloutta, jonka merkitys kasvaa koko ajan.”

Otavan Metalli luottaa vakiintuneisiin asiakassuhteisiin

Kymmenisen kilometriä Mikkelistä 5-tietä etelään sijaitsee vuonna 2009 perustettu Otavan Metalli. Yrittäjä Toni Kuosmanen osti yrityksen kokonaan itselleen yhteistyökumppaniltaan parisen vuotta sitten.

Otavan Metalli kierrättää romumetallia, arvometalleja, romutettavia maatalouskoneita ja autoja sekä toimittaa edelleen purkujätettä, kuten puutavaraa. Yritys on valtuutettu romuautojen kierrätyspiste. Asiakkaille toimitetaan lavoja metallinkeräystä varten, ja isot romuerät noudetaan sopimuksen mukaan.

”Viime syksystä materiaalivirtaukset ovat hiljentyneet koko maassa, kun rakennusala taantui. Myös romutettavien autojen määrä on tippunut hieman.”

Alalla vuodesta 2006 toiminut Kuosmanen on tottunut siihen, että suhdannetilanteet saattavat vaihdella nopeastikin, ja kilpailu on kovaa.

”Romumetallin hinta oli parisen vuotta sitten huipussaan ja samaan aikaan muun muassa arvometallien ja katalysaattoreiden hinta nousi korkeaksi. Tilanne innosti maaseudulla isäntiä siivoamaan nurkkia. Moni piha tyhjeni metalliromusta, eivätkä ne hetkessä kerry takaisin. Takavuosina löytyi vielä paljon hevosvetoisia maatalouskoneitakin. Nyt nuori polvi haluaa pitää pihansa siistinä romusta.”

Otavan Metallia kiinnostavat niin pienet kuin isotkin metallierät. Metallilajeista kiinnostavimpia ovat kupari, ruostumaton teräs, sekapelti, messinki ja alumiini. Romuautojen osuus yrityksen materiaalivirroista on noin 20-25 prosenttia.

”Meillä on teräsleikkuri, millä leikkaamme metallia ja toimitamme eteenpäin.”

Ympäristövastuullisuus näkyy toiminnassa säädösten ja lakien noudattamisena. Romuautojen ja maatalouskoneiden kierrätyksessä tärkeää on öljyjen ja polttoaineiden tyhjennys ja käsittely.

”Toimitamme öljyt ja polttoaineet eteenpäin yhteistyökumppanillemme. Kierrätämme myös vanhoja akkuja ja katalysaattoreita. Toivoisin asiakkaiden varmistavan, ettei romukasoissa ole mitään nesteitä ja että niissä on vain tyhjennettyjä öljytynnyreitä.”

Yrityksen omalta tontilta löytyy kahmariauto, jolla tehdään etenkin maatalouden romukasojen ja puujätteen noutoa. Lisäksi kalustoon kuuluvat trukki, materiaalinkäsittelykoneita, nosturi, teräsleikkuri ja kuljetuskalustoa.

Otavan Metallin asiakaskunta on vakiintunut, ja siihen kuuluu muun muassa konepajoja, autokorjaamoja ja sahoja.

”Hyvät asiakassuhteet ovat a&o, ja niistä haluamme pitää huolta jatkossakin. Ajoittain myös hyvistä työntekijöistä on pulaa. Toisaalta suhdanteiden muuttuessa nopeasti, työntekijämäärä vaihtelee väkisinkin. Koko ajan on ideoitava uutta ja pidettävä hyvä huoli asiakkaista.”

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Mikkelissä avattiin vuonna 1974 Päämajamuseo tiloissa, joista johdettiin maamme Puolustusvoimia toisen maailmansodan ajan. Kesäksi avautuva uusi näyttely keskittyy kuvaamaan Mannerheimiä ylipäällikkönä.

Näyttelyn tekstiosuuksia kirjoittava Sodan ja Rauhan keskus Muistin sisältöjohtaja FM Pia Puntanen sanoo, että vaikka Marsalkka Mannerheimistä on kirjoitettu yli tuhat teosta ja pidetty paljon näyttelyjä, häntä on käsitelty varsin vähän hänen ammatillisuutensa kautta.

