Keväällä 2026 järjestetty Ympäristöministeriön ”Pyöreä pöytä: Tyhjien talojen tulevaisuus” -tilaisuus kokosi asiantuntijoita pohtimaan tyhjilleen jäävien rakennusten ja vajaakäyttöisten tilojen tulevaisuutta. Keskustelussa korostui, että ratkaisuja tilojen hyödyntämiseen on jo olemassa, mutta niiden käyttöönotto edellyttää uudenlaista yhteistyötä, joustavampia toimintamalleja ja kykyä nähdä rakennukset muuttuvina resursseina. Tässä artikkelissa on koottu keskeisimmät nostot keskustelusta, ja lisätietoa löytyy jutun lopussa olevista materiaaleista.
Ratkaisuja on jo olemassa – kyse on käyttöönotosta
Keskustelun ja aiheesta laadittujen julkaisujen yhteinen viesti on, että vajaakäyttöisten tilojen hyödyntämiseen liittyviä ratkaisuja tunnetaan jo laajasti. Haaste liittyy ennen kaikkea siihen, miten ne saadaan osaksi käytännön suunnittelua, päätöksentekoa ja kiinteistöhallintaa.
Muuttuva Suomi haastaa rakennusten käyttölogiikan
Suomen rakennuskanta on suurelta osin rakennettu 1900-luvun jälkipuoliskolla, ja siihen kohdistuu nyt samanaikaisesti useita muutoksia. Alueellinen eriytyminen, palvelurakenteiden uudistuminen ja työnteon tapojen muutos lisäävät tilanteita, joissa rakennukset jäävät vajaakäytölle eri puolilla maata.
Rakennusten käyttöastetta ei useinkaan ole suunniteltu tai tarkoitettu 100 prosenttiseksi, vaan tiloihin sisältyy aina joustoa käytössä. Todellisen ja koetun käyttöasteen välillä voi olla eroa, mikä vaikuttaa siihen, miten vajaakäyttö hahmottuu. Käyttöasteen mittaamiseen on olemassa menetelmiä, mutta niitä ei vielä hyödynnetä laajasti tilahallinnan ja päätöksenteon tukena.
Muuntojoustavuus pidentää rakennusten elinkaarta
Rakennusten käyttötarpeet muuttuvat usein nopeammin kuin itse rakennuskanta. Siksi muuntojoustavuus ja mahdollisuus käyttää tiloja eri tarkoituksiin ovat keskeisiä keinoja pidentää rakennusten elinkaarta ja vähentää vajaakäyttöä.
Käyttötarkoituksen muutoksia helpottava sääntely tukee kehitystä, mutta rinnalle tarvitaan myös ennakoivaa suunnittelua ja valmiutta uusiin käyttötapoihin. Käytännössä epävarmuus olemassa olevien rakennusten sovittamisesta uusiin vaatimuksiin voi joskus ohjata kohti purkamista, vaikka vaihtoehtoja olisi olemassa.
Sääntelyn keventämisen lisäksi tarvitaan myös taloudellisia kannustimia korjaamiseen ja uusiokäyttöön.
Pienet kokeilut voivat avata uusia käyttötapoja
Kaikille tiloille ei tarvitse löytää pysyvää ratkaisua heti.
Tilapäinen käyttö, pilotit ja yhteiskäyttö voivat toimia väylänä kohti pysyvämpää ratkaisua. Tiloja voidaan ottaa käyttöön vaiheittain, tehden vain tarpeelliset korjaukset. Tämä pitää kulut maltillisina ja madaltaa kynnystä kokeilla uutta.
Samalla ne pitävät tilat aktiivisina ja auttavat tunnistamaan, millaiselle toiminnalle on todellista kysyntää.
Uusiokäyttö tarvitsee koordinaatiota
Pelkkä tilojen omistaminen ei vielä tuo niihin uutta käyttöä.
Tarvitaan paikallisia toimijoita, jotka kokoavat yhteen omistajat, potentiaaliset käyttäjät, yritykset ja yhteisöt sekä toimivat aktiivisina välittäjinä. Kun joku taho sovittaa yhteen tyhjät tilat ja niiden käyttäjät, uusien käyttötapojen löytyminen nopeutuu.
Kunnilla on keskeinen rooli – mutta myös rakenteellinen haaste
Kunnat ovat keskeisessä asemassa uudenlaisen tilakäytön mahdollistajina. Samalla niiden roolia määrittää lakisääteinen tehtäväkenttä: kunnat ovat ensisijaisesti julkisten palveluiden tarjoajia ja kiinteistönomistajia, eikä niiden tehtäviin kuulu aktiivinen kiinteistöjen markkina- tai välitystoiminta. Tämä luo käytännön haasteen tilanteissa, joissa tyhjille tiloille pitäisi löytää uusia käyttäjiä.
