Mitä se on se Brysselin raha? Onko se pukumiesten hommia vai säkissä tuotavaa Jackpot rahaa?

Totuus on paljon arkisempi. Se on perehtymistä, valintoja, analysointia ja taas uudelleen analysointia. Lisäksi se on muutamia kasvokkain tapaamisia sekä lukemattomia kohteliain sanakääntein kirjoitettuja sähköposteja, pätkiviä puhelin- ja skype-kokouksia, aineistojen tuottamista sekä yrityksiä ymmärtää eri puolilla Eurooppaa olevien partnereiden näkemyksiä. Rahoituksen hakeminen on työtä.

Oikeastaan siihen ei tarvita yhtään suomalaisretkeä Euroopan Parlamenttiin tai simpukkaillallisia. Toki ne voivat olla hyvinkin miellyttäviä tapahtumia – suomalaisten kesken.

Jos rahoitusta aikoo saada, tulee oma osaaminen olla selkeästi tiedossa. Tämän jälkeen voi hakea sopivaa rahoitusohjelmaa ja hakuteemaa. Kun omat valmistelut on tehty huolella, kannattaa hyödyntää Komission Infopäiviä ja LinkedIn-pohjaisia matchmaking-tapahtumia. Niissä pyörii satoja eurooppalaisia tavoitteena löytää riittävän kilpailukykyiset partnerit yhteiseen hakemukseen. Matchmaking tapahtuma on organisoitu kuhina, jossa varttitunnissa pitää myydä alueen osaaminen ja päätellä, kannattaako yhteydenpitoa jatkaa tapaamisen jälkeen. Välillä tapahtumissa näkee suomalaisryhmiä, jotka seuraavat pelkkiä luentoja. Yleissivistys toki lisääntyy, mutta pois jää pois tapahtumien oleellinen fokus: eurooppalaisen verkoston löytäminen, jonka kanssa voi tehdä ihan konkreettista yhteistyötä.

Jos kiinnostavaan konsortioon pääsee mukaan, alkaa aikaa vievä hakemuksen valmistelu. Luottamuksen synnyttäminen ja yhteisymmärryksen löytäminen eri maista olevien partnereiden kesken vie erityisesti koordinaattorin johtajuuden tiukkaan prässiin. Kun hankkeiden koko on 10-15 milj. euroa on toimintojen suunnittelu ja koordinaatio korkeaa ammattitaito vaativaa.

Kaiken tämän jälkeen palkintona voi olla 100 %:n rahoitus hankkeelle. Sitten alkaakin se varsinainen työ, hankkeen toteuttaminen. Siitä seuraavassa blogissa.

Kirjoittanut: Anitta Sihvonen