”Marsalkka Mannerheimin elämästä tiedetään paljon, mutta hänen sotataitoaan ylipäällikkönä on käsitelty vähemmän. Meillä on näyttelyn pohjana Mikko Karjalaisen Mannerheimin sotataito -tutkimus. Karjalainen on tutkinut Mikkelin Päämajan toimintaa organisaationa, eli kuinka iso organisaatio toimi ja minkälaista Mannerheimin sotataito oli käytännössä.”

Keskiössä sotataito

Päämajamuseo kertoo Päämajan toiminnasta sotavuosina. Teemoja käsitellään niin sotilaallisella kuin poliittisella näkökulmalla. Museossa on nähtävillä Mannerheimin työhuone sekä Operatiivisen osaston Maavoimatoimisto sodanaikaisessa asussaan. Uusi näyttely käsittää Päämajamuseon alakerran.

”Uusi näyttely kertoo Mannerheimin työstä ja elämästä sisällissodasta talvisotaan, välirauhaan, jatkosotaan sekä presidenttinä Lapin sotaan. Näyttely peilaa Mannerheimin työtä sotataidon näkökulmasta. Johtamistaito on kiinnostava näkökulma, joka välillä unohtuu, vaikka se oli kaiken tekemisen keskiössä”, Puntanen kuvaa.

Mannerheimin työhuoneeseen on lisätty teknologiaa havainnollistamaan esineistöä ja sen käyttötarkoituksia. Oma osionsa kertoo ylipäällikön arjesta Mikkelistä ja paikoista, joissa hän liikkui. Omana kokonaisuutenaan ovat myös Mannerheimin nuoruusvuodet Venäjän keisarillisessa armeijassa.

Mannerheimista on liikkunut vuosikymmeniä erilaisia myyttejä ja legendoja. Näyttely sivuaa myös sitä, minkälainen henkilö kaikkien tarinoiden takana lopulta oli.

”Käsittelemme näyttelyssä sitä, miten myytti syntyi ja muuttui eri aikoina ja kysymme, että oliko myyttiä lopulta edes olemassakaan.”

Näyttelykierto yhdistää kohteet

Mikkelin kaupungin museoihin kuuluva Päämajamuseo toimii samoissa tiloissa ja tiiviissä yhteistyössä Sodan ja Rauhan keskus Muistin kanssa. Vuonna 1995 avattu Viestikeskus Lokki on toistaiseksi suljettu, mutta sitä esittelevä näyttely on osa Päämajamuseota.

Uutta näyttelyä on valmisteltu kaupungin museotoimen ja Muistin yhteisessä työryhmässä. Näyttelyarkkitehtinä on toiminut Tarja Kunttunen ja graafisesta ulkoasusta vastaa Mia Huttu. Puntanen pitää Päämajamuseota hyvänä brändinä, joka on sotaa käsittelevän teeman ydintä.

”Muisti ja Päämajamuseo muodostavat kävijälle yhden kohteen. Kävijä aloittaa Muistin puolelta, käy Päämajamuseossa ja palaa Muistiin. Näyttelykierto toimii luontevasti. Uudesta ylipäällikköä käsittelevästä näyttelystä tulee ikään kuin ydin tähän kokonaisuuteen. Mannerheim ylipäällikkönä -näyttely päättää Päämajamuseon vuonna 2021 alkaneen näyttelyuudistuksen.”

Mikkeli oli luonteva paikka Päämajalle

Päämaja aloitti toimintansa Mikkelissä talvisodan sytyttyä. Mannerheim vietti Mikkelin seudulla suurimman osan sota-ajasta. Puntanen näkee, että Päämajan perustamiselle Mikkeliin oli aikanaan vahvat perusteet.

”Siinähän oli maantieteellisiä syitä. Mikkelin sijainti oletettuun rintamaan nähden oli sopiva. Mikkeli oli läänin pääkaupunki, joten täällä oli tarjota riittävät viesti- ja liikenneyhteydet. Kaupunki sijaitsee teiden risteyksessä, on lentokenttä ja junarata. Ratkaisevaa oli, että Naisvuori voi toimia pommisuojana ja siellähän toimi jatkosodassa viestikeskus Lokki.”

Talvisodan jälkeen Mikkelissä perustettiin Maavoimien esikunta, joka toimi muutamia kuukausia.

”Savon prikaatin lakkauttamisen jälkeen Mikkelissä aloitti uudelleen Maavoimien esikunta vuonna 2008.”

Mannerheim ylipäällikkönä -näyttely avautuu 18.6.

