Suomessa puretut rakennukset ovat keskimäärin vain noin 50-vuotiaita. Miksi purkamisesta on tullut meillä niin tavallista, ja mitä se maksaa ympäristölle ja yhteisöille? Arkkitehtuurin yliopistonlehtori Iida Kalakoski pohti Pienet kaupungit, suuret merkitykset -luentosarjan toisella luennolla, voisiko korjaamisesta tulla ensisijainen vaihtoehto. Kokosimme tähän luennon keskeiset havainnot. Aihe on esillä Mikkelissä myös pääkirjaston Purkamatta paras -näyttelyssä.
Tampereen yliopistossa työskentelevä tekniikan tohtori Iida Kalakoski tutkii rakennusten purkamiseen liittyviä asenteita. Hän on mukana Koneen säätiön rahoittamassa Korjaamisen käänne -hankkeessa, joka selvittää, millaisia käsityksiä rakennusalalla on korjaamisesta ja vastaavatko ne sitä, mitä rakennusten korjattavuudesta tiedetään. Tuloksia julkaistaan myöhemmin, ja hankkeen pohjalta suunnitellaan myös koulutusta.
Luennolla Kalakoski luki otteita kirjasta Pelastakaa talot! Purkuvimmaa purkamassa, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Riina Sirénin kanssa. Taustalla vaihtuivat kuvat Tampereella puretuista rakennuksista. Kirjassa on myös rakennusperintöaiheisia runoja, kuten tämä:
Purku on tuhlausta tarpeetonta, korjauskeinoja löytyy monta. Eikä ees kannata korjata, jos talo jo toimii moitteetta. Ylipäänsä on parasta, hyödyntää valmiiksi tehtyä, se on resurssiviisautta, johon kannattaa perehtyä. (Kalakoski & Sirén, 2026)
Lukemisen taustalla vaihtuivat kuvat Tampereella puretuista rakennuksista.
Purkamisesta on tullut tapa
Kalakosken ja Sirénin mukaan purkaminen on Suomessa niin tavallista, ettei sitä juuri kyseenalaisteta.
Suurimmat purkuaallot ovat osuneet noususuhdanteisiin, kun ihmisiä on muuttanut kaupunkeihin ja rakennuksille on ollut kysyntää. Uutta arvostetaan, ja kulumisen jäljet nähdään helposti vikana. Silloinkin kun vanha rakennus korjataan, siitä tehdään usein uuden näköinen.
Purkaminen on väkivaltainen tapa hävittää menneiden sukupolvien aikaansaannoksia, ja evätä tulevilta mahdollisuus tehdä omat valintansa siitä mikä on arvokasta. (Kalakoski & Sirén, 2026)
Luennolla puhuttiin myös siitä, millä sanoilla purkamisesta keskustellaan. Perusteluina mainitaan usein sisäilmaongelmat tai rakennuksen vaarallisuus ohikulkijoille.
Kalakosken mukaan rakennuksen voi periaatteessa julistaa purkukuntoiseksi kuka tahansa. Hän muistutti, että myös asiantuntijoiden ja viranomaisten lausuntojen sanavalinnoilla on merkitystä, koska ne vaikuttavat siihen, millaisena rakennuksen tulevaisuus nähdään.
Korjaaminen säästää ympäristöä monessa mielessä
Uusi rakennus on usein energiatehokkaampi kuin korjattu vanha. Tutkimusten mukaan purkaminen ja uudisrakentaminen tuottavat kuitenkin kerralla niin paljon päästöjä, että niiden kuittaaminen paremmalla energiatehokkuudella kestää vuosikymmeniä. Jos uusikin rakennus puretaan noin 50 vuoden kuluttua, hyöty jää helposti saavuttamatta.
Esillä olivat myös purkamisessa syntyvät jätemäärät ja se, kuinka paljon puretuista rakennuksista purettuja materiaaleja voitaisiin käyttää uudelleen.
Kalakoski nosti esiin myös sen, että purkupäätöksiin vaikuttavat monet muutkin asiat kuin rakennuksen kunto.
Kunnissa rakennus voi jäädä tyhjäksi esimerkiksi silloin, kun kouluja, kirjastoja tai terveyspalveluja kootaan yhteen. Yksittäisen ihmisen on vaikea vaikuttaa purkamiseen samalla tavalla kuin omiin kulutusvalintoihinsa.
