Oman naistenvaatteiden erikoisliikkeen, Nykynaisen, pyörittäminen Mikkelin keskustassa on ollut Anne Issakaisen unelma jo 36 vuotta. Viime vuosina somesta on tullut hänelle tärkeä työkalu.
Savonlinnassa kasvanut ja opiskellut Issakainen alkoi myydä vaatteita jo teini-ikäisenä 50 vuotta sitten. Ensin hän myi hattuja kotikaupungin torilla, josta tuleva appiukko keksi houkutella hänet kauppaansa viikonloppumyyjäksi syksystä alkaen. Seuraavat kesät hän toimi lippukassana ja kesäoppaana Olavinlinnassa ja viikonloput vaatemyyjänä.
”Menin sitten kauppiaan pojan kanssa kihloihin ja kun hän tuli Mikkeliin jatkamaan isänsä perustamaa Nykymies-liikettä, tulin perässä rakentamaan pesää tänne. Matkailututkinnon tehneenä pääsin lopettamaan Urpolan leirintäaluetta ja perustamaan Visulahden matkailukeskusta. Kun uusi matkailupäällikkö tarjosi töitä Visulahdessa vain jäätelönmyyjänä, sisuunnuin ja myin kesän vaatteita mieheni liikkeessä. Sain anopilta työvaatteita, ja kun kaverit kiinnostuivat niistä, huomasin, minkälaisia naistenvaatteita Mikkelistä puuttui.”
Ensimmäisen oman kauppansa hän avasi kokeilutyyppisesti osana Nykymies-liikettä. Liikeideana oli luoda putiikkityyppinen pieni, sievä paikka, jossa oli tarjolla keskihintaisia tuotteita. Nimen liikkeelle keksi esikoinen.
”Vuosien varrella 70 neliötä laajeni 200 neliöksi. Kun Nykymies lopetti, sain sieltä luotto-ompelijan mukaani. Hän teki minulle tuntitöitä ja oman toiminimensä kautta korjauksia. Kun hän jäi pois, olen ollut siitä asti yksinyrittäjä.”
Järjestötyöstä virtaa arkeen
Järjestöaktiivi Anne Issakaisesta kuoriutui Suomen Yrittäjänaisissa. Nykyään hän kuuluu Juvan yhdistykseen, kun Mikkelissä ei enää ole omaa yhdistystä. Viitisentoista vuotta sitten hän tuli itselleenkin yllätykseksi valituksi keskusjärjestön hallitukseen, missä istui seitsemän vuotta.
”Avioeroni jälkeen toiminta yrittäjänaisissa pelasti minut. Pääsin vaikuttamaan minulle tärkeisiin asioihin yksinyrittäjänä ja puhumaan muun muassa Brysselissä mepeille, kävin kouluissa kertomassa yrittäjyydestä ja löysin sielunkumppaneita.”
Hän oli myös perustamassa Mikkeliin keskustan kehittämisyhdistys Mikke ry:tä. Senkin kautta järjestettiin näyttäviä tapahtumia eri paikoissa suurille kävijäjoukoille.
”Halusimme tarjota jotain ekstraa kävijöille. Meillä oli yhtenä vuonna drag queen -esitys, oli muotiluentoja, naposteluillallisia ja monenlaista ohjelmaa. Järjestimme vuosia myös aamukahveja yrittäjille, kunnes homma hyytyi ja yhdistys lakkautettiin. Olisi tärkeää tehdä yhteistyötä, eikä nyhrätä vain omien asioidensa kanssa.”
Ulkopaikkakuntalaiset kiittelevät palvelutasoa
Häntä turhauttaa monien mikkeliläisten käsitys siitä, ettei kotikaupungissa olisi mitään. Ulkopaikkakuntalaiset tuntuvat näkevän ydinkeskustan tarjonnan eri silmälasein.
”Ulkopaikkakuntalaisten mielestä tämä on ihana kesäkaupunki, jossa on elävä keskusta, toriparkki ja paljon erikoisliikkeitä. Kuvaavaa on ehkä, että minultakaan ei yleensä kysytä, että mitä kuuluu, vaan että milloin lopetat.”