Kävijä pääsee kokemaan Päämajamuseon ja Sodan ja rauhan keskus Muistin samalla käynnillä ja samalla pääsylipulla.

Museokokonaisuuden markkinointia uusille ja tutuille kävijöille vauhdittaa meneillään oleva Päämaja-hanke.

”Päämaja-hankkeessa kehitetään yleisesti Mikkelin Päämaja-bändiä ja tehdään tuotteistusta, markkinointia ja myynnin edistämistä. Päämajan sijainti Mikkelissä ja siitä kertova Päämajamuseo ovat luonnollisesti asian ytimessä. Päämajamuseolla on kävijöille tarjolla omia tuotteita Muistin museokaupassa. Esillä on myös laaja valikoima ajankohtaista kirjallisuutta ja tutkimustietoa.”

Pia Puntaselle itselleen Mannerheim-näyttelyn kokoaminen on tavallaan ympyrän sulkeutuminen hänen omalla historoitsijan urallaan. Puntanen kirjoitti aikoinaan Mikkelin Päämajasta pro gradu -työnsä yliopistoon. Tutkimustaan varten hän haastatteli nauhurin kanssa muun muassa Mannerheimin adjutantti eversti Osvald Rafael Bäckmania museota varten. Aikanaan c-kaseteille tallentuneet haastattelut on digitoitu, ja niitä hyödynnetään kesällä avattavassa näyttelyssä.

Sodan ja rauhan keskus Muisti ja Päämajamuseo ovat kesäkaudella avoinna päivittäin.

Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Sirpa ja Jukka Hämäläinen työllistävät itsensä ja kaksi aikuista lastaan myymällä mosaiikkitarvikkeita verkossa. Alan trendien seuraaminen, opetusvideoiden jakaminen ja aktiivinen markkinointi ovat tuoneet yritykselle tunnettuutta ja kasvua.

Mikkeliläisen MosaiikkiMyymälä-yrityksen varastomyymälä sijaitsee Mikkelin Tupalassa teollisuushallin kivijalassa. Myymälää pidetään asiakkaille auki talvella vain noin kerran kuussa ja heinäkuussa useammin, mutta aukioloaikoina myymälä täyttyy kävijöistä, jotka tulevat eri puolilta Suomea tai jopa ulkomailta asti – varta vasten MosaiikkiMyymälän vuoksi.

– Moni asiakas kertoo, että he yhdistävät myymälässämme käynnin vierailuun Mikkelin eri kohteissa, MosaiikkiMyymälän yrittäjä Sirpa Hämäläinen kertoo.

Suurin osa yrityksen asiakkaista asioi kuitenkin verkossa. Siellä MosaiikkiMyymälä on toiminut vuodesta 2010 lähtien. Yritys on työllistänyt aviopari Sirpa ja Jukka Hämäläisen sekä heidän kaksi aikuista lastaan jo 14 vuoden ajan.

– Olemme suomalainen perheyritys, Hämäläiset sanovat.

Verkkokaupassa myynnissä kaikkiaan noin 4000 tuotetta

MosaiikkiMyymälä myy verkossa laajasti erilaisia mosaiikkitarvikkeita: mosaiikkipaloja, lasihelmiä, työkaluja, tarvikkeita, pohjia ja muotteja sekä valmiita paketteja mosaiikkiprojektien toteuttamiseen. Verkkokaupassa on tällä hetkellä myynnissä kaikkiaan noin 4000 tuotetta ja uutta tulee koko ajan.

– Pohjoismaissa tai Suomessa ei ole muita toimijoita, joilla olisi näin laaja valikoima mosaiikkitöihin liittyviä tarvikkeita. Olemme löytäneet oman nichen, Jukka Hämäläinen sanoo.

Yrityksen tarina alkoi 2000-luvun alussa, kun Sirpa ja Jukka Hämäläinen vierailivat Barcelonassa ja hurahtivat mosaiikkitöiden tekemiseen. Sirpa Hämäläinen on koulutukseltaan markkinointimerkonomi ja artesaani, ja hän työskenteli aiemmin kaupan alalla. Jukka Hämäläisellä on kuljetusalan yritys. 2007 he perustivat mosaiikkitarvikkeita myyvän kivijalkakaupan Mikkeliin ja Sirpa Hämäläinen alkoi pitää myös mosaiikkityökursseja.