Kalakoski kysyikin, pitäisikö rakennusten purkamisesta tehdä vaaliteema, koska rakennettu ympäristö koskettaa jokaista. Moni havahtuu asiaan vasta, kun jokin itselle tuttu rakennus puretaan.
Mikkeliläinen esimerkki
Luennon kommenttipuheenvuoron piti Mikkeli-seuran puheenjohtaja Hannele Kuitunen, joka kertoi omakotitalon kunnostusprojektista.
Hän lainasi erään konservaattorin osuvaa sanontaa: ”Vanhan talon kunnostaminen on sivistynyt tapa köyhtyä.”. Lausahduksessa on huumoria, mutta myös paljon totta. Korjaaminen vie aikaa ja rahaa, ja silti moni pitää sitä vaivan arvoisena.
Mitä tämä tarkoittaa Mikkelin seudulle
Kehitysyhtiön näkökulmasta kyse on myös alueen elinvoimasta. Tyhjillään oleva rakennus maksaa omistajalleen, mutta uuteen käyttöön otettuna se voi tarjota tilaa yrityksille, tapahtumille tai asumiselle.
Olemassa olevien rakennusten ja materiaalien uudelleenkäyttö pienentää rakentamisen hiilidioksidipäästöjä ja luontojalanjälkeä. Samalla kaupunkikuvaan jää eri aikakausien kerroksia, jotka tekevät alueesta omaleimaisen.
Korjausrakentaminen työllistää paikallisia tekijöitä, ja purkumateriaalien uudelleenkäyttö luo kysyntää uusille palveluille. Moni kiinteistönomistaja ja yritys pohtii näitä kysymyksiä jo nyt, ja luentosarja tarjoaa niihin erilaisia näkökulmia.
”Purkamatta paras” -näyttely pääkirjastolla 28.9.-17.10. ja sarjan seuraava luento 20.10.
”Pienet kaupungit, suuret merkitykset” -luentosarjan kolmas luento on tiistaina 20.10.2026 klo 16.30–18.00 Mikkelin yliopistokeskuksen auditoriossa, Lönnrotinkatu 5, 50100 Mikkeli.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Annamari Kiviaho puhuu luennolla kuntien omistamista rakennuksista ja niiden uudelleenkäytön mahdollisuuksista ja haasteista. Kommenttipuheenvuorossa kerrotaan Etelä-Savossa toteutetun Jurakausi-hankkeen tuloksista.
Luentosarjan järjestävät Mikkeli-seura, Mikkelin yliopistokeskus ja Mikkelin kaupunki.
Luennot ovat kaikille avoimia ja maksuttomia, eikä erillistä ilmoittautumista tarvita. Lisätietoa luentosarjasta: muc.fi
Luentosarjasta riippumatta aiheeseen voi tutustua myös Mikkelin pääkirjaston Mikkeli-salissa Purkamatta paras -näyttelyyn 28.9.-17.10.2026, joka kertoo havainnollisin ja humoristisin esimerkein, miksi olemassa olevista rakennuksista kannattaa pitää kiinni.
Näyttely kuuluu rakennusperinnön asiantuntijoiden aloittamaan kampanjaan, ja se on kiertänyt eri puolilla Suomea. Mikkelissä sen järjestää Kaakkois-Suomen arkkitehdit – SAFA.
Näyttelyyn pääsee kirjaston aukioloaikoina. Lisätietoa: https://lummetiedotus.fi/?tribe_events=purkamatta-paras-nayttely
Kuva: Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy
Tapahtumayhteistyö on osa RAKEL, Rakennusten elinkaaren jatkaminen uutta käyttöä -hankkeen toimenpiteitä. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama ja tuen hankkeelle on myöntänyt Kaakkois-Suomen elinvoimakeskus. Hanke on osa Euroopan aluekehitysrahaston valtakunnallista vihreän siirtymän teemakokonaisuutta. Lisätietoa hankkeesta: https://www.mikseimikkeli.fi/rakel
RAKEL on Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:n ja OAMK:n, VAMK:n, JAMK:n, SYKLI:n ja Kouvolan kaupungin yhteinen ryhmähanke.