Mikkelin keskustan kehittyminen on tuonut monta uhkaa ja mahdollisuutta vuosien varrella. Ohikulkutie imi keskustasta liikennettä ja keskustaan tuli kansainvälisiä vaateketjuja, jotka toivat pikamuotia nuorille. Toriparkin ja ostoskeskusten rakentamisen aikaan Issakaisellekin tarjottiin paikkoja isojen kauppakeskusten osana.
”Minä olen ja pysyn kivijalkakauppiaana.”
Vuosikymmenten varrella kotimaisten valmistajien määrä on romahtanut. Messuilla tapaa maahantuojia, kollegoita ja jo eläköityneitä myyntimiehiä, jotka kannustavat ja kehuvat sinnikkäitä kivijalkakauppiaita.
”Olen Mikkelin vanhimman naisten vaateliikkeen perustaja ja yrittäjä. Meillä on vaatemerkkejä, joita ei muilta saa. Luotan yhteistyökumppaneihini ja tiedän, että he toimittavat laadukasta tavaraa. Monille asiakkaille on tärkeää se, että heitä palvellaan ja he kiittävätkin siitä erikseen. Ehkä tämä on toisaalta jotenkin minun sukupolveni juttu.”
Verkko tukee markkinointia
Verkkokaupan perustamista Issakainen on välillä pohdiskellut, mutta omanlainen malli tehdä kauppaa on löytynyt palvelevasta postimyynnistä.
”Kuvaan nettiin vaatteita asiakkaiden päällä. Kun asiakas kiinnostuu, pyydän häneltä kokotietoja ja suosittelen sopivaa kokoa. Näin asiakkaan on helppo tilata ja laitan tilauksen asiakkaalle nopeasti R-kioskin kautta. Mainostan tätä etenkin mökkiläisille ja he tilailevatkin talvella aktiivisesti.”
Issakainen tuntee vakioasiakkaidensa toiveet ja jopa vaatekaapin sisällönkin.
”Miehet välillä kiittelevät, kun sanon vaimolle, että sinulla on jo vastaavanlainen vaate, tarkista missä kunnossa se on ja katsotaan, mitä uutta siihen voisi yhdistää. Olen tässä mielessä varmaan aika erikoinen kauppias.”
Iloisen pulppuilevasti jutteleva kaupan ammattilainen on innostunut tuottamaan sisältöä myös sosiaaliseen mediaan. Videoiden ja päivitysten tekoon hän on saanut tukea ja vinkkejä Sari Kujalalta Mikkelin kehitysyhtiö Mikseissä.
”Kolme aikuista lastani muistutteli, että kaikki asiakkaasi käyttävät somea. Vävy antoi vanhan älypuhelimen ja sillä tein ensimmäiset julkaisuni. Päivitän Facebook ja Instagram-sivujani ja opettelen TikTokin käyttöä Rättisinsessa-tililläni. Seuraajia on paljon. Hyvää palautetta tulee siitä, että kuvissa on tavallisia, kaikenikäisiä ja -kokoisia ihmisiä. Some tuo asiakkaita kauppaan. Voi olla, että ilman sitä en enää edes tekisi kauppaa.”
Yrittäjyyden vastapainona Anne Issakainen harrastaa lavatansseja, pyöräilyä, liikkumista, kuntosalia ja pitkiä kävelylenkkejä luonnossa.
”Harmi on, etten pääse päivällä järjestettäviin koulutuksiin, vaikka se tärkeää olisikin. Olen yrittäjänä kannustanut kollegoja yhteistyöhön. Nykyään odotan pikemminkin, että joku tulisi ideoineen tänne käymään.”
Oma erikoisliike, kivijalkamyymälä, on ollut Anne Issakaisen intohimo ja unelma.
”Olen tykännyt tehdä tätä, onnistunut välillä ja itkenyt välillä. Oma myymälä on minulle rakas. Jatkajaa minulla ei ole, mutta jos joku kokee aikanaan unelmakseen jatkaa tätä, niin kannattaa tulla juttusille. Minulla ei tosin ole päivämäärää sille, koska lopetan.”
Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen
