Mikkeli-seura, Mikkelin kaupunki ja Mikkelin yliopistokeskus järjestävät syksyllä luentosarjan ”Pienet kaupungit, suuret merkitykset – näkökulmia kestävään kaupunkikehitykseen”. Sarjan avasi 9.9.2026 ympäristöministeriön kulttuuriympäristöjen erityisasiantuntija Annukka Lyra, joka puhui kotiseututyön asemasta muuttuvassa maailmassa. Kokosimme tähän artikkeliin esitysaineistot keskeisine havaintoineen ja seuraavien luentojen ajankohdat.
Kolme neljästä suomalaisesta sanoo: kulttuuriperintö kuuluu asukkaille
Kulttuuriperintöbarometrin mukaan 79 prosenttia suomalaisista katsoo, että kulttuuriperintö lisää asuinalueen viihtyisyyttä ja arvoa. 78 prosenttia näkee sen lisäävän kotimaan matkailua, ja 67 prosenttia on sitä mieltä, että olemassa olevaa rakennuskantaa tulisi käyttää purkamisen ja uudisrakentamisen sijaan.
Samalla vastuu on siirtymässä. Yhä useampi pitää kulttuuriperinnöstä huolehtimista ensisijaisesti asukkaiden tehtävänä (73 %, kun vuonna 2021 luku oli 63 %). Viranomaisille vastuun antaa aiempaa harvempi. Myös halukkuus käyttää kulttuuriperintöön julkisia tai yksityisiä varoja on laskenut.
Tiukassa taloustilanteessa kiinteistöjen ylläpitoon ei ole varaa kunnilla eikä kyläseuroilla. Kunnat eivät yleensä miellä uusien käyttäjien etsimistä tyhjille rakennuksille omaksi tehtäväkseen. Toisaalta yksinäisyyden lisääntyessä ihmiset kaipaavat ilmaisia paikkoja, joissa kokoontua. Tämä yhtälö on haastava.
Pienet asiat voivat kadota huomaamatta
Annukka Lyra muistutti, että kulttuuriperintö ei ole vain vanhoja taloja. Se voi olla myös pieniä arkisia asioita, kuten Lappeenrannan vety.
Torin vetykioskit ovat monelle olennainen osa kaupunkia, mutta tällaisia pieniä asioita ei aina muisteta nostaa esiin, kun kaupunkia suunnitellaan uudelleen.
Kotiseututyössä on mahdollista ottaa osaa kaupunkisuunnitteluun ja alueidenkäytön prosesseihin, mutta ne vaativat paneutumista ja aktiivisuutta.
Eivätkä valinnat ole aina helppoja. Tunnistammeko ajoissa sen, joka on vaalimisen arvoista?
Peruna eri kielillä ja muita keinoja tuoda ihmiset yhteen
Huoli talkoohengen katoamisesta on kulkenut mukana kotiseututyötä koskevissa keskusteluissa jo vuosikymmeniä.
Yhteiset asiat kiinnostavat, kun oma terveys ja talous ovat kunnossa, ja nykyään kilpailu vapaa-ajasta ja huomiosta on kovaa. Myös poismuutto heikentää sitoutumista ja kotiseuturakkautta.
Lyran mukaan ihmiset kuitenkin ovat kiinnostuneita ympäristöstään ja välittävät siitä, mitä sille tapahtuu, vaikka aina ei siltä tuntuisi. Toimintaa pitää vain uudistaa. Kaikki eivät sitoudu vuosiksi yhteiseen tekemiseen, mutta moni tulee mielellään mukaan yksittäiseen projektiin, ja se on hyväksyttävä.
Vantaan Kaivokselassa kokkaaminen ja alueen historiaan pohjautuvat leikit ovat tuoneet ihmisiä yhteen.
Siellä on esimerkiksi opeteltu yhdessä, miten peruna sanotaan osallistujien eri äidinkielillä. Tällaiset pienet yhteiset hetket madaltavat kynnystä tulla mukaan toimintaan.
Osallistaminen edellyttää eri kulttuurien ymmärtämistä ja hyväksymistä, ja ihmisen täytyy kokea olevansa mukana yhteisön tarinassa. Suomen Kotiseutuliitolla on tulossa aiheeseen liittyviä tapahtumia.
Osa alueen veto- ja pitovoimaa
Elinvoimainen alue tarvitsee sekä yrityksiä että yhteisöjä. Viihtyisä ja omaleimainen ympäristö auttaa houkuttelemaan osaajia ja pitämään heidät alueella.
Tyhjillään olevat tilat taas ovat mahdollisuus: uusiokäyttö säästää päästöjä ja rahaa, ja niihin voi syntyä uutta liiketoimintaa.
Kiinteistöjen käyttötarkoituksen muutokset tuovat työtä suunnittelijoille sekä muille rakennusalan toimijoille.
Luennolla esitetyn laskelman mukaan jo viidenneksen kuntien tyhjenevistä sote- ja opetusrakennuksista säilyttäminen korjaamalla tai käyttötarkoitusta muuttamalla toisi yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa päästösäästön, joka vastaa lähes tuhannen uuden kerrostalon rakentamista.
Luentosarja jatkuu vielä neljällä eri luennolla, tule mukaan
”Pienet kaupungit, suuret merkitykset – näkökulmia kestävään kaupunkikehitykseen” -luentosarja jatkuu tiistaina 29.9.2026 klo 16.30–18.00, kun Tampereen yliopiston Iida Kalakoski puhuu aiheesta Purkubuumista korjaamisen käänteeseen.
Paikkana on Mikkelin yliopistokeskuksen auditorio, Lönnrotinkatu 5, 50100 Mikkeli. Luennot ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Erillistä ilmoittautumista ei tarvita.
Luentosarjan muut luennot:
20.10. Annamari Kiviaho: Kuntien kiinteistöomaisuus ja rakennusten uusiokäyttö
10.11. Anu Talka: Pieni(kin) on kaunista, kun se on aitoa
3.12. Jussi Lampinen: Viheralueet luonnon monimuotoisuuden, ilmaston ja kulttuuriperinnön leikkauspisteessä
Annukka Lyran esityksen voit ladata itsellesi tästä.
Inspiroiduimme luennosta niin paljon, että päätimme lisätä RAKEL-hankkeemme webinaarisarjaan jaksoja, jossa käsitellään rakennuskantaan liittyviä ”pehmeitä arvoja”. Tulemme tarkastelemaan ympäristöministeriön mallia, jolla rakennuksen arvoa arvioidaan taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja ekologisen kestävyyden kautta, ja tuomaan esille mielenkiintoisia case-esimerkkejä maaseudun elinvoiman edistämisprojekteista.
Webinaarisarjaan voit ilmoittautua esiintyjäksi tai yleisöksi osoitteessa: https://tapahtuma.oamk.fi/rakelwebinaarisarja
Tapahtumayhteistyö on osa RAKEL, Rakennusten elinkaaren jatkaminen uutta käyttöä -hankkeen toimenpiteitä. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama ja tuen hankkeelle on myöntänyt Kaakkois-Suomen elinvoimakeskus. Hanke on osa Euroopan aluekehitysrahaston valtakunnallista vihreän siirtymän teemakokonaisuutta. Lisätietoa hankkeesta: https://www.mikseimikkeli.fi/rakel
RAKEL on Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:n ja OAMK:n, VAMK:n, JAMK:n, SYKLI:n ja Kouvolan kaupungin yhteinen ryhmähanke.