Varsinainen sysäys verkkokauppaan lähti vuosina 2009–2010, kun pariskunta piti Mikkelin Wanhassa muuntamossa mosaiikkinäyttelyt, joissa vieraili kahtena kesänä yli 13 000 kävijää, kaukaisimmat Australiasta. Iso kävijämäärä kertoi, että mosaiikkitarvikkeille voisi olla kysyntää.

– Näyttelyn kävijät kyselivät, voisiko meiltä ostaa enemmänkin mosaiikkitarvikkeita. Googletimme, miten verkkokauppa tehdään ja mikä olisi hyvä verkkokaupan pohja, ja otimme käyttöön ensimmäisen, joka näytti hyvältä, pariskunta kertoo.

Google-hakukone oli apuna myös, kun Hämäläiset alkoivat kasvattaa mosaiikkitarvikkeiden valikoimaansa ja etsiä tavarantoimittajia. Lähes kaikki tuotekuvat verkkoon kuvattiin itse, kuten tehdään vielä tänäkin päivänä.

Verkkokauppa on toiminut alusta alkaen kolmella kielellä, suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi.

Nykyisin MosaiikkiMyymälällä on kaksi verkkokauppaa, mosaiikkimyymala.com ja mosaikshop.se.
Verkkokaupan markkinointikanavaksi perustettiin aluksi MosaiikkiMyymälän Facebook-sivu, jolle alkoi nopeasti kertyä seuraajia, ja yrityksen tunnettuus alan harrastajien joukossa alkoi kasvaa. Nykyään MosaiikkiMyymälällä on Facebookissa yli 22 000 seuraajaa.

Alkuvuosina tunnettuuden kasvattamisessa oli apuna myös Ylen tv-ohjelma Puutarhaunelmia, joka oli kuvattu Hämäläisten mosaiikkeja vilisevässä puutarhassa vuonna 2006. Ohjelmasta näytettiin uusintoja monta vuotta, ja Hämäläisten mosaiikki-innostuksesta kirjoitettiin myös useissa lehdissä.

– Tänä päivänä ilmaisen tunnettavuuden ja näkyvyyden saaminen on haaste. Koska olemme toimineet alalla niin pitkään, meillä on hyvä tunnettuus tällä alalla Suomessa ja moni vanha asiakas on pysynyt uskollisena.

“Seuraamme alan trendejä ja luomme niitä itse”

Nykyisin MosaiikkiMyymälällä on käytössään useita eri markkinointikanavia ja -tapoja.

– Teemme ahkerasti opetusvideoita ja julkaisemme uusia mallitöitä. Seuraamme alan trendejä ja luomme niitä itse. Videoita julkaistaan Facebookin lisäksi Instagramissa, YouTubessa, TikTokissa ja Pinterestissä, Sirpa Hämäläinen kertoo.

Some-mainontaa tehdään Pohjoismaihin. Aluksi some-markkinointiakin tehtiin yrityksessä itse, mutta muutaman vuoden ajan sitä on tehnyt ulkopuolinen tekijä.

– Uusasiakashankintaa tehdään nimenomaan some-markkinoinnilla. Siihen pitää laittaa rahaa, mutta se on tuonut meille hyvin asiakkaita. Myös uutiskirje on tärkeä. Meillä sen tilaajia on tuhansia, ja se näkyy heti tilausten määrässä, kun se on lähetetty.

Hakukoneoptimointi on myös tärkeää, ja MosaiikkiMyymälä nouseekin lähes ensimmäisenä Googlessa mosaiikkiaiheita haettaessa. Perinteistä lehtimainontaa MosaiikkiMyymälä tekee yhdessä lehdessä, askartelu- ja kädentaitolehti Ihanassa.

Verkkokaupan tekemistä ja markkinointia yrittäjät ovat opetelleet omin päin. Tärkeitä apuja on saatu myös Miksein ja Digiportaiden järjestämistä koulutuksista. MosaiikkiMyymälä on mukana myös Mikkelin Verkkokauppiasklubissa, jossa jaetaan kokemuksia ja opitaan toisilta paikallisilta verkkokauppiailta.

Asiakkaita ympäri Eurooppaa

 MosaiikkiMyymälä toimittaa tuotteita EU:n jäsenmaihin. Pääasiallinen ulkomaan myynti tulee Ruotsista ja Tanskasta, vakiasiakkaita on myös muun muassa Latviassa, Kyproksella ja Italiassa.

