Kun pitkään ravintola- ja myyntialalla toiminut Outi Aronen osti reilut kolme vuotta sitten tuttavaltaan omasta kotilähiöstään kuppilan, paikka oli varsin tyypillinen lähiöbaari kantajengeineen. Uusi omistaja remontoi paikasta koko lähitienoon olohuoneen.

”Päätin, etten ota aluksi tänne A-oikeuksia, vaan kahden euron kaljan sijaan myyn viiden euron viinilasillisia. Lapsiperheet ja alueen mummotkin uskaltavat nyt tulla tänne.”

Korona nakkasi haasteen: sulkeako ovet vai heittäytyä ihan uuteen. Aronen alkoi kehittää asiakkaita kuunnellen. Nyt puhelin pirisee, kun seuraavan päivän noutoruokaa varaillaan litroittain tai tietyllä rahasummalla.

”Tein tilauksesta kotiruokaa ja leivoin yötä päivää. Korona-aikaan toimitin vuokia asiakkaille autoihin ja hoidin maksun lasin läpi maksupäätteellä. Yksi asiakkaista opetti jo aiemmin tekemään riisipiirakoita ja niitä myyn nyt euron kappale.”

Vaikkei pieneen uuniin mahtunut kuin muutama leipä tai munkki kerrallaan, liikevaihto ei notkahtanut. Nyt yrittäjä on ostamassa myös rakennuksen yläkerran tehdäkseen sinne kunnon keittiön ja tiloja yksityistilaisuuksille.

”Korona tiivisti yhteistyöverkostoja. Sain töihin konkareita ja otin myyntiin kollegoiden tuotteita, kuten kananmunia ja savujuustoja.”

Keskustelukumppaneita laajennukseen löytyy MikseiMikkelin asiantuntijoista.

”He auttavat kaikessa, mitä keksii pyytää, pitävät ideariihiä ja kannustavat. Se on tosi tärkeää, kun käytännössä pyöritän tätä yksin.”

Kunhan uusi Cafe Bar Sokkala on valmis, hän miettii konseptin levitystä.

”Lähiöissä kaivataan tällaisia paikkoja. Jos voitan lotosta, perustan näitä lisää.”

Teksti ja kansikuva: Päivi Kapiainen-Heiskanen