Keskeisiä onnistumisen edellytyksiä ovat sujuvat prosessit, ajantasainen tilatieto sekä yhteistyö yritysten ja yhteisöjen kanssa. Myös riittävät resurssit kaavoituksessa ja tilahallinnassa vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti uusia käyttötapoja voidaan toteuttaa.
Ennen purkamista kannattaa tarkastella vaihtoehdot
Olemassa oleva rakennuskanta on merkittävä resurssi, jonka hyödyntämistä kannattaa arvioida ennen purkamista.
Rakennusten arvo ei muodostu vain taloudellisista tai teknisistä tekijöistä, vaan myös niiden historiallisesta, yhteisöllisestä ja alueen elinvoimaan liittyvästä merkityksestä.
Kaikkia rakennuksia ei ole tarkoituksenmukaista säilyttää, mutta vaihtoehtojen tarkastelu voi avata uusia käyttömahdollisuuksia sekä tuoda taloudellisia, ympäristöllisiä ja sosiaalisia hyötyjä.
Lisätietoa ja materiaalit
Tilaisuuden esitykset sekä aiheeseen liittyvät julkaisut kokoavat yhteen keskustelun keskeiset havainnot ja taustatiedon tyhjien tilojen ja kiinteistöjen uusiokäytön kehittämisestä.
- Tilaisuuden pp-esitys: Museovirasto, Reetta Nousiainen Säilyttämisestä sääntö, purkamisesta poikkeus
Koko julkaisu: Nousiainen & Lohtaja: Säilyttämisestä sääntö, purkamisesta poikkeus: Kestävyysnäkökulmia olemassa olevaan rakennuskantaan - Tilaisuuden pp-esitys: Ympäristöministeriö, Tarja Häkkinen: Purku, korjaus vai uudelleenkäyttö
Koko julkaisu: Häkkinen: Purku, korjaus vai uudelleenkäyttö: Selvitys tyhjillään olevan ja purettavan rakennuskannan ilmastovaikutuksista - Tilaisuuden pp-esitys: FCG, Taneli Heikkilä, Rakennusten käyttöastemittari -hanke
Koko julkaisu: Heikkilä: Rakennusten käyttöastemittari: Ehdotus rakennusten käytön tehokkuutta mittaavalle tunnusluvulle
Voit myös ottaa yhteyttä RAKEL-hankkeen projektipäällikköön Jenina Luotolampeen jenina.luotolampi@mikseimikkeli.fi p.+358 50 3459 403.
Valokuvassa pyöreän pöydän keskustelijat: Tytti Bruce-Hyrkäs (Granlund Oy), Taneli Heikkilä (FCG Oy), Tarja Häkkinen (SBE Research/Ympäristöministeriö), Paula Julin (Jyväskylän kaupunki), Riitta Juutilainen (Senaatti-kiinteistöt), Miika Kotaniemi (Rakli), Jenina Luotolampi (MikseiMikkeli/Rakel-hanke), Heikki Moilanen (Kiertotalous Pirkanmaa KiPi/KOPPI-hanke), Marina Niskakoski, (Vantaan kaupunki/Kiertotalot-hanke), Reetta Nousiainen (Museovirasto), Niina Nurminen (Ilmarinen Oy), Mika Penttinen (Arkkitehdit Kirsi Korhonen ja Mika Penttinen Oy), Kalle Rentto (Kouvolan kaupunki/Rakel-hanke), Salla Saukkoriipi (Green Building Council Finland Oy), Mikko Simpanen (Kuntaliitto), Lari Siren (Helsingin kaupunki/Helsingin kiertotalousklusteri) sekä Marko Suomela (Senaatti-kiinteistöt/Kuntien tilatieto).
Tapahtuma oli osa RAKEL-hankkeen toimenpiteitä. RAKEL, Rakennusten elinkaaren jatkaminen uutta käyttöä kehittämällä -hanke vastaa kasvavaan tarpeeseen löytää uusia käyttötarkoituksia tyhjilleen jääneille tai vajaakäytössä oleville rakennuksille Mikkelin seudulla sekä eri puolilla Suomea. Hanke yhdistää rakennusteknisen asiantuntemuksen, kierto- ja jakamistalouden liiketoimintamallit ja monialaisen yhteistyön, jotta käyttökelpoisten tilojen ja rakennusten elinkaari pitenee niiden purkamisen sijaan. Samalla hanke tukee vihreää siirtymää, vähentää neitseellisten luonnonvarojen kulutusta ja luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Lisätietoa hankkeesta: https:www.mikseimikkeli.fi/rakel
RAKEL on Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:n ja OAMK:n, VAMK:n, JAMK:n, SYKLI:n ja Kouvolan kaupungin yhteinen ryhmähanke. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama ja tuen on myöntänyt Kaakkois-Suomen Elinvoimakeskus.