– Eri maissa suosituimmat maksuvälineet täytyy tuntea. Meillä on käytössä Paytrail, Klarna ja PayPal, Jukka Hämäläinen sanoo.

MosaiikkiMyymälä tilaa tavaraa pitkälti Kiinasta ja Keski-Euroopasta. Tavarantoimittajiin on luotu henkilökohtaisia suhteita käymällä tuotantolaitoksissa paikan päällä.

– Kävimme vuonna 2015 Miset Oy:n järjestämän Kiina-valmennusohjelman ja ensimmäisellä Kiinan-matkallamme meillä oli mukana Kiina-asiantuntija.

Hämäläiset käyvät myös kerran vuodessa maailman suurimmilla Creative World -käsityömessuilla Frankfurtissa, jossa on mahdollisuus verkostoitua ja tavata tavarantoimittajia henkilökohtaisesti. Alalle oppia on haettu muun muassa mosaiikkikursseilta Roomasta.

Lähitulevaisuudessa lisätään tekoälyn käyttöä

MosaiikkiMyymälä on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Kasvua tuli erityisesti koronavuosina. Koronan myötä alettiin esimerkiksi tehdä opetusvideoita, joista ensimmäiset kuvasi ammattilainen. Nykyisin videot kuvaa ja editoi Hämäläisten tytär.

– Korona-aika oli käsityöalalla pudotuspeliä. Me emme jääneet paikoilleen surkuttelemaan. Keksimme nopeasti uusia tuotteita ja ideoita. Meillä oli onneksi hyvä varasto, ja tavaraa myytiin tosi paljon, kun monilta toimittajilta askartelutuotteet loppuivat.

MosaiikkiMyymälän liikevaihto ei ole julkista tietoa, mutta yrittäjät sanovat, että yritys työllistää neljä henkeä ja sen talous on kunnossa. Tilauksien määrästä kertoo jotain esimerkiksi se, että kun perhe käy töihin viikonlopun jälkeen, tarvitaan kolme henkeä pakkaamaan tavaroita asiakkaille.

Työtehtäviä on yrityksen sisällä jaettu osaamisen mukaan: Jukka huolehtii hallinnosta ja tietoteknisistä asioista, pariskunnan poika hoitaa logistiikkaa ja purkaa kuormia ja tytär vastaa enemmän somekanavista, markkinoinnista ja muun muassa uutiskirjeistä. Sirpa luo uutta, tekee DIY-paketteja eli tarvikepaketteja, jotka sisältävät kaikki tarvikkeet tiettyihin mosaiikkitöihin, ja hoitaa tilauksia.

– Koko ajan pitää keksiä jotain uutta, Sirpa sanoo.

Lähitulevaisuudessa uutta on esimerkiksi lisääntyvä tekoälyn käyttö: opetusvideoita aletaan tekstittää ja puhua ruotsiksi ja englanniksi tekoälyn avulla.

Tulevaisuudessa MosaiikkiMyymälän tavoite on kasvaa edelleen. Esimerkiksi ulkomaankauppa on kasvanut koko ajan omalla panostuksella.

Verkkokauppa pitää tehdä kunnolla

Sirpa ja Jukka Hämäläinen kannustavat pohtimaan rohkeasti verkkokauppiaaksi ryhtymistä, jos mielessä on hyvä liikeidea ja siihen liittyvä tuote tai palvelu.

– Verkkokauppa pitää kuitenkin tehdä kunnolla. Apuja on onneksi saatavilla tänä päivänä ja niitä kannattaa käyttää.

Esimerkiksi Mikseiltä ja Digiportaat-hankkeelta saa monenlaisia neuvoja ja tukea verkkonäkyvyyden kasvattamiseen ja verkkokaupan työkaluihin.

Vaikka verkkokauppa on omalla tavallaan kasvotonta, tärkeintä on kuitenkin pitää mielessä asiakkaiden palveleminen.

– Me saamme todella hyvää asiakaspalautetta juuri nopeasta ja hyvästä palvelusta. Juuri  aamulla eräs asiakas soitti henkilökohtaisesti ja kehui palveluamme, Hämäläiset sanovat.

Teksti ja kuvat: Elina Jäntti

Sirpa Hämäläinen on kirjoittanut myös mosaiikkiaiheisen kirjan Mosaiikki valloittaa (Readme 2023).